Lailaa, lateksia, lapponiaa

Meilläkin on näemmä seurattu Ruotsin viisukarsintaa, Melodifestivalenia, sillä voittonsa jälkeen Cornelia Jakobsin Hold Me Closer debytoi Spotifyn Top 50:ssä. Satuin näkemään aika monta somekommenttia, joissa ennustettiin Ruotsin pärjäävän tänä keväänä Suomea paremmin.

Tuossa oli jotain outoa. Ruotsi on toki ”rakas vihollinen”, jota toivotaan lätkän loppuotteluun aina vastustajaksi, vaikka moinen kuvio toistuessaan vain alleviivaa sitä, kuinka piirikunnallinen laji jääkiekko on maailma-asteikossa. Mutta euroviisuissa vastakkainasettelu nousee harvoin kunnolla esiin. Poikkeuksena vuoden 2006 otatus tulevan voittajan Lordin ja aiemman voittajan Carolan välillä, ”latex vastaan botox”.

Blind Channelin viimevuotinen kuutossija toki kohotti itsetuntoa ja auttoi unohtamaan pitkän tappiohistorian. Suomi ja Ruotsi ovat kisanneet samoissa viisuissa 52 kertaa – monestiko olemme sijoittuneet korkeammalle?

Alku oli hyvä, kun Laila Kinnunen arvioitiin neljä pykälää Lill-Babsia paremmaksi 1961, ja kahdella seuraavalla kerralla päädyttiin tasapisteisiin. Irtovoittoja otettiin 1970-luvullakin, kunnes koitti musta kausi: vuosien 1979 (Katri Helena) ja 2006 (Lordi) välissä länsinaapurista tykättiin enemmän 22 kertaa peräkkäin! Silloinkin 1992, kun Ruotsi sijoittui toiseksi viimeiseksi. Sen kolmena tuoreimpana mestaruusvuonna Suomi ei ollut edes finaalissa.

52 yrityksen seurauksena Suomella on vain kahdeksan voittoa Ruotsista ja kaksi tasapeliä. Mutta mitkä olivat sijoitusvertailussa komeimmat etumatkamme? Blind Channel oli kahdeksan sijaa Tussea parempi, ja samaan eroon yllettiin 1977, kun Monica Aspelundin Lapponia oli kymmenes ja Ruotsi jätettiin peränpitäjäksi 18 maan joukossa.