perjantai 12. joulukuuta 2008

Kun isoisä levyn osti

Niin vaikea kuin sitä näinä aikoina onkin uskoa, minun listakiinnostukseni käynnistyi radiota kuuntelemalla. Ensin Radio Luxembourgia, jonka listat olivat paljolti hatusta vedettyjä, mutta countdownin ja musiikin taika oli hallussa. Sitten löysin BBC Radio 1:n keskiaaltolähetykset ja sunnuntai-iltaisen singlelistashow’n, jossa mitä mestarillisimmin kyettiin aina välittämään se maailmankuva, että poplistat ovat samaan aikaan universumin tärkein ja tyhjänpäiväisin asia.

Suomeen oli turha kuvitellakaan samanlaista menoa muun muassa siksi, että täkäläinen 1970–80-lukujen listamusiikki oli pääosin niin mautonta ja ankeaa. Eikä sellaista ole sittemminkään saatu. BBC:n ohjelmat ovat yhä kaukana suomalaisten edellä ja kuuluvat netistä stereona, mutta vanhaa magiaa niistä on hankala aistia. Siitäkin huolimatta, että latausmyynnin myötä levyt liikehtivät taas viihdyttävämmin ja uskottavammin.

Käsityksen muinaisista ja vielä muinaisemmistakin ajoista voi saada Paul Gambaccinin dokumentista Straight in at Number 1: The Life and Times of the Charts, joka on kuultavissa huomiseen lauantai-iltaan asti BBC Radio 2:n nettisoittimessa – sitten tarjolle tulee kakkososa. En itsekään ole vielä ehtinyt kuunnella ohjelmaa kokonaan, mutta mainostan ennen kuin tulee kiire. Kyllä nostalgiassa voi joskus rypeä, se lähtee suihkussa pois.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti taas. Itse olen hieman eri sukupolvea ja kasvanut listojen pariin Radiomafian 90-luvun kolmetuntisten lähetysten myötä. Mutta ehdoton suosikkini oli Antti Isokankaan US & UK Top 40, joka etenkin aikana ennen internetiä toi tuulahduksen erittäin kiinnostavista britti- ja jenkkilistoista. Molemmat ohjelmathan menivät uusiksi YleX:n aloittamisen myötä, jälkimmäinen loppui kokonaan.

    Sittemmin olen tutustunut netin kautta myös Radio 1:n listaohjelmaan, joka on myös muuttunut viime aikoina selvästi huonompaan suuntaan, muutenkin kuin musiikillisesti. Hyvän listalähetyksen tenho olisi täysin saavutettavissa edelleen, vaikka itse listat netissä pyörivätkin. Täällä on ainakin yksi, normaalisti radiota vieroksuva potentiaalinen kuuntelija.

    Tuo Radio 2:n ohjelma täytyy kuunnella, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Radiomafian listalähetykset olivat joidenkin juontajien tekeminä varsin hyviä, kun vertaa nykymenoon. Ja oikeastaan Voicen Latauslistan radioversio pelittää ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä ymmärtääkseni soitetaan jokainen biisi. Yksi varmimmista tunnelman latteuttajistahan on juuri se, että jätetään biisi soittamatta aseman "linjaan" sopimattomana.

    VastaaPoista
  3. http://1990-luvunradiomuistelmat.blogspot.com/ Listaohjelmiakin mieleen jääneine sisältöineen täällä...

    VastaaPoista