Joskus yhteen lauseeseen kiteytyy niin paljon niin monesta asiasta, että se kannattaa toisintaa Listablogiin kokonaan lihavoituna. Lause aloitti erään artikkelin tämän päivän Helsingin Sanomien Kuiskaaja-palstalla:
”Katoliset listahirmut eli The Priests ovat keränneet kosolti julkisuutta jo paljon ennen ensilevynsä ilmestymistä.”
Maallikkoakin luulisi kummastuttavan, miten joku voi olla listahirmu ilman ainoatakaan julkaistua levyä. Tai sitten ihmiset on hämmennetty jatkuvilla ”myi kultaa ennen ilmestymistä” -uutisilla niin, että tyhjästä listoille nousukin tuntuu mahdolliselta. Mutta miten määritellään ”listahirmu”? Onko ykkössija riittävän hirmuinen, vai vaaditaanko titteliin esimerkiksi ennätyspitkää mukanaoloa, mikä tekisi uutisesta vieläkin absurdimman?
Ja mitä muuta The Priestsin tähän asti keräämä julkisuus on kuin huonosti suodattunutta levy-yhtiön yli-innokasta spämmäämistä? Ensi viikolla ilmestyvä albumi saattaa antaa katetta hypetykselle, mutta se on sen ajan asia. Jos The Priests floppaa myötäpuhurista huolimatta, myöntävätkö Kuiskaaja ja muut markkinakoneiston etäispesäkkeet kuplaan tempautumisensa? Näkisi vain.
No, todennäköisesti The Priests menestyy jotenkuten, ja silloinhan kaikki on hyvin. Totuus kerrottiin vain hieman etuajassa, me kun oma-aloitteisesti aistitaan nämä ”heikot signaalit” ja muut katutason värähtelyt. Vähän niin kuin ennenaikainen kuolinilmoitus – mitä väliä, tapahtuuhan se kuitenkin joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti