1 tuttu, 11 outoa

Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus viettää seitsemättä viikkoa radiolistan Top 20:ssä ja on nyt kolmossijalla. Se on siis tullut tutuksi laajalle kansanosalle, joka ehtii vielä laajentua ennen kuin biisi kisaa Syksyn sävelessä 17. marraskuuta. Viimevuotisen paluukilpailun tapaan osallistujakappaleet on vapautettu ensiesitysvaatimuksista.

Melko epätasaiseksi tilanne on kehittynyt, sillä vaikka biisikattaus julkistettiin jo syyskuussa, mikään muu 12 osallistujasta ei ole päässyt radiolistan 40 soitetuimman joukkoon – ei edes Yö-albumin maistiainen Syyt syntyjen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Järjetön rakkaus olisi voittajasuosikki, ehkä jopa päinvastoin.

Viime vuonnakin mukana oli kaksi ennen ja jälkeen vankasti soinutta ja albumimyyntiä ryydittänyttä hittiä, Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen ja Juha Tapion Sitkeä sydän. Voiton vei silti Jari Sillanpään En se olla saa, jolle ei koitunut minkäänlaista listamenestystä. Katsojaääniä kertyi yhteensä vain vajaat 20 tuhatta, mutta hyvien katsojalukujen takia taas mennään.

Samaa brändiä on MTV3:lla ja Avalla pyörinyt Syksyn sävel Retro -sarja, jonka kammottavuuksien kauhisteluun voisi perustaa oman blogin. Varmaan silkkaa egomaanisuuttani olen päätynyt sellaiseen mielikuvaan, että sen toimituksellisia kukkasia olisi ruokittu sinnepäin-siteeraamalla myös minun kirjaani. Auts.

Puoliympyrä jyräsi muut

Jännää vaihtelua uutuusalbumien viikkotarjonnassa. Ensi sunnuntaina mittaillaan Anna Puun, Laura Närhen ja Loreenin välistä vahvemmuutta, mutta tänään vastaanotettiin kovin metalli/rockpitoinen ryöpsäys. Pisimmän korren nappasi jo neljännen kerran Mokoma. Yllämainitun trion takia on oletettavissa, että 180 astetta -levyn valtakausi jää kolmen edeltäjänsä tavoin yhteen viikkoon.

Hopeamitali meni yllättävämmälle Wintersunille, entisen Ensiferum-keulahahmon Jari Mäenpään miltei-sooloprojektille. Sijoitus on pykälää parempi kuin Ensiferumin paras. Kolmas listavisiitti on Machinae Supremacyn (#9) ja Stone Sourin (#10) kohdalla selvästi tuloksekkain – siitäkin huolimatta, että Stone Sour ei (vielä) ole netonnut kahden edellisen listalevyn kaltaista kunnon radiohittiä.

Metallia kauttarantain edustanevat myös Kotipelto & Liimatainen (#13), Manowar (#20) ja Valonkantajat (#41). Tässä seurassa vaihtoehtoiset Edu Kettunen (#14) ja Bat for Lashes (#18) rekisteröivät kumpikin edellisellä yrittämällä 39. sijan. Kettuselle tämänpäiväinen numero on paras sitten vuoden 1989, jos vuoden 1998 Kaartamo Kettunen Kuustonen jätetään huomiotta. Avuksi tässä oli Top 20 -radiohitti Maailma ilman sua.

mpk4: Porvari nukkuu huonosti (1971)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midpricelistalta.

1970-luvun alussa runsaasti medianäkyvyyttä saanut poliittinen työväenlaululiike ei ollut levybisneksen tuottoisin haara. Parhaiten albumilistoilla pärjäsivät Arja Saijonmaan esikoisäänite Laula kanssani toveri sekä säyseähkö Työväen lauluja -kokoelma, jossa esiintyi myös valtavirta-artisteja Jussi Raittisesta alkaen. Nuo tehtiin Scandia- ja Fazer-yhtiöiden suojissa.

Ajanjaksosta on kuitenkin jäänyt mieleen demagogisempi puna-aineisto, Love Records, säveltäjä Kaj Chydenius ja hänen vaimonsa Kaisa Korhosen kailotus. Kom-teatterin kuoron legendaarisimmalle Porvari nukkuu huonosti -lp:lle Chydeniuksen melodioita tekstitti usea taho, muun muassa Kotikadun Onni Partasena tuttu Sulevi Peltola. Soitetuimman viisun Kenen joukossa seisot sanoitti Aulikki Oksanen.

Kom-kuoron ainoa oman aikansa listasijoitus tuli sävelradiosuosikilla Kalliolle kukkulalle (1972), joka lopulta päätyi singletilaston 25:nneksi yli kaksi vuotta julkaisunsa jälkeen. Kuudella lisäbiisillä ryyditetty Porvari nukkuu huonosti -cd nousi midpricelistan kakkoseksi toukokuussa 2003 perässään toinen Kom-albumi Kansainvälinen.

Olen blogi, Listablogi

Psy palasi latauslistan kärkeen annettuaan Adelen hallita kaksi viikkoa. Vaikka Skyfall täten on tavallaan ehtinyt jo entiseksi suuruudeksi, se yhä odottaa nousuaan ns. singlelistalle – biisiä ei voi kuunnella Spotifyssa.

Kirjaimet n ja s siksi, että historiallisessa jatkumossa latauslista on se, johon vanhoja singlelistatapahtumia kuuluu verrata. Jos ja kun pitkittäistutkimme vaikkapa James Bond -leffatunnareiden tilastomenestystä, niin ilman muuta sanon Skyfallin nousseen ykköseksi.

Bond-tunnarien maine syntyi jo 1960-luvulla, mutta ensimmäisenä Suomen Top 20 avasi ovensa vasta vuoden 1981 For Your Eyes Only -sävelmälle. Sheena Easton eteni kakkoseksi asti, ja tämän jälkeen kaikki ketjun lenkit ovat listautuneet – myös vuoden 1983 epävirallinen Never Say Never Again, jonka Lani Hall lauloi sijalle 26.

Monelle bondista on tullut uran suurin hitti – Rita Coolidgen, Gladys Knightin ja Sheryl Crow’n tapauksessa ainoa singlelistavisiitti. Muutaman niukan missauksen jälkeen paalupaikan saavutti vasta Jack Whiten ja Alicia Keysin Another Way to Die (2008). Guns n’ Rosesin cover Paul McCartneyn Live and Let Diesta juhli kyllä kärjessä vuonna 1991.

Skyfallilla on yllättävän hyvä sauma edetä sarjan suurimmaksi radiohitiksi. 1990- ja 2000-lukujen viisut ovat keränneet kolme kahdeksatta ja yhden kuudennen sijan (parhaana Madonnan Die Another Day), ja nykyisellä nousuvauhdilla (31–14) Adele kyllä yltää noita korkeammalle.

Ruuhkaa pyöröovissa

Reipaskin johtoasema sulaa äkkiä, jos Radio Nova pudottaa viikkosoittonsa 30:stä neljään. Niinpä Mariskan Kukkurukuu sai tehdä radiolistan kärjessä tilaa maanmiehilleen järjestyksessä Anna Puu (Kolme pientä sanaa), The 69 Eyes (Red) ja Jesse Kaikuranta (Järjetön rakkaus).

Luettelemiseksi menee, sillä Top 20 vastaanotti peräti kahdeksan pitkäloikkaista tulokasta. Bruno Marsin Locked Out of Heaven 34–9, The Rasmuksen Mysteria 43–10, Rihannan Diamonds 22–12, Loreenin My Heart Is Refusing Me 63–13, Adelen Skyfall 31–14, Elonkerjuun Surun ja ilon kaupunki 35–17, Edu Kettusen Maailma ilman sua 38–18 ja Laura Närhi ft Erinin Siskoni 72–19. Kettunen palasi radiolistalle seitsemän vuoden tauolta.

Tilaatekevistä osa on samojen esittäjien aiempia biisejä, esimerkiksi Laura Närhen Tuhlari romahti 15. sijalta 40:nneksi. Kahden ykkösalbumin paraatilohkaisut saanevat heittää hyvästit radiomerkinnälle, sillä Kerkko Koskinen Kollektiivin Laura Palmer ja Musen Madness kääntyivät peräkkäisinä viikkoina laskuun sijalta 21.

Yksi jalkoihin jäänyt on huomioitava: HIMin myyntitaantuma ei tähän asti ole heijastunut radiosoittoon (pikemminkin päinvastoin), mutta Strange Worldin parhaaksi sijaksi näyttää jäävän 50. Latauslistalla se pikapistäytyi 19:ntenä, ja Spotifyn sadan soitetuimman joukosta kokoelmamaistiaista on turha hakea.

Halpaa ja hupia

Levynjulkaisijat ovat näemmä oppineet väistämään Stockmannin Hulluja päiviä, koska uutuusalbumeita pyrki listalle selvästi edellisviikkoja vähemmän. Ehkä aletuotteetkin pääsivät täten jylläämään vapaammin: huimien tilastonsisäisten nousujen lisäksi kirjattiin 11 re-entryä, joista Jennifer Lopezin kokoelma (#12) ponkaisi ylemmäs kuin koskaan ennen.

Vaisun uutuusvalikoiman korkein (#18) on Absoluuttinen nollapiste, joka kävi samalla sijalla kolme vuotta vanhalla edeltäjällään. Yli viiden vuoden tauolta palasi Pain Confessor (#28), ja My Dying Briden neljäs visiitti toi 39. sijan. Amerikkalainen Fun (#50) on netonnut kaksi kunnon hittiä, mutta Some Nightsin tärkein mukaan kampeaja oli taannoinen keikkavisiitti.

Flo Rida tietää paremmin kuin kukaan, että jatkuvakaan hittiputki ei takaa albumimenekkiä. Nyt mies lopulta nappasi meillä ekan paalupaikkansa I Cry -sinkun ansiosta. Singlelistaksi kutsutun yhdistelmätilaston harvat uutuudet ovat yleensä lataus- tai radiolistalta tuttuja, mutta nyt noiden ohi 15:nneksi ilmaantui keväästä asti Eurooppaa vallannut R.I.O:n normihumppa Party Shaker.

mpk3: Tapestry (1971)

Midpriceklassikot-sarjassa käsitellään tunnettuja levyjä, joiden ainoa tilastomerkintä Suomessa on tullut midprice-listalta.

1970-luvulla ei albumeilta vielä lypsetty loputtomasti singlejä, mutta Carole Kingin Tapestry on poikkeuksellisen hittipitoinen. Varsinaisten sinkkubiisien (It’s Too Late, I Feel the Earth Move, So Far Away) lisäksi King kierrätti aiemmin The Shirellesille ja Aretha Franklinille kirjoittamiaan hittejä Will You Love Me Tomorrow ja Natural Woman, ja James Taylor julkaisi samana vuonna jenkkiykkösversion b-puolen avaajasta You’ve Got a Friend.

Ei ihme, että moinen panos vietti USA:n listakärjessä 15 viikkoa. Kaukaiseen Suomeen viesti levyihmeestä kiiri niin hitaasti ja pätkittäin, että tapahtui tuttu ilmiö: Tapestry ei ylittänyt Top 30 -kynnystä, mutta sen seuraaja Music noteerattiin nopeasti ja saavutti 19. sijan alkuvuonna 1972. Kotimaassaan se myi huomattavasti Tapestryä vähemmän, vaikka ykkösenä kävikin.

Tapestry-laulujen lukuisista covereista joitakin on päätynyt Suomenkin listoille kuten Martikan I Feel the Earth Move (1989) ja The Brand New Heaviesin You’ve Got a Friend (1997). Emolevy päätyi lopulta aikakirjoihin elokuussa 1999, jolloin se ostettiin midprice-tilaston sijalle kaksi.