torstai 13. syyskuuta 2018

Kaksi elämää: Meiju Suvas

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Meiju Suvas on valitellut, että hän ei tunnu kelpaavan Vain elämää -ohjelmaan, mutta Kaksi elämää -sarjaan hän nipin napin kelpasi – kun kaivoi 50 hittiä -listan sijoja 41–50, jotka olen arkistokriteeristöstäni poistanut. Spotifysta löytyi ihan käypiä lukuja, vaikka Suvaksen koko tuotanto yhteensäkään ei ole striimannut niin paljon kuin hänen vierailunsa Teflon Brothers -hitillä Seksikkäin jäbä (6,5 miljoonaa).

Pure mua on ihmetyttävän ylivoimainen miljoonalukuineen, ja tilasto kertoo myös jotain 1980-luvun alun käännöshittimurroksesta. Kun Suvas ehti mukaan, käännökset eivät enää kiinnostaneet singleyleisöä. Nyt hänen tuolloiset versionsa maailmanhiteistä ovat kuitenkin hyvin esillä: Viet itsekontrollin (Self Control), Ota kii (You're My Heart You're My Soul) ja alkuperäistekstin murhaavasti latistanut Kun lähdet armeijaan (You're in the Army Now).

Meiju Suvas – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä
L
S


V
N
K
1
2

TAHDON SINUT
1982
••
427 000
2
6

TÄÄ ONNEA ON
1982
124 000
3

ÄLÄ SELITÄ VAAN SILITÄ MUA  
1994
53 000
4

A HUU-A HEIJAA
1982
30 000
5
1

PURE MUA
1991
1 690 000
6

YKSI JA AINUT  
1998
12 000
7

OMA MAAILMA  
1993

26 000
8

SUKELLA SIELUUN ASTI 
1996

25 000
9

LOOTUSKUKKA
1984

8 000
10

YSTÄVÄSI AINA 
1994

36 000
11
4

KAUNOTAR JA KULKURI
1993

153 000
12

MINUT RIISUIT
1993

7 000
3

KUN LÄHDET ARMEIJAAN
1983

204 000
5

PYJAMAS PÄÄLLE MÄ PAAN
2012

139 000
7

VIET ITSEKONTROLLIN
1984

100 000
8

MISSÄ MILLOIN VAAN
2012

99 000
9

MUUKALAINEN
1983

83 000
10

PIDÄ MUSTA KIINNI
1983

68 000
11

OTA KII
1985

66 000
12

MEIDÄN ILTA
2018

62 000

tiistai 11. syyskuuta 2018

Uutta elämää Elämäähän

Vain elämää näyttää toipuneen hyvin kevätkauden katastrofista, ainakin jos katsoo ekan syysjakson jälkeisten päivien Spotify-striimejä. Mutta voisipa tämän ”koko perheen viihteen” vaikutuksia vaihteeksi seurata muualtakin kuin suoratoistolistoilta. Spotify-yleisö on profiloitunutta, kuinka löydämme muut profiilit?

No Facebook lienee paljolti eri ihmisten areena kuin Spotify, joten katsonpa keski-ikäisempiä reaktioita Vain elämään FB-sivulta. (Mainitsen ensin, että tutkin myös Twitterin hashtageja ja havaitsin kutakuinkin samat painopisteet). Tässä kuuden The Rasmus -covervideon keräämät tykkäykset:
1. Pepe Willberg 7.800 + duetto 4.000
2. Ellinoora 7.100 + ennakkomaistiainen 1.000
3. Anne Mattila 2.500
4. Evelina 2.200
5. Tuure Kilpeläinen 1.500
6. Pyhimys 1.400

Spotifyn ekan kokonaisen päivän eli lauantain järjestys oli tämmöinen striimimäärineen ja listasijoituksineen:
1. Ellinoora 58.000 (3)
2. Pyhimys 56.000 (4)
3. Evelina 53.000 (6)
4. Pepe Willberg 30.000 (22)
5. Tuure Kilpeläinen 24.000 (36)
6. Anne Mattila 23.000 (39)

Aikuisen väen somereaktioissa juhlinut Pepe Willberg putosi jo seuraavana Spotify-päivänä 29:nneksi, kun Ellinoora ja Evelina kohensivat sijoitustaan. radioiden mahdollisia reaktioita on kiintoisaa seurata, sillä kevätkausi ei poikinut yhtään, siis yhtään Top 100 -radiohittiä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Se S ei tarkoita striimiä

Varoittamatta ilmestynyt Eminem-albumi pisti Striimatuimmat-listan uuteen uskoon, sillä 50:n kärkeen nousi kerralla kahdeksan Kamikaze-albumin raitaa – korkeimpana kakkossijalla Lucky You. Samana päivänä Finland Digital Song Sales -Top 10:ssä debytoi kuusi BTS:n kappaletta, Love Yourself: Answer -kokoelman ennenjulkaisematonta tarjontaa.

Tuosta näkee, millainen viive digilistassa jostain syystä on – BTS:n levyhän julkaistiin viikkoa aiemmin kuin Eminem. Joka tapauksessa eteläkorealaisilla on nyt Suomessa jo 17 hittimerkintää, kaikki yksinomaan latausmyynnistä eli käytännössä muutaman kiihkeän fanin ansiosta. Albumitilasto todistaa sentään laajemmasta suosiosta, sieltähän on lohjennut vuoden sisällä kolme sijoitusta 11 parhaan joukossa.

On kuitenkin esimerkkejä siitä, että poikabändi voi fanilatauksista edetä oikeaan suoratoisto- ja radiosuosioon. One Direction kehittyi parin radiohitin tekijäksi ennen hajoamistaan, ja kymmenen latausmerkinnän jälkeen myös 5 Seconds of Summer on nyt Youngblood-singlellään havaittu sekä striimien että radion Top 20:ssä. BTS:n latausykkönen Idol ylsi Spotifyn viikkolistalla sijalle 116, mitä parempaa en muista heiltä nähneeni. Radiotukea on toistaiseksi tullut vain Yle X:ltä.

perjantai 7. syyskuuta 2018

54 vuotta listamusiikkia

Silloinkin kun äänilevyjä ostettiin paljon, niitä ostettiin loppukesällä vähän. Niinpä nykyisellä fyysisellä albumilistalla on näkynyt viime aikoina paljon äänitteitä, joiden myynti ei riittänyt nousuun striimien dominoimalle varsinaiselle Top 50 -listalle. Toissaviikolla heviveteraani Doro ylsi kolmoseksi ja sai ”soolouransa” ekan merkinnän. Hänen Warlock-bändinsä näyttäytyi albumitilastossa vuonna 1987.

Tuoreimmalle fyysiselle listalle neljänneksi ilmaantui artisti, joka oli hitintekijä jo Doron syntyessä kesäkuussa 1964: piakkoin 75 vuotta täyttävä Jussi Raittinen. Kaikki rakkauteni -singlen ja Unioninkatu 45 -albumin välinen aikajänne on yli 54 vuotta, mikä on ennätys saman esittäjän uutta musiikkia sisältävissä listalevyissä. Aluksi mukana oli Eero-veli ja lähes koko ajan The Boys -nimike, jonka alle Wikipedia luettelee lähes 40 muusikkoa.

Vaikea edes teoretisoida, kenellä olisi rahkeita rikkoa tuo ennätys. Katri Helenan ja Dannyn listaura alkoi kuukauden Raittista aiemmin, mutta koska edes Vain elämää ei palauttanut Dannya tilastoihin, se juna taisi mennä jo. Striimipoppareiden pitäisi kutsua vieraikseen vielä hiukan iäkkäämpiä veteraaneja – Roope Salminen & Koirathan turvautui juuri tuloksekkaasti Pepe Willbergiin, ja uusi kutsu vuonna 2020 tekisi hänestä ennätysmiehen, jos alku-uran pesti Jormas-vokalistina huomioidaan.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kaksi elämää: Hausmylly

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Hausmylly osoittaa saman kuin muutamat aikalaisensa: muinoin villinneet hauskat tai härskit biisit ovat saaneet ajan myötä tehdä tilaa tunnelmallisemmalle tuotannolle. Jo 1990-luvun alun väljempiä korrektiusrajoja koetellut sinkkuykkönen Se mustamies on striimeissä vajonnut ynnämuut-osastolle.

Yllättävän selvän kärkiaseman suoratoistossa nappasi Ikävä lokakuu, joka toki oli jo aikanaan Top 5 -radiohitti. Saman vuoden Maailman reunalla on niin ikään osoittautunut vahvaksi, ja tämänkin vuosikymmenen tuotantoa on päässyt striimiparhaimmistoon. Pavecover Lähtisitkö puuttuu Spotifysta.

Hausmylly – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä
L
S


V
N
K
1
11

SE MUSTAMIES
1991
••••
122 000
2
6

JOS  
1994
•••
286 000
3
8

GIGOLO
1992
••
161 000
4

KAI SINUT SAAN  
1993
40 000
5
1

IKÄVÄ LOKAKUU  
1995
1 717 000
6

TÖPSELITUIJA
1990
12 000
7

KAIKEN SAAT 
1994

27 000
8

LÄHTISITKÖ 
2004

9

ODOTAN 
1997

14 000
10
9

TANSSIKAA
2009

145 000
11
2

KEHÄRAAKKEJA JA KUNINKAITA
2007

719 000
12

ÄLÄ SANO HUOMISESTA
1995

21 000

3

MAAILMAN REUNALLA
1995

436 000

4

YKSIN SATEESEEN
2005

355 000

5

AURINKO ft Janne Hurme
2014

330 000

7

KESTÄÄKÖ KUORENI
2010

162 000

10

PIDÄ KIINNI
2007

134 000

12

ET JÄTTÄÄ SAA
1992

119 000

maanantai 3. syyskuuta 2018

”Mutta niin se sano!”

Musiikkidokumentteja on nykyisin paljon tarjolla, ja niitä katselee paljolti mielellään – tietyin varauksin. Niissä haastateltavien kokemusasiantuntijoiden rooli on salakavala kumpaankin suuntaan. On ihan luonnollista, että vuosikymmenten takaisia asioita muistetaan/liioitellaan vähän sinne päin, mutta kannattaako jakaa muistikuviaan asioista, jotka on helppo kenen tahansa todentaa perättömiksi historiankirjoista? Kannattaako dokumentaristin sisällyttää nämä muistikuvat työhönsä?

Jos haastateltava joko tahallaan tai epähuomiossa kertoo jotain perättömäksi todennettavaa, onko se haastateltavan vai dokumentaristin ongelma? Yhä useammin tuntuu siltä, ettei kummankaan. Korkeintaan katsojan.

Lehtijutuissa sama ilmiö esiintyy vielä hankalampana, koska ilman puhuvaa päätä perättömyyden tietolähde jää usein arvoitukseksi. Tätä ihmettelin taas kerran, kun lauantain Helsingin Sanomissa haastateltiin Tapani Kansaa ja sen välissä kuukausiliitteessä Jenni Vartiaista.

Kansa-jutussa oli niin väkevä advertoriaali-fiilis, että puutun vain yhteen seikkaan: siinä Delilah-singlen (1968) menestystä seurattiin viikkoaikataululla, vaikka listoja tunnetusti ei tuolloin vielä edes koottu viikoittain. Kenen idea? Vartiaisen falskit saavutukset sentään ryhdikkäästi nimettiin ”levy-yhtiön laskelmiksi”. Musiikkituottajien sivuilta näkee, että Seili ei ole Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin levy eikä edes naisartistien ykkönen. Eikä kolmen soolon yhteismyynti ole lähelläkään neljääsataa tuhatta.

Luulisi kenelle tahansa musiikkiteollisuutta pitempään seuranneelle olevan päivänselvää, että sen sisällä etenkin numeraalinen totuus on venyvä käsite ja tiedottaminen harhauttamisen synonyymi. Tällä on pitkät perinteet. Mikä asia Michael Jacksonille ekaksi opetettiin Motownilla? ”Valehtele ikäsi kaksi vuotta nuoremmaksi.” Tästä kaikki lähtee. Milloin se opitaan ottamaan huomioon myös musiikkijournalismissa?

lauantai 1. syyskuuta 2018

Merkkikuukausi 9/2018

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: The Doors
50 vuotta: The Crazy World of Arthur Brown

Doorsin ekan listamerkinnän otti Hello, I Love You -single. Tarunhohtoisen yhdenhitinihmeen Arthur Brownin Fire eteni meillä 11:nneksi.

45 vuotta:
Hurriganes

Esikoisalbumi Rock and Roll All Night Long viihtyi listalla 40 viikkoa, toiseksi pisimpään trion levyistä.

40 vuotta: The Commodores
Neloseksi noussut Three Times a Lady -single ei tehnyt Commodoresista kestolistanimeä, mutta näytti vakaasti suuntaa Lionel Richien soolomenestykselle.

35 vuotta: Stevie Ray Vaughan
35 vuotta: Paul Young
35 vuotta: Gazebo

Ensimmäinen Vaughanin kahdeksasta lista-albumista oli Texas Flood. Youngiin tutustuimme Wherever I Lay My Hat -singlen ja Gazeboon tietenkin I Like Chopinin avulla.

30 vuotta: Nick Cave
30 vuotta: Guns n’ Roses

Caven listadebyytti oli Tender Prey -albumi. Gunnareiden Appetite for Destruction tilastoitui vasta 15 kk ilmestymisensä jälkeen kolmannen sinkun, Sweet Child o’ Minen vetämänä.

25 vuotta: Tarharyhmä
Maija Vilkkumaan ensimmäinen hittiäänite oli Tarharyhmän 26:nneksi yltänyt albumi Tappopoppia.

15 vuotta: Redrama
Lasse Mellbergin läpilyönti Hang It Up oli singlelistan ykkönen ja 50 hittiä -listan kakkonen.

10 vuotta: Miley Cyrus
28:nneksi kiivennyt Breakout-albumi oli Cyrusin eka levy, jolla ei ollut mitään tekemistä hänen tv-hahmonsa Hannah Montanan kanssa.

5 vuotta: Martin Garrix

Animalsista on jo aikaa, ja kivastihan se on saanut striimi- ja jopa radioseuraajia.