Suomalaisten levymyyntilistojen kenties merkittävimmät kokoajat ovat Kari Helopaltio ja Jake Nyman, jotka molemmat pyörittivät listaorganisaatioitaan reilusti toistakymmentä vuotta. Helopaltion tilastot ilmestyivät eri lehdissä vuosina 1972–1987, ja Nyman käynnisti Radiomafian listan jälkeen ensimmäisen viikoittain päivittyvän Suomen virallisen listan 1994. Kummankin laajaa poptietämystä on levitetty mediassa vuosikymmenestä toiseen.
Onkin aika hämmentävää lukea marraskuussa 2011 Hitit-lehden kolumnia, jossa Helopaltio vetää koko Nymanin uran mankelin läpi. Tyylilajin kevyt- tai raskasmielisyys jää vähän tulkinnanvaraiseksi, mutta mieleen tulee mahdollisuus, että 65-vuotias Helopaltio haluaa polttaa siltoja takanaan eläkevuosien kunniaksi. ”Miespolo oli ollut ilmeisesti ihan ULA:lla. Nymanilta puuttuu päättelykyky, oma käsitys asioista.” Kuka on seuraava kohde?
Veteraani sivaltaa tuossa kollegansa Suurta suomalaista listakirjaa (2005), mutta hänen bongaamansa virheet ovat varsin harmittomia – hevimpääkin olisi siitä kyllä löytynyt, kuten useimmista tietokirjoista. Enemmän kiinnostaa miehen valitus siitä, että hänen laatimansa ”aikansa tärkein lista” on unohdettu kokonaan. Suomi soi -sarjan neljännessä osassa hyödynnettiin tuolta ajalta Paavo Einiön Mitä Suomi soittaa -tilastoa. Helopaltiolta olisi saanut aineistoa teoksen puutteita paikkaamaan, ”vaan eipä apu kelvannut”.
Olin itsekin mukana opuksen teossa ja sain tuolloin Nymanin puheista sen käsityksen, ettei Helopaltio halunnut myötävaikuttaa koko projektiin. On totuus mikä tahansa, niin käsitykseni vaikutti oman Sisältää hitin -kirjani syntyyn siten, että hankin aineistoni työläämmällä tavalla vanhoista lehdistä keräten. Kirjani tiedothan on saatu yhdistelemällä Einiön, Helopaltion ja Suosikin listoja, joita koottiin rinnakkain lähes koko 1970- ja 1980-luvun.
Koska Discopressin kustantama lehti on huonosti maallikoiden saatavilla ja teksti tuskin päätyy Hitit-sivustollekaan, referoin tässä Nymanin vakavimmat mokat: hän ei arvosta manner-Euroopan musiikkia, hän on joskus valehdellut ikänsä nuoremmaksi ja hylännyt radion tietovisassa kilpailijan oikean vastauksen. Että joku ehtiikin tehdä 40 vuodessa noin paljon pahaa.
Tyypillistä Helopaltiota. Turhaa kritiikkiä löytyy, mutta omat näytöt jää kansakoulufutiksessa kolmen parhaan joukkoon.
VastaaPoistaJuu, omat näytöt ovat vähäisiä. kuten Wikipedia-tiedoistani paljastuu, 1964 alkaneella urallani en ole paljoa ehtinyt. Oli hieman huonoa tuuriakin, kun niin moni lehti kaatui alta Lehtimiehet Oy:n/ Suosikin syöminä. Eläkkeellä olemiseni on ollut näennäistä. Olen jatkanut kirjoittamista näihin päiviin asti. Keräämäni listat jatkoivat Mitä Suomi Soittaa -listan perinteitä 1972-1986. Apuni ei Nymanille kelvannut, eikä Suomen kansainvälisesti käytetyin lista. Kirjassahan lukee, että käytössä on ollut Suosikin listat. Silti siellä vilahtelee ristiriitaisesti Intron ja Helpin logoja Minut mainitaan mainitussa Suomi Soi Listakirjassa kuin ohimennen. YLE Listasta on sivutolkulla. Luuletko, että se oli sattuma ? Kyllä se oli tietoista. Jake, Knutas ja muut olivat kateellisia, koska eivät päässeet Billboardin Suomen ja Skandinavian kirjeenvaihtajaksi. He kävivät koulua ja kuuntelivat Beatlesia 1967. minä olin jo pitemmällä. By the way, Jake on sorsinut myös instrumentaalimusiikkia ja ties mitä. Hän on vienyt ohjelmillaan YLEn musiikkia vahvasti anglo-amerikkalaiseen ja suomalaiseen suuntaan. Faktat faktoina. Ehkä se ei ole ollut "pahaa", eikä Jakea pidä sen vuoksi kritisoida ?
VastaaPoista