Kun Sinéad O’Connor taas vaihteeksi ilmoitti lopettavansa uransa ja perui ilmoituksensa saman tien, muistui mieleen sama tapahtuma lähes 30 vuoden takaa. Silloin hänen ilmoituksensa tuli juuri kun Rumban uutissivut olivat työn alla, ja se pääsi isosti esille. Lehden ilmestyessä parin päivän päästä uutinen oli päässyt pahasti vanhentumaan.
Pyörä alkoi raksuttaa päässä: mitä meillä oli ennen internetiä? Mistä ulkomaan uutiset tulivat, mistä listat tulivat? Yllättävästi päässyt hämärtymään. En ikinä ollut uutistoimittaja, mutta brittilehdet kai olivat tärkeä lähde. Lentopostista huolimatta kaikki oli vanhaa printtiviiveen ja viikkorytmin takia. Parhaassa tapauksessa sama juttu kerrottiin kuukauden päästä uudestaan, kun brittilehti matkusti Amerikkaan, juttu toistettiin siellä ja toistuma palasi rapakon yli suomalaiseen toimitukseen, jossa ei enää muistettu alkuperäistä.
Olen täällä kertonut brittilistojen radiokuuntelustani 1970-luvun lopulla. Löydettyäni Radio 1:n tajusin, että usein ostamani NME:n (Toijalan rautatieaseman R-kioski, 2,70 mk) listat eivät ole virallisia. Oikeiden julkaisu oli Mirror Groupin yksinoikeutta, ja osteskelin Record Mirroria Tampereen Epe’sillä joskus käydessäni. Tilasin lehteä vasta sen viimeiset elinvuodet 1988–91.
Joskus tuota ennen hoksasin, että brittien sanomalehtiä myydään Helsingissä pikakuljetuksella ja halvahkosti, myös Mirrorin tabloidia Daily Mirroria. (Ylipäänsä hämmästyttää nykyisin, kuinka laajoja lehtivalikoimat tuolloin olivat.) Tiistai-iltana julkaistu Top 40 -singlelista oli keskiviikon lehdessä ja torstaina Akateemisessa. Yritin vihjata tästä Radio Citylle, jonka viikonlopussa pyöri milloin minkäkinlaisia listaohjelmia, mutta ei mennyt perille.
Mutta milloin tarkalleen löysin Daily Mirrorin? Muistan ensitutustumiseni: siinä oli paljon outoa täkäläisiin iltapäivälehtiin verrattuna. Pikkujuttuihinkin laitettiin pieni suttuinen kuva ja siihen kuvateksti. Esimerkkinä päivitys Pat Phoenixin huonosta terveydentilasta. Hän oli Coronation Streetin suosituin näyttelijä, jonka itsekin muistin sarjan lyhyestä visiitistä Suomen tv:ssä. Siinä oli postimerkin kokoinen potretti, johon mahtui näin pitkä kuvateksti: ”Pat: poorly”.
Phoenix kuoli keuhkosyöpään 17.9.1986, eli ostin ekan lehteni hieman ennen tuota. Näin se aikajana pikku hiljaa rakentuu.
1,20 mk maksoi NME kun aloitin listaseurannat, NMEn US chartsit
VastaaPoistaoli kuitenkin samat kuin American Forces Network ja Casey Kasem pyöräytteli keskipitkillä aalloilla. American Top 40 ja sen silloiset hitaat liikkeet muistuvat nyt mieleen ja painoivat silloiset hitit meikäläisen mieleen, josta ne löytyvät vielä tänä päivänä. Näitä nykyisiä en edes ehdi seuraamaan, saavat sitten ensi vuonna jokainen grammyja puolen tusinaa...
BBC World Service palveli minua silloin 70-luvulla top 20 listallaan, oiskohan ollut keskiviikko iltaisin.
T: Papado Poulos