keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Raju polkabilly paukkuu

J. Karjalaisen projekti amerikansuomalaisten laulujen parissa sai jonkinlaisen kruunun, kun kolmossijan (Lännen-Jukka) ja seiskan (Paratiisin pojat) jatkoksi Polkabilly Rebels eteni miehen yhdeksänneksi ykkösalbumiksi. Edellisestä ehtikin kulua 12 vuotta. Jos pari kehnosti pärjännyttä livelevyä jätetään laskematta, olemme ostaneet vuodesta 1982 lähtien 20 peräkkäistä jiipitkäsoittoa vähintään seitsemänneksi.

Ykköslevyjen määrässä Karjalainen kohtaa voittajansa samasta kärkikymmeniköstä, sillä live-cd/dvd Sticky & Sweetillä 32 sijaa nouseva Madonna on kerännyt niitä kymmenen. Top 10 -sijoitukset kasvoivat nyt kahdeksaantoista. Samaa ikäluokkaa edustava Meiju Suvas on vähän pudonnut kollegoiden kyydistä, sillä 24:ntenä näyttäytyvä Juhlalevy – Pure mua on hänen ensimmäinen albumimerkintänsä yli 15 vuoteen ja paras sijoitus sitten vuoden 1983.

Kahdeksantena debytoiva Kiuas on toista kertaa Top 10:ssä, mutta sijan 10 Black Sun Aeon on nähty aiemmin vain sijalla 39. Nimen takaa löytyy Tuomas Saukkonen, jonka varsinainen bändi Before the Dawn nousi samalla singlelistan kärkeen Decade of Darkness -ep:llään. Äänitteitä on voinut ennakkotilata kimpassa Before the Dawnin nettisivujen kautta.

Sijan 11 Julma-Henri & Syrjäytyneet ei kelpaa ensikertalaiseksi, koska itse Henrin ja Kasperin yhteisalbumi Outo nauha kävi viime vuonna 22:ntena. 30:nneksi ylsi esikoislevyllään lauluyhtye Viisi, jota jostain syystä en ole kertaakaan nähnyt mediassa kirjoitettavan kansilogon mukaisesti ”Vii5i”, vaikka Staminan nimeen kyllä tungetaan sitä naurettavaa ykköstä hyvinkin orjallisesti.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Ei ensimmäinen eikä viimeinen

The Baseballsin Last in Line on kolmas hittiversio samasta biisistä Suomen singlelistalla, mutta vasta ensimmäinen Music Control -radiolistalla hypättyään tänään 79. sijalta 31:nneksi. Nylon Beatin Viimeinen ja Tony Halmeen Mä oon tällainen olivat aikoinaan tilastokelvottomia, koska niiden julkaisijat Mediamusiikki ja Edel eivät osallistuneet koneiston rahoittamiseen. Halme tuskin olisi mukaan yltänytkään, mutta Viimeinen nousi kolmossijalle 50 hittiä -listan sivutuotteena julkistetulla Suomen Radiolistalla.

Music Controlin mittaussysteemi on kehittynyt varteenotettavammaksi, mutta toivomisen varaa toki riittää. Kun Fintelligensin Mikä boogie lopulta ajettiin siihen, se syyhki yhdeksänneksi. Hyvä että on siellä edes nyt, mutta paljon hittivuosilistan kannalta suotuisia soittopisteitä ehti jäädä rekisteröitymättä. Duon ainoa aiempi Top 10 -radiohitti (Suomen Radiolistalla) oli vuoden 2003 lätkäveisu Kaikki peliin.

Ulkomaisen esiintyjän listaversio suomalaisesta biisistä on harvinainen muttei tavaton ilmiö. Hollantilais-ruotsalaisen Cornelis Vreeswijkin albumi En spjutkastares visor (#24, 1981) sisälsi Tapio Rautavaaran tuotantoa, ja samana vuonna belgialainen Francis Goya komeili ykkösenä albumillaan Pohjolan yössä (jonka raidoista osa kuului myös Rautavaaran repertuaariin). Heppu pistäytyi landoloineen näppäilemässä helppoa rahaa itselleen ja Bluebird-yhtiölle monen vuoden ajan.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Laulua ja rakkautta

Pian voi taas tarkkailla, kuinka korkealle Music Control -listalla on mahdollista päästä ilman nuorisohittiradioiden tukea. Iskelmä, Nova, Sun FM ja Radio Suomi ovat tarttuneet Johanna Kurkelan neljättä albumia pohjustavaan Rakkauslaulu-biisiin niin, että se loikkasi 65. sijalta 17:nneksi. Ylex näyttää soittaneen sitä myös kahdesti, mutta kyse lienee taajuudet öisin täyttävästä Radio Suomen ohjelmistosta.

Tai mikseivät teinijukeboxitkin sille lämpenisi? Rakkauslaulu on nimittäin ensimmäinen julkisuuteen päässyt suomipopin superparin, Paula Vesalan ja Lauri Ylösen yhdessä kirjoittama biisi, ja sellon varteen on pestattu Eicca Toppinen. Kuten nimestä voi jo päätellä, loppusumma ei tälläkään talenttipitoisuudella automaattisesti muodostu luovuuden riemuvoitoksi. Aika erilainen se on silti kuin Rasmuksen samanniminen esitys 90-luvulta.

Tarkemmin tutkien erilaisia Rakkauslauluja löytyy äänitehistoriastamme kymmeniä ja taas kymmeniä. Näkemyksiään ovat tarjonneet mm. Tarharyhmä, Juliet Jonesin sydän, Pekka Ruuska, Aste, Klamydia, Aikakone, Tommi Läntinen, Leevi and the Leavings, Tumppi Varonen, Ripsipiirakka ja muinainen dada-sankari Jaakko Kangosjärvi. Mutta listahitiksi on yltänyt vain Fredin Syksyn sävel -finalisti vuodelta 1975. Yksi mainituista pääsi Kotiteollisuuden cover-albumille Sotakoira, mikä?

torstai 1. huhtikuuta 2010

Viikingin vanavedessä

Singletilasto teki vaihteeksi eroa latauslistaan esittelemällä riveissään kaksi cd-ep:tä, Viikatteen Linna Espanjassa ja Francinen Trouble. Viikate nettosi jo viidennen ykkösensä, ja vuodesta 2002 lähtien yhtye on tunkeutunut kärkikolmikkoon 13 kertaa. Tuona aikana edes Nightwish ja Apulanta eivät ole yltäneet samaan, mutta ykkösiä niillä on enemmän (9 ja 8). Francine pääsi singlelistalle vasta toisen kerran.

Trouble oli Pinkin Try This -albumin (2003) eka single, mutta ei menestynyt meillä. Francine-ep:n toisetkin raidat ovat covereita, samoin valtaosa viikon muista uutuuksista. Shakalaka Baby (15) ja Viva la Vida (19) esitettiin Kuorosodan finaalissa, ja Coldplayn alkuperäinen Vida on nyt ensimmäistä kertaa Top 10:ssä. 13:ntena näyttäytyy The Baseballsin kohistu Nylon Beat -tulkinta Last in Line. Been there done that – Tony Halmehan versioi vuonna 2000 saman Viimeinen-biisin 8. sijalle uudella tekstillä Mä oon tällainen.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ei yllätystä pääsiäismunassa

Mokoma on tottunut albumilistan ykkössijoihin, ei kahta ilman kolmatta. Mutta näinä arvaamattominakin aikoina voin taata, että Sydänjuuret ei toisella viikollaan käyttäydy kuin edeltäjänsä Luihin ja ytimiin (2007) – sehän upposi joulutungoksessa ennätyksellisesti sijalle 22.

Scorpions on ollut kiusallisen vakituinen näky tilastoissamme, mutta jos verrataan pelkkiä studioalbumeita, viimeiseksi sellaiseksi mainostettu Sting of the Tail nousi korkeammalle (6) kuin mikään muu sitten 1990 ilmestyneen Crazy Worldin (4). Kasvukäyrät eivät näytä Koop Arposelle ihan yhtä pitkää listauraa, koska kakkosalbumi Bright Lights debytoi kahdeksantena. New Town meni kärkeen tasan vuosi sitten. Kun saisi aikanaan edes 10 vuotta kattavan kokoelman sijalle 21 kuten Anssi Kela.

Kolmesta ensikertalaisesta helsinkiläinen Barren Earth on 14:ntenä, kanadalainen Justin Bieber 20:ntenä ja sveitsiläinen Triptykon sijalla 28. Barren Earthin muusikot ovat tuttuja mm. yhtyeistä Amorphis, Waltari, Mannhai ja Swallow the Sun. Bieber on vuosikertaa 1994, eikä ainakaan omalla naamallaan esiintyviä myöhemmin syntyneitä lista-akteja tule mieleen. Schnappi-krokotiilin pikkutyttöääni sekä Ellan ja Aleksin eri inkarnaatiot painivat jotenkin eri sarjassa.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Näin hyödytään listapimennosta

Kuten nimimerkki Pulina parin postin takaisissa kommenteissa huomautti, Jenni Vartiaisen Seili-albumin myynti huomisesta alkaen Ilta-Sanomien kylkiäisenä on taas listojen kannalta hämmentävä ratkaisu. Mutta artistin taustavoimiltahan lista-aiheinen hämmentäminen luonnistuu – ovat muun muassa saaneet mediassa julki allekopioitua soopaa:

”Levyn ensimmäinen singlejulkaisu En haluu kuolla tänä yönä teki historiaa nousemalla julkaisuviikollaan Music Control -radiolistan sijalle 7, joka on tähän mennessä korkein ensimmäisen viikon sijoitus.
Kakkosviikolla sijoitus oli kolmas, ja kolmannesta viikosta lukien single on juhlinut ykkössijalla. Jennin debyyttialbumin jättihitti Ihmisten edessä tekee sekin historiaa, tällä hetkellä listaviikkoja Music Controlissa on takana kaikkiaan 132.”


Runsas kuukausi sitten luettelin täällä kolme yhtä korkealla ja viisi vielä korkeammalla debytoinutta kappaletta. Ja päästyään ykköseksi En haluu on ehtinyt kerätä alempiakin sijoja (3, 4 ja 2 – nyt taas kärjessä). Ihmisten edessä on 132. viikkoa listalla, mutta niin on myös Katri Ylanderin Valehdellaan, 29 porrasta ylempänä (numerot 46 ja 75). 78:ntena on Irinan Älä sano mitään, 238 viikkoa.

Todellisuudessa nuo viikot kertovat siitä, kuinka kauan sitten biisit ajettiin mittauskoneistoon. Ihmisten edessä on toki viihtynyt poikkeuksellisen suuren osan ajastaan sadan ja jopa 40 soitetuimman joukossa, mutta ei jatkuvasti.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pakko katsoa 2: Bobby Brown (Goes Down)

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Frank Zappa oli 1970-luvun alkupuoliskon vakiovieraita albumilistallamme nousten parhaimmillaan neljänneksi (Overnite Sensation, 1973). Ainoan singlehittinsä hän sai kuitenkin yli neljä vuotta viimeisen albumisijoituksensa jälkeen syksyllä 1979. Warnerilta lähdettyään mies julkaisi omalla Zappa-merkillään tupla-lp:n Sheik Yerbouti, jonka raidoista tunnetuimmin koetteli siveellisyyden rajoja härski singlevalinta Bobby Brown (Goes Down).

Biisi juuttui USA:ssa kaikkiin sensuuriseuloihin, mutta ei-englanninkielisessä Euroopassa siitä tuli menestys. Vaikka läheskään kaikki Zappan käyttämät ilmaukset tuskin aukenivat valtaosalle kuulijoista, useita tuntui kutkuttavan se asetelma, että vieraskielisiä säädyttömyyksiä ei valvo kukaan. Asetelmahan pätee edelleen, vaikka yleinen kielitaito on kasvanut. Esimerkiksi radiovieraiksi kutsuttujen seksimessujen esiintyjien kanssa saa jutella englanniksi sellaista, mitä suomeksi ei uskallettaisi.

Varsinaista promovideota biisistä ei ole, mutta oheinen livepätkä kävisi sellaisesta. Taustabändi eläytyy tarinaan kiitettävästi, ja japanilaisen tekstityksen uskollisuutta alkuperäiselle voi vain arvailla.