Kaikille tuttua 12 points -järjestelmää ennen yleisin laskentatapa oli käytössä kymmenen kertaa – erikoisuutena se, että siihen palattiin hylkäämisen jälkeen kahdesti uudelleen, viimeksi Abba-vuonna 1974. Siinä jokaisella osallistujamaalla oli kymmenen tuomaria, jotka antoivat yhden pisteen suosikkikappaleelleen ja vain sille. Esimerkiksi 16 maan kisassa jaettiin yhteensä 160 pistettä.
Monet sillä aikaansaaduista lopputuloksista ovat samanhenkisiä kuin myöhemmät: voittaja erottui sopivasti ja pari onnetonta jäi nollille. Mutta potentiaalia oli muuhunkin. Nykymenossahan on mahdollista saada kokoon vain noin 20 prosenttia kaikista pisteistä, vaikka saisi jokaiselta maalta 12, mutta tuolloin olisi voinut rohmuta 160 pisteestä 150.
Näin ei sentään käynyt, mutta muutaman voittajan dominanssi oli nyky-yrittäjille mahdoton, yli kaksinkertainen potti kakkoseen nähden. Pari kertaa kävi niin, että maa antoi yhdelle maalle yhdeksän pistettä ja kaikille muille yhteensä yhden: Tanska Ranskalle vuonna 1958 ja Belgia Irlannille vuonna 1970.
Ensimmäisestä kilpailusta 1956 ei tiedetä kuin voittaja, mutta kaikkien seuraavien pisteet ja niiden synty kerrotaan kai parhaiten eurovisionworld.comissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti