maanantai 10. marraskuuta 2008

Iisakin kirkko

Pitkäjänteisyys on keskittymiskyvyttömässä maailmassamme aina vain suhteellisempi käsite, mutta onneksi joku kykenee laajentamaan tätä käsitettä myös sieltä toisesta päästä. Se joku on aiemminkin blogiensa seikkaperäisyydellä hämmästyttänyt Marcello Carlin. Then Play Long analysoi kerran viikossa juurta jaksain Britannian albumilistan ykköseksi yltäneitä levyjä vuodesta 1956 alkaen.

Then Play Long ei ole lista-aiheinen blogi muutoin kuin valikointikriteereiltään, mutta hankkeen laajuuden kuvailemiseen tarvitaan tilastotietoa. Jos se etenee viikko per levy -vauhdilla, Carlin ehtii tämänviikkoisen ykkösen, Girls Aloudin Out of Controlin kimppuun joskus keväällä 2025. Ja siihen mennessähän uusia kärkilevyjä lienee kertynyt lähes toinen mokoma (nyt niitä on 858).

Blogi saa nykyisyyttä kiinni vain silloin, kun albumi viihtyy ykkösenä pitempään kuin yhden viikon, eli vilkkaimpina aikoina tuskin lainkaan. Tänä vuonna vain kaksi albumia on kerännyt Britanniassa enemmän kuin kaksi listaykkösviikkoa, Coldplayn Viva la Vida (6) ja Duffyn Rockferry (5). Then Play Long on siis käytännössä ikuisuusprojekti – mikäli maailma pysyy sellaisena, että siinä on tarvetta albumilistoille.

3 kommenttia:

  1. Marcello Carlin lupaa kirjoittaa kaikista Ison-Britannian listaykkösalbumeista niin, että lukija voisi haluta kuulla ne. Merkitseeköhän tämä sitä, että hän pitää niitä kaikkia kuuntelemisen arvoisina? Siinä tapauksessa hän olisi ensimmäinen näkemäni listamusiikista kirjoittaja, joka ei kertaakaan törmäisi levyyn jota hän itse pitää musiikillisesti pelkkänä roskana, ainoana arvonaan muinainen listaykkösyys.

    VastaaPoista
  2. Then Play Longiin linkitettyjä Carlinin aiempia blogeja (erityisesti The Clothed Majaa) lukiessa huomaa pian, että miehellä on taito löytää melkein levystä kuin levystä jotain kiehtovaa. Toisaalta niistä voi myös ennustaa, että hän ei välttämättä viihdy tämänkään projektin parissa valtavan pitkään.

    VastaaPoista
  3. En ole tutustunut miehen aiempiin blogeihin. Tämä näyttäisi kyllä olevan jokseenkin pitkäpiimäinen. Mainoslause osuu kyllä sikäli oikeaan, että mieluummin kuulisin jonkun Oklahoma!-soundtrackin kuin lukisin siitä nälkävuoden pituista selostusta.

    Harmi silti, jos jampalla on tapana luovuttaa kesken kaiken. Olin jo ehtinyt fiilistellä ajatusta siitä, että kunhan tuossa päästään edes joihinkin itselleni tärkeisiin levyihin, silloin kuivakkakin syväanalyysi voisi alkaa kiinnostaa.

    - Niko P.

    VastaaPoista