The Raja

Alin pistemäärä, jolla kappale pääsi mukaan Top 1000 -kirjaan eli 60 vuoden tuhannen suurimman hitin joukkoon, oli 3559,64. Tuo onnekas oli Jive Bunny & The Mastermixersin Swing the Mood (1989), ja ensimmäisenä karsituksi joutui 0,21 pisteen erolla Enrique Iglesiasin Tired of Being Sorry (2007). Arvata sopii, että huipputäpäriä putoajia oli paljon, ja joidenkin kohtalo tuntui tekijästäkin karvaalta.

Vaikka jokainen hitti ansaitsi paikkansa, artistikohtainen jakautuminen hiukan häiritsi. Anastacia sai esille neljä biisiä, joista kolme ihan loppupäähän – vähempi olisi riittänyt. Joillekin taas kertyi niukkoja raakkaantumisia: Post Malone päätyi sijoille 1019 (Better Now) ja 1023 (Circles). Eppu Normaali ja Cheek näkyvät kirjassa useasti, mutta lähelle jäi isompikin edustus. Eppuja olisi sijoilla 1028, 1044 ja 1057, Cheekiä sijoilla 1042, 1058 ja 1071.

Eräänlaista The Rajan ”manipulointia” täytyi harrastaa. Vielä viimeisten pisteiden eläessä piti näet ennakoida, montako biisiä vuodelta 2019 tulee mukaan, koska se vaikutti aiempiinkin vuosiin. Arvioksi tuli keskiarvon (1000:60) mukainen 17 kpl, ja pistekerroin piti lukita. Jättihittien aina vain jättiintyessä tuota kerrointa olisi tehnyt mieli ihan kalkkiviivoilla hieman pudottaa, mutta se olisi hajottanut taiton.

Tämänvuotisine bonuspisteineen myös Studio Killersin Jenny (2013) olisi kohonnut sijalta 1100 kevyesti mukaan. Toisaalta Teemu Brunilalla oli onni mukana siinä, että The Crashin Lauren Caught My Eye (2001) sai numeron 997. Aatoksi on muuten luvassa vielä yksi kirjasidonnainen joulupaketti, kestäkää.