Tiu tai ventti

Aina kun Apulanta nousee singlelistan kärkeen, tekee mieli referoida tätä vanhaa blogausta ennen kokonaissumman julistamista. Eli tällä kertaa sitä, että Vääryyttä!!1! on trion joko 20. tai 21. ykkönen. Sijoitus edellytti myös cd-myyntiä, sillä latauslistan menekki riitti vain 10. sijaan. Radiolistalla se on vielä Top 20:n ulkopuolella, mikä on jopa yllättävää. Vuosikausia radioiden syrjimä bändihän on viimeisen viiden vuoden aikana kerännyt viisi Top 5 -sijoitusta.

Hieman ennakoitua heikommin (laskussa yhdeksäntenä) pärjää radiosoitossa myös Sunrise Avenuen Hollywood Hills, joka on nyt saksankielisen Euroopan suurimpia hittejä. Saksan airplay-tilaston kolmonen on saanut seurakseen mielenkiintoisen adjutantin. Euroviisut epäilemättä ovat pinnalla tämänvuotisessa isäntämaassa, mutta harva germaani tietänee, että sijalle 72 noussut Osmo Ikosen Heaven or Hell on myös viisu – viimevuotisista Suomen karsinnoista. Ikonenhan on toiminut Sunrise Avenuen keikkakosketinsoittajana.

Kevätseisahtuma

Muutamia hektisiäkin julkaisuviikkoja sisältänyt levykevät näyttäytyy albumitilastossa ihmeen apaattisena, kun korkein uutuus on vasta sijalla 21. Revitään Won’t Say a Thingistä nyt ainakin se, että tekijä Felix Zenger menee aakkosjärjestyksessä omalla nimellään esiintyvistä sooloartisteista koko listahistoriamme viimeiseksi. Sivuutamme pseudonyymit Rob Zombien ja Zuccheron – sekä Nina Åströmin, joka on euroviisuineen nähty vain radiolistalla.

Apaattisuudesta kielii myös Foo Fightersin kolmas ykkösviikko. Edellinen noin pitkään hallinnut ulkomainen äänite oli Iron Maidenin The Final Frontier viime elokuussa ja tuorein pitempään kärjessä pysynyt mikäpä muu kuin nyt kakkosena kärvistelevän The Baseballsin esikoinen. Vaikka Foo Fightersilla on nyt enemmän ykkösviikkoja Suomessa kuin Dave Grohlin ex-bändi Nirvanalla, niin albumilistaviikoissa Nirvana johtaa vielä 95–87.

Aika kaukaa historiasta piti haravoida harvoja uutuuksia, sillä vaikka Uriah Heep -kokoelmia on tilastoitunut 2000-luvullakin, niin sijan 31 Into the Wild on eka Heep-studiolevy listalla 34 vuoteen. Vielä veteraanimpi Paul Simon (So Beautiful or So What, 49) on sentään päässyt uusilla biiseillä mukaan 1990-luvullakin. Jostain 38:nneksi ilmaantunut vuoden 1989 No Fuel Left for the Pilgrims on todellakin listatulokas, sillä esittäjä D.A.D. debytoi aikoinaan Suomessa vasta sen seuraajalevyllä Riskin’ It All.

Tuttu vaihtoehto

Kuusi viikkoa sitten vertailin isojen levy-yhtiöiden osuutta Music Control -radiolistan biiseistä. Tämäkin tilanne elää, sillä tuolloin selvänä kolmosena Warnerin ja Sonyn takana ollut Universal Music Group nousi tämän viikon paalupaikalle. Sillä on 13 hittiä Top 40:ssä, mukana ykkönen On the Floor ja kovin nousija, 61. sijalta 20:nneksi syyhkinyt 3 Doors Downin When You’re Young.

3 Doors Down on tupannut pärjäämään meillä paremmin radiosoitossa kuin myynnissä – It’s Not My Time oli vuoden 2008 yhdeksänneksi soitetuin hitti, mutta albumitilaston paras numero on 17. Aika pitkään ryhmä on jo ehtinyt sinnitellä ultrakonservatiivisella ”vaihtoehtorockillaan”, sillä ekasta lista-albumista ja Kryptonite-hitistä on jo 11 vuotta. When You’re Youngin pohjustama viides pitkäsoitto julkaistaan vasta heinäkuussa, jolloin sijoitukset tunnetusti irtoavat tavallista helpommin.

Materialismin paluu

Singlelistalle nousi varsin poikkeuksellisesti viisi uutuutta fyysisten levyjen myynnillä, eli niitä ei näy latauslistalla lainkaan. Kolme niistä oli viimelauantaisen Record Store Day -kampanjan vinyylijulkaisuja: Ipanapan Hip hoppii englantii / Kuningas Ei (esittäjinä Paleface ja Tuure Kilpeläinen), 22 Pistepirkon Birdy ja Radioheadin 12-tuumainen The Butcher / Supercollider.

Ipanapa-levyjen ehkä tunnetuimmat biisit rekisteröityivät nyt ensi kertaa hiteiksi, ja samoin kävi myös 22 Pistepirkon tunnetuimmalle biisille vuodelta 1992! Fyysisen myynnin ykkönen (yhteensä viides) on kuitenkin jääkiekon SM-liigalähetyksissä soinut Pojun eli jyväskyläläisen Pasi Heinosen dance-raita Poika (saunoo). Heinosen saattaa joku tietää myöhempien aikojen Hausmylly-vokalistina.

Korkein uutuus kolmosena on silti ihan perinteisesti (?!) ladattu Lady Gagan Judas. Sijan 11 duetto Nuori ja kaunis on Anna Järvisen eka singlelistamerkintä, ja partneri Olavi Uusivirtakin pääsi mukaan vasta toisen kerran. Erinin Vanha nainen hunningolla pärjää yhä hyvin toistamalla vain kolmea sijalukua: 8–14–10–8–10–14–14–8.

Matala syöttö

The Baseballsin debyytti albumilistan kolmosena kannattaa suhteuttaa näin: edeltäjä Strike! vietti ykkösenä 13 viikkoa, ja lähes kaikkien muiden 2000-luvulla vähintään 10 viikkoa listaa hallinneiden albumien seuraaja nousi suoraan ykköseksi – jopa Ari Koivusen. Baseballsilla on vain yksi kohtalotoveri: euroviisuvoittoa 11 viikkoa juhlineen Lordin The Arockalypsen seuraaja Deadache sai tyytyä viitossijaan.

Jarkko Martikaisen nelossija on kiinnostava, koska edellistä albumia vauhditti kaksi listakärjessä käynyttä sinkkua, mutta se jäi sijalle 12. Nytkin täytyy tuon numeron 12 kohdalla käyttää jäädä-verbiä, koska Anna Järviseltä odotettiin parempaa. Korkeimmillaan viidenneksi yltänyt, vokalistia vaihtanut Norther debytoi vasta 22:ntena, mutta riehakkaammin suomimetallin lippua 7:ntenä hulmuttaa Radio Rockin Starba-kisan voittaja Battle Beast.

Sivuutetaan Ella ja Aleksi -viritelmät ja varaudutaan siihen, että listoilla on pian oikeita 2000-luvulla syntyneitä artisteja. Puhuva kone on vuosikertaa 1998, ja nyt mukaan saatiin vuotta nuorempi Talent-löytö Iina Kangasharju sijalle 45. Re-entryjen ryöppyä johtavat odotetusti Jenni (6) ja Laura (9). Huomio: Rumbablogista kannattaa lukea tuore, sekavia listakriteerejä setvivä Markus Hildenin artikkeli.

Sinä, ekakertalainen

Tämän viikon radiolistan Top 20:ssä ei ole yhtään uutta tuttavuutta, mutta vanhat myllääntyivät iloisesti. Edelliset ykkönen ja kakkonen (The Ballad of Mona Lisa ja Mä annan sut pois) vajosivat sijoille 7 ja 9, uudet ykkönen ja kakkonen (On the Floor ja Maailman toisella puolen) kohosivat asemiinsa sijoilta 6 ja 7. Tuplaykkönen On the Floor soi sekä NRJ:llä että The Voicella yli 40 kertaa viikossa.

Missä muruseni on rojahti 13. sijalta 32:nneksi, ja nyt näyttää siltä, että hittivuosilistan valmistumista viivyttää pisimpään Jos mikään ei riitä, joka pyörii yhä Iskelmä-radiossa 29 kerran viikkotahtia. Top 100:n korkein uutuus on aika yllättävä (tosin vasta sijalla 50): Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Sinä. Duon jompikumpi osapuoli raportoi Facebookissa: ”Sinä-biisi pääsi Radio Novan soittolistalle, mitä ei ole tapahtunut millekään aikaisemmalle levylle, jolla olen ollut mukana.”

Äänellä ääniä

Keräsin viisi vuotta sitten Sisältää hitin -kirjaani Top 10 -listan suomalaisista, jotka ovat päässeet sekä listoille että eduskuntaan. Osan yhteys hittimarkkinoihin oli aika kaukaa haettu, mutta selviäkin tapauksia riittää: Mikko Alatalo, Veltto Virtanen, Tony Halme, Johannes Virolainen... Toissa kesänä saatiin jykevä täydennys, kun sinkkuykkösenä käyneellä Keskustan vaalilevyllä Nälkämaan laulu äänteli itse Urho Kekkonen.

Vaikka eilen eduskuntaan valittiin paljon väkeä viihdemaailman liepeiltä, suoria listayhteyksiä on vaikea bongata. Esimerkiksi Jani Toivolan ja Heikki Paasosen edellisellä Idols-kaudella muodostaman The Gay -duon biisi julkaistiin MTV3:n download-saitilla, mutta ilman tilastomerkintöjä. Persujen riveistä tulee paljon tuntematonta massaa, joiden menneisyydestä saattaa Lyly Rajala -tyyliin paljastua iskelmätähtien taustalla rummuttamista.

Yksi täpärä, mutta kiistaton tapaus on sentään todennettavissa. Alkuvuonna 1982 jukebox-tilaston viitoseksi nousi Juha Vainion kaksimielinen kannustuslaulu Kunto nousee sullakin, jonka duettopartnerina levytysuransa aloitti kehonrakentaja Kike Elomaa. Kuudesta omasta albumistaan huolimatta Varsinais-Suomen ääniharava ei myöhemmin ole listasijoja saavuttanut. Parempi olla ajattelematta, mitä eilinen ilmiö vielä poikii tällä alueella.