Krediittiluetteloita pidentävä biisileirimeininki ei pääse juhlimaan tällaisessa systeemissä, kun yhden tekijän osuus jää jopa alle kymmenen prosentin. Aikojen muutos näkyy vaikkapa Max Martinin luettelossa: hän kirjoitti Baby One More Timen (1999) täysin itsekseen, mutta ajan myötä osuusprosentit ovat pudonneet kahdenkymmenen kieppeille. Lopputuloksena listan neljäs sija.
Ykköseksi kalkuloitiin Diane Warren (s. 1956), jonka ensimmäinen Hot 100 -hitti ilmestyi 1983 ja isoimmat menestykset osuivat 90-luvulle. Selvän valtaosan niistä hän kirjoitti yksin. Eniten pisteitä toi Leann Rimesin How Do I Live (1997), joka ei ollut minkään kokoinen hitti Suomessa – toisin kuin toinen Warren-biisi Can’t Fight the Moonlight. Meidän mieleemme olivat myös Toni Braxtonin Un-break My Heart ja Aerosmithin I Don’t Want to Miss a Thing.
Hämmästyttävän moni takavuosikymmenten legendaarisiksi mielletyistä säveltäjistä on jäänyt Suomessa aivan statistiksi. Esimerkkinä vaikkapa Burt Bacharach, jolle Memph laski coverit mukaan lukien 138 merkintää Hot 100:ssa. Meillä hänen biiseistään on tilastoitu vain kolme, nekin vaatimattomasti: Dannyn Räystäät jos tippuu, Dionne Warwickin That’s What Friends Are for ja Diana Kingin I Say a Little Prayer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti