Jatkoa edelliseen postiin. Vaikka kauneus on katoavaista, näyttää sillä olevan hiukan vahvemmat ikuisuusarvot kuin iljettävyydellä. Tässä eniten Top 10 -mainintoja Rumban lukijaäänestysten seksiobjekti-sarjassa keränneet kerubit.
Kotimaiset seksiobjektit
A.W. Yrjänä – 13 (1)
Janina Frostell – 11 (5)
Ville Valo – 10 (1)
Ismo Alanko – 10
Michael Monroe – 9 (2)
Jonna Tervomaa – 7 (1)
Kikka – 6 (3)
Jouni Hynynen – 6 (2)
Kata Kärkkäinen – 5 (1)
Ilkka Alanko – 5 (1)
Tarja Turunen – 5
Ulkomaiset seksiobjektit
Madonna – 19 (7)
Kylie Minogue – 8 (3)
Björk – 7 (2)
Jennifer Lopez – 6 (2)
Britney Spears – 6
Bono – 5
Jon Bon Jovi – 5
Pamela Anderson – 5
Sheryl Crow – 5
Brett Anderson – 5
Robbie Williams – 5
tiistai 20. tammikuuta 2009
maanantai 19. tammikuuta 2009
25 iljettävää vuotta
Pienestäkin uutisesta voi tehdä aika suuren, jos kohde on oikea. Rumban lukijapollin tuloksista työstettiin (ainakin netti)lööppikamaa, kun Ari Koivunen valittiin vuoden kotimaiseksi iljetykseksi. Alkuperäinen otanta boostautui yli tuhatkertaiseksi Ilta-Sanomien kyseltyä surffaajiltaan, onko tulos oikea. Sivutuotteena saatiin tuttua närkästystä: ”Uskomatonta että nuorisolle suunnattu media järjestää kiusaamiseen / haukkumiseen / ihmisarvon polkemiseen kannustavia kisoja.”Tuota ihmisarvon polkemista on harrastettu jo 25 vuotta, ja joskus paljon innostuneemmin kuin mitä viimeaikaiset pistemäärät antavat ymmärtää. Posti kantoi toimitukseen uskomattomia vastausläjiä muun muassa sinä 1990-luvun alkuvuonna, kun ääntenlaskenta annettiin erään latomaorientoituneen elämäntaiteilijan toimeksi ja tämä ilmoitti päivää ennen painoonmenoa, että tulokset sisältävä korppu on rikki (lue: substanssityyppinen puuhailu olikin kiinnostanut viime päivinä enemmän). Kolme lehden valmistumisesta eniten vastuussa olevaa työläistä vietti seuraavan yön kuponkien parissa, ja se yö oli pitkä.
Koska omistan jokseenkin kaikki Rumba-lehdet, tein katsauksen siitä, mitä lukijat ovat sinnikkäimmin inhonneet vuosien saatossa. Oheinen järjestys perustuu vuosittaisten Top 10 -sijoitusten määrään, ja sulkuihin merkittiin ykkössijat. Useimmat iljetykset tulevat ja menevät, jotkut ottavat lyhyehköstäkin pinnallaoloajastaan kaiken irti ja jotkut voittavat kotimaisen sarjan noukkimalla eri vuosikymmeninä irtosijan sieltä, toisen täältä.
Kotimaiset iljetykset
Andy Mccoy – 9
Ressu Redford – 8 (1)
Matti Nykänen – 8
Bogart Co. – 5 (3)
Antti Tuisku – 5 (3)
Kikka – 5 (1)
Nylon Beat – 4 (1)
Neumann – 4
Heli Nevakare – 4
Paavo Väyrynen – 4
Wallu Valpio – 4
Ulkomaiset iljetykset
Michael Jackson – 19 (6)
Madonna – 11
Britney Spears – 10 (5)
George W. Bush – 9 (3)
Marilyn Manson – 9
Eminem – 5 (1)
Prince – 5
Robbie Williams – 5
Ronald Reagan – 4
Pet Shop Boys – 4
Mariah Carey – 4
Spice Girls – 4
Backstreet Boys – 4
Joo joo, laskin minä ne seksiobjektitkin, saatte tulokset myöhemmin.
lauantai 17. tammikuuta 2009
Tätä ette näe tv:ssä
Niinhän siinä taas kävi: Musiikki-tv:n Lista-ohjelma ei palannut joulutauoltaan. Pelkästään se, että tuonkaltainen show pistetään joulu- tai minkäänlaiselle tauolle, on osoitus ymmärtämättömyydestä ohjelmatyyppiä kohtaan – nöyryyttävistä lähetysajoista puhumattakaan. Moni vähäpätöisempi ruuduntäyte sai uusinnoilleenkin paremman sijainnin TV2:n ohjelmakaaviossa. Areenan nettiversio taisi jäädä turhan suureksi salaisuudeksi.Minäkin seurasin silloin tällöin ohjelmaa Areenasta, mitä en radioversion kohdalla suostuisi ikinä tekemään. Parhaita hetkiä tarjosivat jotkut studioon kutsutut uutuuslevynsä debyyttisijoitusta jännittävät (tai ”jännittävät”) vieraat. Kaksinkamppailutilanteitakin saatiin viritettyä ainakin yhtä aikaa albuminsa julkaisseiden Disco Ensemblen ja Negativen välille. Kuulin myös tätä blogia siteerattavan, vaikka lähdettä ei tietenkään mainittu.
Ylen viralliset listat ansaitsisivat enemmän näkyvyyttä. On ainakin yksi syy, miksi en kuitenkaan toivota tv-versiolle pikaista paluuta tai edes kevyita multia, vaan hyvinkin painavia: Listan, Musiikki-tv:n ja joidenkin muiden yleläisten tapa runnoa vanha 4:3-kuvamateriaali 16:9-lähetykseen rajattuna, venytettynä tai joskus näköjään vähän molempina, jotta ruutu saataisiin täyteen. VÄÄRIN! Siis lähes vakavastikin puhuen varsin brutaalia ja häpeällistä toimintaa. Yäk.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Sininen hetki
Ensin ei missään, sitten joka puolella. Levyale alkoi jopa aikaisemmin, laajempana ja vähintään yhtä näkyvästi kuin parina edellisenä vuonna. Niinpä muutamat ilman listasijaa jääneet albumit (tyyliin Fall Out Boy) saavat heittää hyvästit haaveelle, että saisivat sen jälkikäteen hiljaisempana markkina-aikana. Siis jos eivät ole alessa mukana. Toisaalta tarjolla ei ole niin ilmiselviä myyntitykkejä kuin Nightwishin ja Lauri Tähkän tuoreehkot megasuosikit vuosi sitten.
Kampanjasta ei kerrottu etukäteen edes ÄKT:n sivuilla, mutta sinne on ilmestynyt muunlaisia päivityksiä. Tilastosivut kertovat, että Abban Gold – Greatest Hits on vihdoin ohittanut Queenin Greatest Hits II:n äänitehistoriamme ostetuimpana ulkomaisena albumina. Kolmantenakin on kokoelma, Bon Jovin Cross Road – The Best of Bon Jovi.
Kampanjasta ei kerrottu etukäteen edes ÄKT:n sivuilla, mutta sinne on ilmestynyt muunlaisia päivityksiä. Tilastosivut kertovat, että Abban Gold – Greatest Hits on vihdoin ohittanut Queenin Greatest Hits II:n äänitehistoriamme ostetuimpana ulkomaisena albumina. Kolmantenakin on kokoelma, Bon Jovin Cross Road – The Best of Bon Jovi.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Kertarytinä voitti pitkän kitinän
Biisilatauksissa ei voi havaita läheskään samanlaista sesonkivaihtelua kuin albumimyynnissä, pikemminkin se on päinvastainen – hiljaisena pidetyssä vuodenvaihteessa ladataan innokkaasti täytettä lahjaksi saatuihin soittimiin. Niinpä olemme päätyneet harvinaiseen tilanteeseen: singlelistan ykköselle (Poker Face) merkittiin suurempi myynti kuin albumilistan ykköselle (Death Magnetic). Jälkimmäisen tilaston kokonaisvolyymi on silti suurempi, sillä sinkkukakkonen Hot n Cold olisi rankattu albumien seassa vasta 10:nneksi.
Lady Gagan The Fame on ainoa albumidebyytti sijalla 35, mutta muutama vanha listalevy eteni taas viimevuotista parempiin korkeuksiin: Britney Spearsin Circus 16:nneksi, Sealin Soul 23:nneksi ja Laura Pausinin Primavera in Anticipo 33:nneksi. Abban Gold – Greatest Hits kerää re-entrynä listaviikkoja jo seitsemäntenä kalenterivuonna (1992, 1993, 1997, 1999, 2000, 2008, 2009).
Kun levyalesta ei ole havaintoa, pöytä on katettu ja kynttilät sytytetty Hanna Pakariselle ottaa ensi viikolla ensimmäinen albumilistan paalupaikkansa. Epävarmuuttakin on ilmassa, sillä Love in a Million Shadesin radiolohkaisut ovat saaneet kalsean vastaanoton. Minä en ole kuullut siltä biisin biisiä, vaikka olosuhteiden pakosta katselin naisen vierailua Huuma-ohjelmassa – siinäkään hän ei laulanut.
Lady Gagan The Fame on ainoa albumidebyytti sijalla 35, mutta muutama vanha listalevy eteni taas viimevuotista parempiin korkeuksiin: Britney Spearsin Circus 16:nneksi, Sealin Soul 23:nneksi ja Laura Pausinin Primavera in Anticipo 33:nneksi. Abban Gold – Greatest Hits kerää re-entrynä listaviikkoja jo seitsemäntenä kalenterivuonna (1992, 1993, 1997, 1999, 2000, 2008, 2009).
Kun levyalesta ei ole havaintoa, pöytä on katettu ja kynttilät sytytetty Hanna Pakariselle ottaa ensi viikolla ensimmäinen albumilistan paalupaikkansa. Epävarmuuttakin on ilmassa, sillä Love in a Million Shadesin radiolohkaisut ovat saaneet kalsean vastaanoton. Minä en ole kuullut siltä biisin biisiä, vaikka olosuhteiden pakosta katselin naisen vierailua Huuma-ohjelmassa – siinäkään hän ei laulanut.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Radio epä-Gaga
Lady Gaga on sekä Suomen, Britannian että USA:n singlelistojen ykkösenä, mutta meillä uudemman julkaisun voimin. Vaikka Just Dance debytoi sekä Suomessa että USA:ssa viikolla 31/08, sillä kesti 22 viikkoa saavuttaa Hot 100:n huippu – sillä välin täällä julkaistiin seuraaja Poker Face. Ei meitä silti ihan pioneereiksi voi kehua, sillä ensimmäisenä amerikkalaisartisti löi läpi Australiassa ja Kanadassa.Läpimurron syy on hieman hämärä ainakin näillä leveysasteilla – täkäläinen levy-yhtiö ei ole vaivautunut Gagaan toistaiseksi satsaamaan eivätkä radiot soittaneet Just Danceä juuri lainkaan. Poker Face on sentään kiivennyt tuoreimman Music Control -listan sijalle 16 lähinnä NRJ:n ja The Voicen soittomäärillä. Syyskuisen albumin aktivoitumista odotellaan.
Poker Facessä kiinnittää huomiota korkealle noustessaan Robynia muistuttavan lauluäänen lisäksi hauska lainaus. Toistuva ma ma ma maa -mörinä on suoraan Boney M:n hitistä Ma Baker (1977), joka giganttisesta Euroopan-menestyksestään huolimatta jäi USA:ssa jokseenkin tuntemattomaksi. Tuottaja Frank Farianin paimentama kvartetti ylsi jenkkilistalle vain kerran (Rivers of Babylon, sija 30). Myös Boney-samplet ja -coverit ovat tähän asti jääneet vähäisiksi – saksalainen Vinylshakerz sentään kierrätti Daddy Coolia meidänkin sinkkulistallamme kolme vuotta sitten.
lauantai 10. tammikuuta 2009
Siitäs saimme
Yleisradion, netti-Hesarin ja kumppaneiden aina vain höttöisempiä höttöviihdeuutisia seuratessa on yrittänyt lohduttautua sillä, että luultavasti nuo toimittajat sentään tarvittaessa kykenisivät vähän näkemään hötön taaksekin ja muodostamaan, ei vain omaksumaan näkemyksiä ja kokonaiskuvia siitä tauhkasta, jossa päivittäin tarpovat. Mutta toistaiseksi kyse on luulemisesta – toivetta tukevia näyttöjä kun ei tahdo löytyä.
Joululomalla kuuntelin jonkin verran Yle X:ää, jonka päiväshow’ssa yritetään käydä keskustelua tuoreista pop-uutisista. Kokeneelta, vuosia hommaa pyörittäneeltä uutistoimittajalta pyydettiin nasevaa yhteenvetoa menneen vuoden merkittävimmistä ilmiöistä, ja eikös tämä tiedonvälittäjä nostanut kärkipäähän Take That -yhtyeen menestyksen!
Tuossa orkesterissahan kärjistyy popmaailmassa ilmenevä ghettoutuminen: kotimarkkinoilla suosio vankistuu, muualla hupenee. Kahden vuoden takainen comeback-albumi kävi vielä kaupaksi myös manner-Euroopassa, mutta vimmatusti Brittein saarilla ostettu The Circus ei. Saksasta sentään irtosi numero 14, mutta siinäkin on pudotusta edeltäjän kakkossijaan verrattuna. Suomessa entisen listaykkösen menekki on tyrehtynyt kerrassaan mitättömäksi.
Tätä infovinoutumaa valtionyhtiömme vahvistaa vielä soittamalla b-rotaatiossaan Greatest Day -singleä, mutta hyvä vain – sehän on ihan loistava. Runsas vuosi sitten erään musiikkilehden pikkujouluissa nimesin hätäpäissäni päättyvän tilikauden suosikkibiisikseni Take That -esityksen Rule the World, ja voisin tehdä saman Greatest Daylle. Toisaalta pidän hälyttävän paljon myös Pussycat Dollsin uudesta sinkusta...
Joululomalla kuuntelin jonkin verran Yle X:ää, jonka päiväshow’ssa yritetään käydä keskustelua tuoreista pop-uutisista. Kokeneelta, vuosia hommaa pyörittäneeltä uutistoimittajalta pyydettiin nasevaa yhteenvetoa menneen vuoden merkittävimmistä ilmiöistä, ja eikös tämä tiedonvälittäjä nostanut kärkipäähän Take That -yhtyeen menestyksen!Tuossa orkesterissahan kärjistyy popmaailmassa ilmenevä ghettoutuminen: kotimarkkinoilla suosio vankistuu, muualla hupenee. Kahden vuoden takainen comeback-albumi kävi vielä kaupaksi myös manner-Euroopassa, mutta vimmatusti Brittein saarilla ostettu The Circus ei. Saksasta sentään irtosi numero 14, mutta siinäkin on pudotusta edeltäjän kakkossijaan verrattuna. Suomessa entisen listaykkösen menekki on tyrehtynyt kerrassaan mitättömäksi.
Tätä infovinoutumaa valtionyhtiömme vahvistaa vielä soittamalla b-rotaatiossaan Greatest Day -singleä, mutta hyvä vain – sehän on ihan loistava. Runsas vuosi sitten erään musiikkilehden pikkujouluissa nimesin hätäpäissäni päättyvän tilikauden suosikkibiisikseni Take That -esityksen Rule the World, ja voisin tehdä saman Greatest Daylle. Toisaalta pidän hälyttävän paljon myös Pussycat Dollsin uudesta sinkusta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)