Viikko 75

Kaikki tämän viikon päivät ovat naisten nimipäiviä, mutta aika monena niistä myös joku rocklegenda täyttää 75 vuotta. Tiistaina niin teki Queen-muusikko ja astrofyysikko Brian May, keskiviikkona yhtä tarunhohtoinen kitaristi Carlos Santana. Huomenna perjantaina etapin saavuttaa Eaglesin rumpali–laulaja Don Henley. Onnea kaikille.

Mayn syntymäpäivänä tiedotettiin, että Queenin Greatest Hits olisi ensimmäisenä albumina saavuttanut Britanniassa seitsemän miljoonan ”myynnin”. Hipsut siksi, että nykyisin saldoa kartuttaa eniten striimaus. Mutta miksi vanhan hitin striimit luetaan kokoelman hyväksi, eikö esimerkiksi Bohemian Rhapsodyn kuuntelun pitäisi mennä A Night at the Opera -albumin piikkiin?

Huomenna varmaan Henleyn synttärin kunniaksi kerrotaan Eaglesin Greatest Hits 1971–1975:n ylittäneen taas yhden platinakertoimen ja vankistaneen asemiaan USA:n ”myydyimpänä” albumina. Sen myyntiluvut ovat 1990-luvulta asti olleet hyvin hämäriä ja epäloogisia. Kirjoitin aiheesta vuonna 2009, ja voisin kirjoittaa paljon useamminkin.

Vaan entä ensi lauantai? Silloin 75 vuotta täyttää David Essex, jonka britit tuntevat hyvin, mutta lähes kaikki muut kysyvät: kuka? Vaikka hänellä oli USA:ssakin yksi Top 5 -hitti, itse kirjoitettu Rock On (1973). Brittilistalla miehen singlet ovat yltäneet kymmenesti kärkikymppiin ja kahdesti ykköseksi. Hän oli ensin poptähti, sitten musikaalitähti ja nykyisin saippuasarjatähti (Eastenders).

Kuuntelin Radio Luxembourgia poptähteyden aikoihin ja joskus ihmettelin, miksei meillä piitata Essexistä lainkaan. Hän selvästikään ei ollut tarpeeksi uskottava Ylen musiikkitoimittajille, mutta ei ollut moni muukaan listanimi. Ainakin kaksi hänen hiteistään levytettiin silti suomeksi, A Winter’s Tale (Kirka: Hetken unta vain) ja Oh What a Circus (Silhuetit: Oi mikä sirkus).