keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

The Listanen Blog

Kaikki kunnia Anna Puun kolmannelle paluulle ykköseksi ja Killswitch Engagen debyytille 15:ntenä, mutta albumilista kuuluu Michael Jacksonille. Sijojen 2, 4, 7 ja 23 kaltaista dominanssia on toki nähty muissakin maissa, mutta esimerkiksi Britanniassa miehen äänitteet tapasivat ennenkin ryöpsähdellä multiedustuksiin milloin mistäkin syystä. Meillä on vain kerran aikaisemmin ollut edes kaksi Jackson-albumia yhtä aikaa Top 40:ssä, vuoden 1997 stadionkonserttien aikoihin.

Kakkosena debytoiva The Collection pakkaa kimppaan viisi studioalbumia vuosilta 1979–2001 ja turhauttavasti sivuuttaa jälleen vuoden 1995 History-tuplan uutta musiikkia sisältäneen puoliskon. Nelossijan The Essential (paras Jackson-kokoelma vuodelta 2005) on sekin tosiaan ekaa kertaa Top 40:ssä. Sekä USA:ssa että Britanniassa ykköseksi humahtanut Number Ones (2003) ei tilastoitunut meillä nyt kuten ei aiemminkaan – tosin dvd-listan kärjessä komeilee tuonniminen julkaisu.

Gebardi XXL:n Sisäinen eläin putosi ulos Top 40:stä nelossijalta ja on kaksine listaviikkoineen historian lyhyimmän visiitin tehnyt ykkösalbumi. Sitä lienee myyty vain yhdessä/muutamassa kaupassa/kauppaketjussa – viime aikoinahan on tehty kunnon listatuloksia hyvinkin niukoilla kontakteilla. Leningrad Cowboysin kokoelmaa kaupataan yksinomaan ABC-myymälöissä, ja DJ Urho valloitti sinkkulistan Äxin Helsingin-toimipisteen myynneillä.

Nyt singlelistaa johtaa Lauri Tähkä & Elonkerjuun Suudellaan, vaikka ei ollut paras cd- eikä latausmyynnissä. Ensinmainituissa kysytyin oli Mew’n ep No More Stories, latauslistan kärjessä on Asteen i-han-kau-hea Poikkeus sääntöön. Paljon mieltäylentävämpi ei ole neljäntenä debytoiva DNA:n mainosyhtye The Virtanen Band. 1970-luku näyttää kadonneen nimenkeksijöiden tajunnasta – eikö tuolloin muun muassa Haloo-albumillaan menestynyt Virtanen soita kelloja? Ja eikö juuri ole puhuttu siitä, että Virtanen ei kohta enää olisi Suomen yleisin sukunimi?

7 kommenttia:

  1. Metro-lehdessä Gebardi paljasti, että olvat saaneet sponsorin, joka osti levyjä normaalin kaupan kautta. Tämä selittää varmaan jotain ....

    VastaaPoista
  2. Mainostenhan kuuluu herättää huomiota, ja nimen Virtanen käyttö on osoittautunut siinä mielessä onnistuneeksi ratkaisuksi.

    VastaaPoista
  3. Jos halutaan vain käyttää huomiotaherättävää sukunimeä, niin varmasti paremmin toimisi esimerkiksi The Kekkonen Band tai The Sibelius Band.

    Minkähänlaisen hyödyn Gebardin sponsori arveli saavansa ostoksistaan? Tämä on retorinen kysymys, en kaipaa vastausta.

    VastaaPoista
  4. Miten Pete Parkkosen First Album voi edelleen olla tällä listala kun netanttila on myynyt sitä alessaan hintaan 3.99 e? Midprice-linjanveto on kyllä omituista.

    VastaaPoista
  5. Mikä muuten on kattavin listaykköseksi yltänyt julkaisu? Tarkoitan siis levyjen määrää yhden nimikkeen alla.

    VastaaPoista
  6. Jos "The Virtanen Band" -nimen käyttö Veltto Virtasen mukaan on asiatonta, niin eikö sitten yhtälailla "Virtanen"-bändin nimen käyttö ollut 1970-luvulla asiatonta, koska 1960-luvulla levytti "Eino Virtanen Band".

    VastaaPoista
  7. Markus: en muista sellaista ykköstä, josta olisi myynnissä pelkästään kolmen tai useamman levyn paketteja. Rammsteinin Völkerball-cd/dvd:stä oli kahden, kolmen ja neljän levyn versio.

    Juha R: ei asiattomuus ole ongelma, vaan latteus. Aika lattea on myös vertaileva esimerkkisi, valitan.

    Anonyymi: näin juuri live-Anttilassa Pete-levyn osastossa "2 levyä 15 eurolla". Midpricen nimi vihjaa, että sen alapuolella olisi vielä halvempiakin kategorioita. Jos midprice on jotain alle 3,99 euroa, niin mikähän sitten on low price?

    VastaaPoista