Uutta elämää Elämäähän

Vain elämää näyttää toipuneen hyvin kevätkauden katastrofista, ainakin jos katsoo ekan syysjakson jälkeisten päivien Spotify-striimejä. Mutta voisipa tämän ”koko perheen viihteen” vaikutuksia vaihteeksi seurata muualtakin kuin suoratoistolistoilta. Spotify-yleisö on profiloitunutta, kuinka löydämme muut profiilit?

No Facebook lienee paljolti eri ihmisten areena kuin Spotify, joten katsonpa keski-ikäisempiä reaktioita Vain elämään FB-sivulta. (Mainitsen ensin, että tutkin myös Twitterin hashtageja ja havaitsin kutakuinkin samat painopisteet). Tässä kuuden The Rasmus -covervideon keräämät tykkäykset:
1. Pepe Willberg 7.800 + duetto 4.000
2. Ellinoora 7.100 + ennakkomaistiainen 1.000
3. Anne Mattila 2.500
4. Evelina 2.200
5. Tuure Kilpeläinen 1.500
6. Pyhimys 1.400

Spotifyn ekan kokonaisen päivän eli lauantain järjestys oli tämmöinen striimimäärineen ja listasijoituksineen:
1. Ellinoora 58.000 (3)
2. Pyhimys 56.000 (4)
3. Evelina 53.000 (6)
4. Pepe Willberg 30.000 (22)
5. Tuure Kilpeläinen 24.000 (36)
6. Anne Mattila 23.000 (39)

Aikuisen väen somereaktioissa juhlinut Pepe Willberg putosi jo seuraavana Spotify-päivänä 29:nneksi, kun Ellinoora ja Evelina kohensivat sijoitustaan. radioiden mahdollisia reaktioita on kiintoisaa seurata, sillä kevätkausi ei poikinut yhtään, siis yhtään Top 100 -radiohittiä.

Se S ei tarkoita striimiä

Varoittamatta ilmestynyt Eminem-albumi pisti Striimatuimmat-listan uuteen uskoon, sillä 50:n kärkeen nousi kerralla kahdeksan Kamikaze-albumin raitaa – korkeimpana kakkossijalla Lucky You. Samana päivänä Finland Digital Song Sales -Top 10:ssä debytoi kuusi BTS:n kappaletta, Love Yourself: Answer -kokoelman ennenjulkaisematonta tarjontaa.

Tuosta näkee, millainen viive digilistassa jostain syystä on – BTS:n levyhän julkaistiin viikkoa aiemmin kuin Eminem. Joka tapauksessa eteläkorealaisilla on nyt Suomessa jo 17 hittimerkintää, kaikki yksinomaan latausmyynnistä eli käytännössä muutaman kiihkeän fanin ansiosta. Albumitilasto todistaa sentään laajemmasta suosiosta, sieltähän on lohjennut vuoden sisällä kolme sijoitusta 11 parhaan joukossa.

On kuitenkin esimerkkejä siitä, että poikabändi voi fanilatauksista edetä oikeaan suoratoisto- ja radiosuosioon. One Direction kehittyi parin radiohitin tekijäksi ennen hajoamistaan, ja kymmenen latausmerkinnän jälkeen myös 5 Seconds of Summer on nyt Youngblood-singlellään havaittu sekä striimien että radion Top 20:ssä. BTS:n latausykkönen Idol ylsi Spotifyn viikkolistalla sijalle 116, mitä parempaa en muista heiltä nähneeni. Radiotukea on toistaiseksi tullut vain Yle X:ltä.

54 vuotta listamusiikkia

Silloinkin kun äänilevyjä ostettiin paljon, niitä ostettiin loppukesällä vähän. Niinpä nykyisellä fyysisellä albumilistalla on näkynyt viime aikoina paljon äänitteitä, joiden myynti ei riittänyt nousuun striimien dominoimalle varsinaiselle Top 50 -listalle. Toissaviikolla heviveteraani Doro ylsi kolmoseksi ja sai ”soolouransa” ekan merkinnän. Hänen Warlock-bändinsä näyttäytyi albumitilastossa vuonna 1987.

Tuoreimmalle fyysiselle listalle neljänneksi ilmaantui artisti, joka oli hitintekijä jo Doron syntyessä kesäkuussa 1964: piakkoin 75 vuotta täyttävä Jussi Raittinen. Kaikki rakkauteni -singlen ja Unioninkatu 45 -albumin välinen aikajänne on yli 54 vuotta, mikä on ennätys saman esittäjän uutta musiikkia sisältävissä listalevyissä. Aluksi mukana oli Eero-veli ja lähes koko ajan The Boys -nimike, jonka alle Wikipedia luettelee lähes 40 muusikkoa.

Vaikea edes teoretisoida, kenellä olisi rahkeita rikkoa tuo ennätys. Katri Helenan ja Dannyn listaura alkoi kuukauden Raittista aiemmin, mutta koska edes Vain elämää ei palauttanut Dannya tilastoihin, se juna taisi mennä jo. Striimipoppareiden pitäisi kutsua vieraikseen vielä hiukan iäkkäämpiä veteraaneja – Roope Salminen & Koirathan turvautui juuri tuloksekkaasti Pepe Willbergiin, ja uusi kutsu vuonna 2020 tekisi hänestä ennätysmiehen, jos alku-uran pesti Jormas-vokalistina huomioidaan.

Kaksi elämää: Hausmylly

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Hausmylly osoittaa saman kuin muutamat aikalaisensa: muinoin villinneet hauskat tai härskit biisit ovat saaneet ajan myötä tehdä tilaa tunnelmallisemmalle tuotannolle. Jo 1990-luvun alun väljempiä korrektiusrajoja koetellut sinkkuykkönen Se mustamies on striimeissä vajonnut ynnämuut-osastolle.

Yllättävän selvän kärkiaseman suoratoistossa nappasi Ikävä lokakuu, joka toki oli jo aikanaan Top 5 -radiohitti. Saman vuoden Maailman reunalla on niin ikään osoittautunut vahvaksi, ja tämänkin vuosikymmenen tuotantoa on päässyt striimiparhaimmistoon. Pavecover Lähtisitkö puuttuu Spotifysta.

Hausmylly – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	11		SE MUSTAMIES	1991	••••	122 000
2	6		JOS	1994	•••	286 000
3	8		GIGOLO	1992	••	161 000
4	—		KAI SINUT SAAN	1993	•	40 000
5	1		IKÄVÄ LOKAKUU	1995	•	1 717 000
6	—		TÖPSELITUIJA	1990	•	12 000
7	—		KAIKEN SAAT	1994		27 000
8	—		LÄHTISITKÖ	2004		—
9	—		ODOTAN	1997		14 000
10	9		TANSSIKAA	2009		145 000
11	2		KEHÄRAAKKEJA JA KUNINKAITA	2007		719 000
12	—		ÄLÄ SANO HUOMISESTA	1995		21 000
	3		MAAILMAN REUNALLA	1995		436 000
	4		YKSIN SATEESEEN	2005		355 000
	5		AURINKO ft Janne Hurme	2014		330 000
	7		KESTÄÄKÖ KUORENI	2010		162 000
	10		PIDÄ KIINNI	2007		134 000
	12		ET JÄTTÄÄ SAA	1992		119 000

”Mutta niin se sano!”

Musiikkidokumentteja on nykyisin paljon tarjolla, ja niitä katselee paljolti mielellään – tietyin varauksin. Niissä haastateltavien kokemusasiantuntijoiden rooli on salakavala kumpaankin suuntaan. On ihan luonnollista, että vuosikymmenten takaisia asioita muistetaan/liioitellaan vähän sinne päin, mutta kannattaako jakaa muistikuviaan asioista, jotka on helppo kenen tahansa todentaa perättömiksi historiankirjoista? Kannattaako dokumentaristin sisällyttää nämä muistikuvat työhönsä?

Jos haastateltava joko tahallaan tai epähuomiossa kertoo jotain perättömäksi todennettavaa, onko se haastateltavan vai dokumentaristin ongelma? Yhä useammin tuntuu siltä, ettei kummankaan. Korkeintaan katsojan.

Lehtijutuissa sama ilmiö esiintyy vielä hankalampana, koska ilman puhuvaa päätä perättömyyden tietolähde jää usein arvoitukseksi. Tätä ihmettelin taas kerran, kun lauantain Helsingin Sanomissa haastateltiin Tapani Kansaa ja sen välissä kuukausiliitteessä Jenni Vartiaista.

Kansa-jutussa oli niin väkevä advertoriaali-fiilis, että puutun vain yhteen seikkaan: siinä Delilah-singlen (1968) menestystä seurattiin viikkoaikataululla, vaikka listoja tunnetusti ei tuolloin vielä edes koottu viikoittain. Kenen idea? Vartiaisen falskit saavutukset sentään ryhdikkäästi nimettiin ”levy-yhtiön laskelmiksi”. Musiikkituottajien sivuilta näkee, että Seili ei ole Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin levy eikä edes naisartistien ykkönen. Eikä kolmen soolon yhteismyynti ole lähelläkään neljääsataa tuhatta.

Luulisi kenelle tahansa musiikkiteollisuutta pitempään seuranneelle olevan päivänselvää, että sen sisällä etenkin numeraalinen totuus on venyvä käsite ja tiedottaminen harhauttamisen synonyymi. Tällä on pitkät perinteet. Mikä asia Michael Jacksonille ekaksi opetettiin Motownilla? ”Valehtele ikäsi kaksi vuotta nuoremmaksi.” Tästä kaikki lähtee. Milloin se opitaan ottamaan huomioon myös musiikkijournalismissa?

Merkkikuukausi 9/2018

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: The Doors
50 vuotta: The Crazy World of Arthur Brown
Doorsin ekan listamerkinnän otti Hello, I Love You -single. Tarunhohtoisen yhdenhitinihmeen Arthur Brownin Fire eteni meillä 11:nneksi.

45 vuotta: Hurriganes
Esikoisalbumi Rock and Roll All Night Long viihtyi listalla 40 viikkoa, toiseksi pisimpään trion levyistä.

40 vuotta: The Commodores
Neloseksi noussut Three Times a Lady -single ei tehnyt Commodoresista kestolistanimeä, mutta näytti vakaasti suuntaa Lionel Richien soolomenestykselle.

35 vuotta: Stevie Ray Vaughan
35 vuotta: Paul Young
35 vuotta: Gazebo
Ensimmäinen Vaughanin kahdeksasta lista-albumista oli Texas Flood. Youngiin tutustuimme Wherever I Lay My Hat -singlen ja Gazeboon tietenkin I Like Chopinin avulla.

30 vuotta: Nick Cave
30 vuotta: Guns n’ Roses
Caven listadebyytti oli Tender Prey -albumi. Gunnareiden Appetite for Destruction tilastoitui vasta 15 kk ilmestymisensä jälkeen kolmannen sinkun, Sweet Child o’ Minen vetämänä.

25 vuotta: Tarharyhmä
Maija Vilkkumaan ensimmäinen hittiäänite oli Tarharyhmän 26:nneksi yltänyt albumi Tappopoppia.

15 vuotta: Redrama
Lasse Mellbergin läpilyönti Hang It Up oli singlelistan ykkönen ja 50 hittiä -listan kakkonen.

10 vuotta: Miley Cyrus
28:nneksi kiivennyt Breakout-albumi oli Cyrusin eka levy, jolla ei ollut mitään tekemistä hänen tv-hahmonsa Hannah Montanan kanssa.

5 vuotta: Martin Garrix
Animalsista on jo aikaa, ja kivastihan se on saanut striimi- ja jopa radioseuraajia.

Kysvas #1: Kuka keksi rakkauden?

Kesäsarjassa poimitaan listahistorian 20 menestyneintä kysymykseksi nimettyä hittiä ja vastataan niihin toisten hittien nimillä.

Kaija Koo ja lauluntekijämies Markku Impiö aikaansaivat niin suuren radio- ja albumi-ilmiön, että singlelistan 18. sijasta huolimatta Kuka keksi rakkauden oli vuoden 1993 ylivoimaisesti suurin hitti. Se vietti puoli vuotta kymmenen soitetuimman radiohitin joukossa.

Moni levy-yhtiö kuulemma hylkäsi Tuulten viemää -albumin naisen suuhun sopimattomien ”rajujen” tekstien takia, mutta Kuka keksi rakkauden tuskin oli tähän pääsyyllinen. Luonnonlakeja tosin sovelletaan rohkeasti, aallot uivat merelle päin ja tähtimetaforatkin kuulostavat kyseenalaisilta. Kysymykseen annetaan yksi vastaus, ”joku”.

En tiedä tapahtuiko se liikennevaloissa vai slummitaaloissa, mutta tämmöistä Dingo tarjoaa. Singlekolmonen, jukebox-ykkönen, 1984-vuosilistan neljäs.
Vastaus 3: Sinä ja minä

Juice Leskisen teoria ei puhu ikuisen rakkauden puolesta. Missin ja seurapiiriplayboyn tarinalla mentiin singlelistan 16:nneksi, jukebox-neloseksi ja 1977-vuosilistan sijalle 72.
Vastaus 2: Anne ja Jacques

Tämän kauemmas – joidenkin mielestä – keksintöä ei voi ajallisesti viedä. Pisteeksi i:n päälle biisi levytettiin suomeksi nimellä Mistä rakkaus alkoi. Paul Anka oli single- ja ep-listan kakkonen, samoin 1960-vuosilistan.
Vastaus 1: Adam and Eve