Pidin Kunnaksen estottomasta tyylistä, mutta en pitänyt sarjan vaikeuksista ajankohtaisuuden suhteen. Kun 1970-luvun lopulla markkinamme täyttyivät uusista rocknimistä, Nyrokin pääosia pitivät yhä Remu ja Hurriganes. Vihdoin mukaan löydetty hahmo pysyi kuvioissa, vaikka ei reaalimaailmassa enää kiinnostanut ketään, kuten Maukka Perusjätkä. Häntä luultavimmin oli hauska piirtää.
Nykyperspektiivistä hahmoviive ei ollut ihan niin pitkä kuin muinoin tuntui, ja monet (lehden) kohderyhmän kannalta yli-ikäisten tyyppien seikkailut olivat ehkä hauskimpia, kuten Frederikin ja Riki Sorsan kamppailu viisukarsinnoissa 1981. ”Tantsu Känsä”, jolla viitattiin erääseen Kunnaksen ikätoveriin, sai ilkeän mutta osuvan käsittelyn varsinaisen Karvapäägalleria-suosiokautensa jälkeen.
Känsä-sarjiksessa näyttäytyi myös ”Liisa Pullasorsa” eli hiljattain edesmennyt Liisa Tavi. Hänet tunnisti heti! Piirrosten näköisyys vaihteli kuten kaikilla karikatyristeillä, mutta onnistuneimmin tallentuivat ehkä Albert Järvisen, Pirkko Liinamaan, Paul Oxleyn ja Andy McCoyn olemukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti