Neon kakkonen

Viikon korkeimmat uutuudet tulivat tutuilta ja odotetuiltakin nimiltä – vaikeampi on ennustaa niiden ensiviikkoisia vaiheita. Neon-albumilla toisena debytoivan Negativen turnauskestävyys on esimerkiksi huvennut ajan mittaan niin, että viimevuotinen kokoelma God Likes Your Style teki hurjan ennätyksen viettämällä ainoan listaviikkonsa kolmantena. Nythän tuonkin voisi rikkoa... vaikka kovin todennäköiseltä se ei näytä.

Sunrise Avenuenkin edellinen Popgasm viihtyi Top 40:ssä vain kuusi viikkoa, joten Acoustic Tour 2010:n viitossija on hyvä – samoin englanninkielisenä esittäytyvän Indican kahdeksas sija siihen nähden, että viimesyksyinen kokoelma ei tilastoitunut lainkaan. Näiden kahden siipien alla ei ole aktuellia hittiä – Negativen End of the Line sen sijaan on soinut Music Controlin Top 10:ssä jo pari kuukautta.

Guns n’ Rosesin Helsingin-keikka oli voinut heijastua vahvemminkin listoihin kuin Greatest Hitsin kiipeämisenä 21:nneksi. Esimerkiksi midprice- ja dvd-osastoissa ei tapahtunut mitään. Viikon loput uutuudet ovat Paukkumaissi (33) ja ensikertalaisina amerikkalainen Nevermore seitsemännellä albumillaan (35) sekä ruotsalainen Imperial State Electric (45).

Rush ei ole koskaan ennen yltänyt Suomen singlelistalle, mutta nyt kanadalaistrio on liikkeellä kummallakin uuden sinkkunsa raidalla – Caravan näyttäytyy 19:ntenä ja BU2B latauslistan 24:ntenä. Top 30:n seuraavaksi vanhimmat esiintyjät Waldo ja Samuli Edelmann olivat nipin napin syntyneet, kun Rush julkaisi ensimmäisen levynsä.

Ketjuradiossa ei kuiskailla

Music Control -radiolistan kiinnostavin nousija (23–16) lienee Keanen Stop for a Minute. Brittitrion tuore minialbumi Night Train ja sitä edeltänyt Perfect Symmetry floppasivat Suomessa ja tuo single jäi kotimaassaan vain sijalle 40, mutta se soi nyt sangen taajaan Yle X:llä, NRJ:llä ja The Voicella. Kärjessä jatkaa yhä Adam Lambertin Whataya Want from Me.

Singlelistalle ryöpsähtäneitä euroviisuedustajia ei ole radio-Top 100:ssa yhtään. Siis yhtään koko Top 100:ssa. Kaksi karsiutunutta sentään, ruotsalaisen Salem al Fakirin Keep on Walking 41:ntenä ja Antti Kleemolan Sun puolella 70:ntenä. Tosin esimerkiksi Kuunkuiskaajat taitaa edustaa väärää levy-yhtiötä (Magnum) edes päästäkseen mukaan.

Discopressin kokoamalla pikkupaikallisradioiden Radio Top 20 -listalla Työlki ellää on mukana 16. viikkoa. Tuo aikoinaan aika merkittäväkin osa 50 hittiä -listan pisteytyspaneelia elää toisessa maailmassa kuin Music Controlin pisterohmut – tilastojen 20 parhaan joukossa on vain kolme yhteistä kappaletta: En haluu kuolla tänä yönä, Rakkauslaulu ja Jos sä tahdot niin. Paikallisradiolistaa johtava Veetin Miehet ei itke puuttuu kokonaan Music Controlin Top 100:sta.

Duo #28: Bat & Ryyd

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Timo Mursu ja Juha Soppela, FIN

Hymyhuulet-sketsisarjassa ”Kari Rydman” (Pirkka-Pekka Petelius) ja ”Kaj Chydenius” (Aake Kalliala) ryhtyivät supersankareiksi vastikään tv:ssä uusintana nähtyä 1960-luvun Batman-sarjaa parodioiden. Kemijärveläiset helppoheikit nappasivat hahmot partoineen ja pikkuoravaäänineen ja laittoivat taakse Modern Talking -henkistä hölkkäbiittiä. Hittihistoriamme synkin kausi oli valmis alkamaan.

Syksyllä 1989 Ehtaa tavaraa (80-luvun tykki)***** oli single- ja jukeboxlistojen kärjessä ja paikallisradiolistan neljäntenä. Lahtelaisen Power-yhtiön jakelema omakustannealbumi Ehtaa tavaraa kihahti niin ikään ykköseksi, ja radioissa ehtivät soida myös Voi ryydana ja Tonttujen jouluyöstä väännetty ykkössingle Ryydjoulu** ennen vitsin väljähtymistä.

Seuraaja-albumi Niin kallis on maa (1991) jaksoi enää sijalle 33, vaikka sitä pohjustanut Saarna* oli käynyt singlelistan kuudentena. Mutta yhä yritetään, näyte kotisivuilta: Tämä Ryyd-paketti sopii erinomaisesti myös yksityistilaisuuksiin, pikkujouluihin jne. Unohtamatta myöskään perheen pienimpiä; räätälöimme heillekin tarvittaessa sopivan "Ryyd-paketin".

Voitosta voittoon

Lenan Satellite nousi Suomen ykkössinkuksi viisi päivää viisumestaruutensa jälkeen, kun Alexander Rybakilla meni siihen viime vuonna kolme viikkoa. Kyseessä on muuten ensimmäinen kerta, kun peräkkäisten kisojen voittajat on ostettu singlelistamme kärkeen, kuten seuraavasta ykkösviisujen luettelosta näkee:

1974 Ruotsi – Abba: Waterloo
1976 Britannia – Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me
1980 Irlanti – Johnny Logan: What’s Another Year
1982 Länsi-Saksa – Nicole: Ein bisschen Frieden
2006 Suomi – Lordi: Hard Rock Hallelujah
2009 Norja – Alexander Rybak: Fairytale
2010 Saksa – Lena: Satellite

Vaikka Saksa on voittanut vain kahdesti, se on ainoa kahdella voittoviisulla ykköseksemme yltänyt maa. Luettelosta voisi luulla 2000-luvun kappaleiden pärjänneen parhaiten, mutta mainittujen lisäksi vain yksi onnistui edes käväisemään singlelistalla. Vuosina 1971–1984 kaikista voittajista tuli listahittejä ja yhdellä poikkeuksella Top 10 -sellaisia. Vuoden 1977 L’oiseau et l’enfant tilastoitui myös kahtena suomalaisena versiona (Lintu ja lapsi).

Tämänkertainen kilpailu pidettiin myöhemmin keväällä (29. toukokuuta) kuin koskaan ennen. Noina kovimman suosion vuosina finaali järjestettiin maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. mistä on vähitellen liu’uttu kohti kesää. Koskahan viisuista tulee uusi Syksyn sävel?

Duo #29: Outkast

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

André ”3000” Benjamin (s. 1975) ja Antwan ”Big Boi” Patton (s. 1975), USA

Outkastin neljäs albumi Stankonia nousi Suomessa kahdeksanneksi alkuvuonna 2001. Apuna oli hitti Ms Jackson**, jossa yleisen tulkinnan mukaan André 3000 setvi eroaan Erykah Badusta pyytämällä anteeksi tämän äidiltä. Jo pitempään USA:ssa menestynyt kaksikko näytti jäävän meillä tähdenlennoksi, koska loppuvuoden kokoelma ei yltänyt listalle.

Mutta sitten tuli Hey Ya!**** lokakuussa 2003. Outkast oli päättänyt julkaista kaksi soololevyä Speakerboxxx / The Love Below -pakettina, ja Hey Yan sooloutta korosti video, jossa André 3000 monistettiin isoksi bändiksi. Se kasvoi lopulta 2004-vuosilistan 14. sijalle, ja Big Boi -lohkaisu The Way You Move* jatkoi listaläsnäoloa. Tupla-albumi viihtyi Top 40:ssä 17 viikkoa, mutta korkeimmaksi sijaksi jäi 15.

Vuoden 2006 soundtrack/jämäraitalevy Idlewild ei juuri kiinnostanut suomalaisia, ja sen jälkeen on saatu vain jahkailua. Levytyssopimus kuulemma edellyttäisi vielä yhtä Outkast-albumia, mutta siitä tai sooloista ei ole kunnon tietoa. Hey Ya -tasoinen hitti taatusti kelpaisi yhä meikäläisille – sitä odotellessa katselkaamme edelleen tätä.

Kaksi puuta tasoissa

Sahara nosti Anna Puun samaan listaykkösviikkomäärään Ari Koivusen rinnalle pisimpään hallinneeksi Idols-laulajaksi. Kummankin esikoisalbumi oli kärjessä 12 viikon ajan ja Koivusen toinen yhden viikon. Sesonki huomioiden Annalle on helppo ennustaa jatkoa huipulla, mutta vastakkaisiakin signaaleja on. Singlevalinta Riko minut putosi radiolistalla 24:nneksi eikä ole käynytkään singlelistalla.

Edellisen levyn ykkössijasta huolimatta Disco Ensemble oli tuomittu tyytymään hopeakorokkeeseen. Vaikeampi ennakoitava oli Marja Tyrnin kolmossija ja ehkä myös Sotajumalan kuutosuus, vaikka yhtye nähtiin jo toissavuonna sijalla 17. Raptorin edesottamuksia seurataan pitemmällä jänteellä, ja suunta on ylös: vuoden 2000 Ouu-raisakson! ylsi 11:nneksi, uusi Sekoelma kahdeksanneksi.

Tyrnin ohella ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat svedumetallin lähettiläs Sabaton (17), Iskelmä-radion lempilapsi Pasi Vainionperä (24) ja rappari Heikki Kuula (41). Katie Melua (15), Anathema (19) ja Notkea rotta (43) ovat mukana kolmatta kertaa, kaksi ensinmainittua korkeammalla kuin koskaan. Stone Temple Pilots (35) palasi listalle yli 14 vuoden tauolta.

Uusi tulokas on myös Abban The Definitive Collection (34), vaikka julkaistiin jo 2001 ja näkyi tuolloin eri korkeuksilla useissa maissa. Haamuraja tämäkin: kyseessä on kymmenes erilainen Abba-kokoelma listoillamme. Summaan on laskettu espanjankielinen Gracias por la musica (1980) ja toissavuotinen yhdeksän cd:n paketti The Albums.

Duo #30: Yazoo

Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.

Alison Moyet (s. 1961) ja Vince Clarke (s. 1961), GBR

Depeche Moden esikoisalbumin biisintekijänä tunnetun Clarken uusi projekti sai heti huomiota, ja single Only You (1982) nousi brittikakkoseksi. Meillä se rekisteröitiin hitiksi vasta tammikuussa 1984 The Flying Picketsin a cappella -versiona. Seuraava Yazoo-single Don’t Go*** eteni jo seitsemänneksi ja Upstairs at Eric’s -albumi neljänneksi.

Duo ilmoitti hajoamisestaan syksyllä 1983 ennen You and Me Both -albumin (#17) ilmestymistä, ja Nobody’s Diary* (#19) jäi sen ainoaksi singlelohkaisuksi. Molemmat osapuolet palasivat myöhemmin albumilistamme kärkikymmenikköön, Moyet soolona ja Clarke osana Erasurea. He tekivät comeback-kiertueen vuonna 2008.

Only Youn b-puolesta Situation tuli Billboardin Dance-listan ykkönen, vaikka Yazoo ei muutoin ollut USA:ssa mahtimenestys – tavaramerkkisyistä se joutui käyttämään siellä Yaz-nimeä. Situationin remix ilmestyi sinkkulistallemme (#19) joulukuussa 1990. Siinä kuuluva Alison Moyet’n naurahdus samplattiin sittemmin Macarenan hittiversioon.