Kuunnelmia ja muunnelmia

Yleisradion tämänkesäinen musakuunnelmasarja Kaikki huutaa Dingo vaikuttaa eloisalta ja hyvin tehdyltä, saatte ainakin mun rahoillani tehdä lisääkin. Muutamat hahmot ovat niin ”näköisiä” (Neumann ja Lasse Norres), että nimiä noin paljon toistamattakin kävisi selville, kuka isosta porukasta kulloinkin on äänessä.

Vuonna 2 jälkeen Bohemian Rhapsody -elokuvan ei juuri viitsi välittää faktuaalisista epäselvyyksistä. Juhlikoot pojat Sinä ja minä -singlen nousua ”virallisen listan” (jota ei ollut) ykkössijalle (jota ei tullut). Enemmän häiritsee se harha, että listat olisivat tuolloinkin pyörineet ajankohtaisena tulospalveluna. Nehän koottiin kerran kuukaudessa, ja julkaisuviive mitattiin viikoissa.

Kun huomioi että kaikista muista puhutaan oikeilla nimillä, kuulostaa hassulta monesti mainittu ”Tom Pynnönen”, jonka Lasse Norres oletetusti junaili tuomariksi siihen Levyraadin jaksoon, jonka Sinä ja minä voitti. Oletetun Dingo-myönteinen OK-lehden päätoimittaja oli tuolloin Tom Pyynönen, nykyisin Lundberg.

Aina vain uusia monikanavalonkeroita kasvattavalla Ylellä on yleistyvänä tapana mennä (ristiin)puffauksessa liiallisuuksiin. Kun viimevuotisesta kuunnelma-aiheesta Kikasta innostuttiin niin, että esimerkiksi Apinamies ja Huone 105 muuttuivat ensisijaisesti hänen kappaleikseen, vaikka ne olivat vain heikommin menestyneitä covereita Ami Aspelundin ja Nisa Sorayan hiteistä, sinänsä ansaittu rehabilitointi lipsui liian pitkälle.

Tänä vuonna liioittelevimman kommentin kuulin Radio Suomesta, jossa soi Dingon Lähetyssaarnaaja. Sen päättävä Neumannin loppuluikaisuhan leijuu niin kaukana oikeasta nuotista, että toimivien sävelkorvien tärykalvot taas kerran poksahtelivat kautta maan. Juontajan jälkihehkutus: ”Tossa on NIIN mahtava lopetus tossa Lähetyssaarnaajassa!”