Kaikki kunnia
Anna Puun kolmannelle paluulle ykköseksi ja
Killswitch Engagen debyytille 15:ntenä, mutta albumilista kuuluu
Michael Jacksonille. Sijojen 2, 4, 7 ja 23 kaltaista dominanssia on toki nähty muissakin maissa, mutta esimerkiksi Britanniassa miehen äänitteet tapasivat ennenkin ryöpsähdellä multiedustuksiin milloin mistäkin syystä. Meillä on vain kerran aikaisemmin ollut edes kaksi Jackson-albumia yhtä aikaa Top 40:ssä, vuoden 1997 stadionkonserttien aikoihin.
Kakkosena debytoiva
The Collection pakkaa kimppaan viisi studioalbumia vuosilta 1979–2001 ja turhauttavasti sivuuttaa jälleen vuoden 1995
History-tuplan uutta musiikkia sisältäneen puoliskon. Nelossijan
The Essential (paras Jackson-kokoelma vuodelta 2005) on sekin tosiaan ekaa kertaa Top 40:ssä. Sekä USA:ssa että Britanniassa ykköseksi humahtanut
Number Ones (2003) ei tilastoitunut meillä nyt kuten ei aiemminkaan – tosin dvd-listan kärjessä komeilee tuonniminen julkaisu.
Gebardi XXL:n
Sisäinen eläin putosi ulos Top 40:stä nelossijalta ja on kaksine listaviikkoineen historian lyhyimmän visiitin tehnyt ykkösalbumi. Sitä lienee myyty vain yhdessä/muutamassa kaupassa/kauppaketjussa – viime aikoinahan on tehty kunnon listatuloksia hyvinkin niukoilla kontakteilla.
Leningrad Cowboysin kokoelmaa kaupataan yksinomaan ABC-myymälöissä, ja
DJ Urho valloitti sinkkulistan Äxin Helsingin-toimipisteen myynneillä.

Nyt singlelistaa johtaa
Lauri Tähkä & Elonkerjuun
Suudellaan, vaikka ei ollut paras cd- eikä latausmyynnissä. Ensinmainituissa kysytyin oli
Mew’n ep
No More Stories, latauslistan kärjessä on
Asteen i-han-kau-hea
Poikkeus sääntöön. Paljon mieltäylentävämpi ei ole neljäntenä debytoiva DNA:n mainosyhtye
The Virtanen Band. 1970-luku näyttää kadonneen nimenkeksijöiden tajunnasta – eikö tuolloin muun muassa
Haloo-albumillaan menestynyt
Virtanen soita kelloja? Ja eikö juuri ole puhuttu siitä, että Virtanen ei kohta enää olisi Suomen yleisin sukunimi?
Metro-lehdessä Gebardi paljasti, että olvat saaneet sponsorin, joka osti levyjä normaalin kaupan kautta. Tämä selittää varmaan jotain ....
VastaaPoistaMainostenhan kuuluu herättää huomiota, ja nimen Virtanen käyttö on osoittautunut siinä mielessä onnistuneeksi ratkaisuksi.
VastaaPoistaJos halutaan vain käyttää huomiotaherättävää sukunimeä, niin varmasti paremmin toimisi esimerkiksi The Kekkonen Band tai The Sibelius Band.
VastaaPoistaMinkähänlaisen hyödyn Gebardin sponsori arveli saavansa ostoksistaan? Tämä on retorinen kysymys, en kaipaa vastausta.
Miten Pete Parkkosen First Album voi edelleen olla tällä listala kun netanttila on myynyt sitä alessaan hintaan 3.99 e? Midprice-linjanveto on kyllä omituista.
VastaaPoistaMikä muuten on kattavin listaykköseksi yltänyt julkaisu? Tarkoitan siis levyjen määrää yhden nimikkeen alla.
VastaaPoistaJos "The Virtanen Band" -nimen käyttö Veltto Virtasen mukaan on asiatonta, niin eikö sitten yhtälailla "Virtanen"-bändin nimen käyttö ollut 1970-luvulla asiatonta, koska 1960-luvulla levytti "Eino Virtanen Band".
VastaaPoistaMarkus: en muista sellaista ykköstä, josta olisi myynnissä pelkästään kolmen tai useamman levyn paketteja. Rammsteinin Völkerball-cd/dvd:stä oli kahden, kolmen ja neljän levyn versio.
VastaaPoistaJuha R: ei asiattomuus ole ongelma, vaan latteus. Aika lattea on myös vertaileva esimerkkisi, valitan.
Anonyymi: näin juuri live-Anttilassa Pete-levyn osastossa "2 levyä 15 eurolla". Midpricen nimi vihjaa, että sen alapuolella olisi vielä halvempiakin kategorioita. Jos midprice on jotain alle 3,99 euroa, niin mikähän sitten on low price?