Artistivalikoima on asteittain vapautunut niin, että kun aluksi äänessä oli pelkkiä Warnerin laulajia, nyt kukin osallistuja saa striimiversiot julki omien väyliensä kautta – esimerkiksi Vesku Jokisen kappaleet ilmestyivät Klamydian levymerkin Usvaputken nimissä. Kaiku-leiman ovat saaneet kylkeensä ainoastaan Arja Koriseva ja Herra Ylppö.
Jos joku ihmetteli, miksi yllätysbiisi- ja hyväntekeväisyysjakso esitettiin peräkkäisinä päivinä, niin aikatauluhan oli käymässä kireäksi. Viimeinen jakso tulee 18. päivä, ja tälläkin rytmillä tuolloin julkaistavalle (?) joulualbumille jää vain vajaa viikko myyntiaikaa. Viime vuoden vastaava tuote ehti mällätä lahjamarkkinoilla neljä viikkoa.
Oletko Timo huomannut, että Spotify on taas monen vuoden tauon jälkeen alkanut julkaista striimatuimpien albumien listaa ? Viime viikon listalta on jostain syystä poistettu eri esittäjien kokoelmat, kuten Vain Elämää- albumit. Niinpä edellisen viikon ykkönen "ensimmäinen kattaus" ja uutuus "toinen kattaus" loistavat poissaololla, vaikka ovat todennäköisesti kaksi viime viikon striimatuinta albumia Spotifyssa.
VastaaPoistaAika moni Spotifyn striimatuimmista albumeista on paljon alempana virallisella listalla. Esimerkiksi Pop Smoke (5 vs 24). Joitakin Spotifyn listalla hyvin menestyneitä albumeja ei ole ollenkaan albumilistalla, kuten Suvi Teräsniskan joululevy (10.) tai The Kid Laroi (12.). Pop Smoken ja The Kid Laroin kohdalla Spotifyn ja virallisen listan eron voisi selittää se, että molempien levystä on striimattavissa kaksi eri versiota. Spotify laskee molemmat versiot yhteen ja virallinen lista jostain syystä ei. Sen sijaan Suvi Teräsniskan joululevyn poissaololle en keksi mitään syytä. Yksi versio striimattavissa. Levyn biiseistä kaksi on Spotifyn top 200:ssa ja neljä Apple Musicin Top 500:ssa, joten Spotifyn albumilista 10. sija ei ole vain yhden biisin ansiota.
Tiedätkö Timo (tai joku muu) miten albumien striimit lasketaan viralliselle listalle ? Brittiläinen versio, jossa albumin kahden suosituimman biisin striimeistä suurin osa jätetään pois laskuista taitaa olla maailmalla suosituin metodi. Ymmärtääkseni Suomessa oli listan alkuaikoina käytössä ns. pohjoismainen metodi, jossa lasketaan kaikki striimit yhteen, mutta mikään albumin biisi ei saa ylittää 70 % (tai jotain) albumin kokonaisstriimeistä. Olen myös lukenut täältä listablogista sellaisen väitteen, että viralliselle listalle huomioidaan albumeilta vain niiden biisien striimit, joita ei ole etukäteen julkaistu. Minusta tämäkään ei pidä paikkaansa. Jos pitäisi, niin Petri Nygård ei olisi mitenkään päässyt viime kesänä ykköseksi albumilla, joka oli täynnä etukäteen julkaistuja singlejä ja jota ei oltu edes julkaistu fyysisenä levynä.
Sami
Petri Nygårdin kesällä julkaistu albumi "Alaston Suåmi" oli kyllä saatavilla myös fyysisenä levynä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEi ollut julkaisuviikolla saatavana ainakaan Levykauppa äxästä eikä Cdon.comista. Eikä myöskään noussut julkaisuviikolla (eikä sen jälkeen) fyysisten albumien myyntilistalle. Eli jos oli saatavana, niin myynti oli kyllä todella pientä.
PoistaSami
Eihän Spotifylla ole mitään sitoumuksia käyttää samoja laskentaperiaatteita kuin mitä virallisella listalla käytetään. Spotifylla ei ylipäänsä ole mitään sitoumuksia sen suhteen, millaista tietoa se tuo julkisuuteen kuuntelumääristään.
VastaaPoistaNyt et kyllä tainnut ymmärtää minun kommenttiani, tai minä en sitten sinun vastaustasi. Anyway.
PoistaMiksi Spotifyn striimatuimpien biisien lista ja virallinen singlelista ovat lähes identtisiä, kun taas Spotifyn striimatuimpien albumien listalla ja virallisella albumilistalla (huomioiden myynti) on joidenkin albumien kohdalla iso ero ? Biisien kohdalla metodi on sama ja albumien kohdalla todennäköisesti eri. Kuitenkin tiedän tasan tarkkaan kuinka Spotifyn striimatuimpien albumien lista toimii. Siinä on aivan selkeä logiikka. Sen sijaan virallisen albumilistan laskentaperiaatteiden logiikasta en ole saanut selvää tähän päivään mennessä. Olen yrittänyt ymmärtää sitä varmaan helmikuusta 2014 (kun striimaus otettiin mukaan laskentaan) lähtien. Esimerkiksi Vain Elämää -levyjen laskenta on ollut näiden vuosien aikana aivan mielivaltaista. Välillä striimit on laskettu, välillä ei ja välillä jotain siltä väliltä. Haluaisin vain tietää mitenkä Suomen virallinen albumilista toimii. Mistä johtuvat selkeät erot joidenkin albumien kohdalla. Ovatko syynä säännöt vai onko jäänyt jotakin laskematta (esim. Pop Smoken albumin deluxe version striimit)? Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta kun jotain jää laskematta.
Esimerkiksi USAn, Britannian, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan ja Australian albumilistan laatijat ovat hyvin selkeästi kertoneet, kuinka striimit lasketaan heidän albumilistalle. Sen sijaan Suomen listan laatijat eivät juurikaan ole hiiskuneet metodeistaan. Vielä yksi juttu : Edellisessä postauksessa mainitsemani Pop Smoke ja The Kid Laroin ovat sekä Tanskan virallisen albumilistan että Tanskan Spotifyn albumilistan samoilla sijoilla. Niin kuin pitääkin, jos listan laatijat ovat käyttäneet samaa laskentaperiaatetta kuin ovat ilmoittaneet Tanskan IFPI:n nettisivulla.
Kun tein vähän lisää tutkimustyötä niin huomasin, että Suomen listan laatijat ovat määrittäneet ainakin Kid Laroin F*uk Love ja sen deluxe version F*uk Love (Savage) albumit eri albumeiksi.
Sami
Ei tarkoitukseni ollut puolustella Suomen virallista listaa, siellähän on ollut paljon kummallisempiakin näkyjä kuin tuo mainitsemasi. BTS:n albumi ilmaantui sinne ennen julkaisuaan, Ava Maxin singlet kävivät korkealla ja kuukauden takainen Catchybeatz oli vähintäänkin hämärä tapaus.
PoistaMutta niin epäluotettava kuin tuo lista onkin ja niin hienoa dataa kuin Spotify on tähän asti tarjonnut, kaikkien pitäisi muistaa, että tilanne voi kääntyä sekunnissa päälaelleen. Joku Spotifylla päättää, että tämä strategia ei enää vastaa ajan haasteisiin, niin ollaan yhtäkkiä tyhjän päällä. Median roikkuminen Spotifyn armopalojen varassa ei ole ihan terve ilmiö.
Tuo mainitsemani Pop Smoke tapaus ei varmasti ole pahin, mutta edustaa yleisintä ongelmaa albumilistalla. Viime vuosien aikana kymmenet albumit ovat alisuorittaneet listoilla verrattuna Spotifyn striimeihin. Välillä albumeita on hävinnyt listalta kokonaan aivan yllättäen vaikka niiden olisi pitänyt olla striimien mukaan listalla vielä useita kuukausia (vaikkapa Vesalan ja Ellinooran debyytit). Toiset albumit saivat samaan aikaan kerryttää listaviikkoja niin paljon kuin striimejä siihen riitti ( Vaikkapa samoihin aikoihin julkaistu Evelinan debyytti). Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.
PoistaTuossa BTS:n tapauksessa selkeästi kyseisen viikon ennakkomyynnit (ehkäpä Levykauppa Äx:n) olivat vuotaneet listalle. Mutta se on hyvä esimerkki siitä kuinka leväperäisesti Musiikkituottajat listojaan kokoavat. Moni virhe olisi jäänyt tekemättä, jos listoja ei olisi koottu vasemmalla kädellä hutiloiden.
Minun mielestäni Musiikkituottajien touhu on muutenkin ollut ainakin viimeiset 5-10 vuotta todella väsynyttä. Viimeiset vuosilistat ja kulta-/platinalevylistat ovat vuodelta 2015. Elämme tällä hetkellä biisien kulta-aikaa ja Musiikkituottajien vastaus on Top 20 singlelista. Striimatuimmat-lista on piilotettu jonkin radioaseman (joka päivittää, jos jaksaa) sivuille ja arkistojen päivitys on lopetettu jo ajat sitten. Musiikkituottajilla olisi dataa tehdä vaikka millainen Suomen oma HOT 100-lista, mutta kun ei jaksa panostaa. Kun kyselee myynti- / striimauslukujen tai listan kokoamismetodien perään, niin vastaus on että ei me voida kertoa koska on niin pienet markkinat ja listaa alettaisiin manipuloida jos kerrottaisiin. Samaan aikaan Spotify tuuttaa ulos top 200 päivä-/viikkolistoja striimeineen. Joten ei ole ihme jos ”media roikkuu Spotifyn armopalojen varassa” kun Musiikin tuottajien vastaus on viikoittainen lista-artikkeli nollasisällöllä. Ei muiden maiden touhu ole näin väsynyttä. Kyllä siellä edelleen julkaistaan niin vuosilistoja kuin myös kulta-/platinalevylistoja . Eikä siellä Spotifyn raportit ole läheskään samassa asemassa kuin Suomessa, koska listojen laatijat / musiikkibisnes julkaisee medialla kilpailukykyistä materiaalia. Toki siellä Spotify ei ole myöskään niin dominoivassa (vaikka yleensä ykkönen onkin) asemassa kuin Suomessa ( paitsi muualla Skandinaviassa).
Kyllähän Spotifyn tarjoama data on jotain aivan uskomatonta ainakin tällaiselle listafriikille, joka ei ole koskaan päässyt sisäpiirin nauttimaan jostain Radiomonitorin tai myyntilistojen laatijoiden datasta. Onhan Spotifyn valta Suomen äänitemarkkinoilla aivan liian suuri, lähes monopoli, mutta siinä ole mitään erikoista. Toinen bisnekselle tärkeä eli kaupallinen radio on käytännössä kahden toimijan hallussa (Bayer Media ja Nelonen). Levymyynnissä on yksi ylivertainen toimija (Levykauppa Äx). Eikä tämä ole edes nykyajan ilmiö. Anttila oli 80/90-luvulla niin vahva toimija, että pystyi täysin kyykyttämään levy-yhtiöitä (halvemmat levyt kuin muissa liikkeissä), jopa tuhoamaan Lp (siis vinyyli)-formaatin bisneksen kannalta etuajassa. Raha-automaattiyhdistyksellä oli aikoinaan jukeboxien osalta lähes monopoli ja sitä kautta iso valta siihen mitä singlejä ja kuinka suuria painoksia levy-yhtiöt julkaisivat. Digilatausmarkkinat ovat olleet aina Applen halussa. Eikä pidä unohtaa Ylen radiomonopolia vuoteen 1985 asti.
Ugh. Olen avautunut. Eiköhän tämä nyt vähäksi aikaa riitä. Nyt lähden lukemaan Top 1000-kirjaa.
Sami