Ennätyksen nopea sivuaminen

Kaksi viikkoa sitten Pää kii noukki Stupido-yhtiön historian parhaan sijoituksen albumilistalta, kun Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan debytoi kolmantena. Eilen toinen Stupido-sainaus Huora ylsi samaan Kosto elää! -levyllään. Kumpikin bändi oli aiemminkin käynyt Top 10:ssä (kuudentena ja kahdeksantena), mutta tähän asti lähes 30-vuotiaan levy-yhtiön korkein sijoitus oli Eläkeläisten aikaansaama viitonen.

Viikko sitten tilastossa hämmästytti toisenlainen asia, mutta maltoin pitää pääni kii siltä varalta, että kyseessä on jokin laadintahäiriö – ja siltä se nyt vaikuttaa. Kumpikin ysikauden Vain elämää -kattaus näet putosi Top 50:stä – jälkimmäinen vain yhden viikon jälkeen! Tuplat debytoivat kolmen viikon välein neljäntenä ja kymmenentenä ja tekivät nyt re-entryt sijoille 25 ja 30, jotka toki nekään eivät kummoisia saavutuksia ole takavuosiin verrattuna.

Vaikka tämänsyksyiset esitykset vastaanotettiin striimimarkkinoilla paljon lämpimämmin kuin keväiset, albumeissa alamäki jatkuu. Jos laskee listaviikkoja, niin parhaat saldot nykäistiin niinkin lyhyen aikaa sitten kuin viime syksystä eteenpäin, seiskakaudella – 43 ja 41 viikkoa. Hurjamyyntinen ykköskausi (2012) menetti puhtinsa joulumarkkinoiden jälkeen ja jäi alle puolen vuoden läsnäoloon. Albumilistan laskenta tosin on hämärtynyt muuttunut noista ajoista niin, että vertailu on aika turhaa.

Böömiläisyys on pop

Bohemian Rhapsody -elokuva on saanut meilläkin niin paljon katsojia, että sen soundtrack näyttäytynee seuraavalla albumilistalla. Australiasta on jo lohjennut kakkos- ja Britanniasta kolmossija. Siitä on tulossa Queenin seitsemäs listakokoelma Suomessa. Leffassa kuulluista kappaleista ovat nimiraidan (1975) jälkeen parhaiten pärjänneet Spotifyn striimeissä Another One Bites the Dust (1980) ja Don’t Stop Me Now (1978).

Striimatuimmat-tilastoon niillä ei ole asiaa, mutta miten käy seuraavan Finland Digital Song Sales -listan kanssa? Jotenkin ne tuntuvat sinne sopivalta spesiaalimatskulta. Bohemian Rhapsody aikoinaan vain käväisi singlelistallamme, Another One Bites the Dust ja Don’t Stop Me Now eivät sitäkään. No, Another ylsi sittemmin pariin merkintään epämääräisinä remixeinä vuosina 1998 ja 2006.

Elokuvan asia- ja aikajanavirheistä on raportoitu innokkaasti ja raportoitavaa olisi enemmänkin, mutta aika merkityksettömiltä nuo tuntuvat sen varsinaisen kämmin rinnalla. Bohemian Rhapsody antaa ymmärtää, että Freddie Mercury olisi aids-diagnoosin jälkeen hankkiutunut idylliseen suhteeseen aiemmin tapaamansa Jim Huttonin kanssa – kertomatta tälle sairaudestaan. Aikamoista leikkiä paitsi faktoilla niin erityisesti miehen persoonalla.

Youtube-videossa on ehditty jo kertoa seitsemästä poisjätetystä biisistä tai kohtauksesta, joista itse jäin kaipaamaan Mercuryn suunnittelemien logon ja horoskooppitunnuksen syntyä – ainoaa viittausta hänen graafikkomenneisyyteensä. Taitaa olla turha toivoa Bohemian Rhapsodysta pitempää director’s cut -versiota, eihän meillä ole edes directoria joka sen tekisi.

Kaksi elämää: Puolikuu

Sarjassa vertaillaan pitkään menestyneiden artistien ansioluetteloita oman aikansa listapisteissä ja lähihistorian Spotify-striimimäärissä.

Puolikuu oli sitä muusikkosukupolvea, joka sai ilman siipiensä alle radiokenttämme muutoksesta, paikallisradioiden noususta ja Yleisradion kanavajaosta 1990-luvun alussa. Jos pääsi sekä Radio Suomen että Radiomafian tehosoittoon, tuloksena oli yllättävän usein myös platinainen albumimyynti – ainakin jonkin aikaa. Muita esimerkkejä Mikko Kuustonen, Suurlähettiläät, Pekka Ruuska, Neon 2.

Vaikka Puolikuun menestyskaudesta on aika tasaharmaa muistikuva, striimeissä siitä nousee selvästi mitalikolmikko: Ota minut nyt, Nyt loppuu todellisuus ja Makeaa myrkkyä. Sitten tulee vielä pari biisiä kuusinumeroisella saldolla, mutta useista levytetyistä versioista huolimatta lopputuotanto on aika unohtunutta. Samoin tämän vuosituhannen paluuyritykset.

Puolikuu – 2 x Top 12
Listapistesijoitus, striimisijoitus, vuosi, listapistenapit, kuuntelumäärä

L	S			V	N	K
1	2		NYT LOPPUU TODELLISUUS	1992	•••	669 000
2	3		MAKEAA MYRKKYÄ	1992	•	662 000
3	1		OTA MINUT NYT	1994	•	840 000
4	—		TULE TAKAISIN	1997	•	16 000
5	4		ÄLÄ OLE HELLÄ	1993	•	194 000
6	—		ÄLÄ HERÄTÄ VIELÄ	1993	•	20 000
7	—		ALLA SAMURAITAIVAAN	1998		21 000
8	6		ÄLÄ KIUSAA MIESTÄ	1994		66 000
9	—		SINÄ TULIT	1996		5 000
10	—		TÄHDEN LENNON TAA	1993		21 000
11	5		VIIMEISET VIISI KILOMETRIÄ	1992		134 000
12	9		KRANAATTIOMENOITA	1995		41 000
—	7		SAAVU KESÄTUULI	1993		56 000
—	8		HÄMÄRÄÄN HUONEESEEN	1989		42 000
—	10		VIELÄKÖ KAIPAAT	1997		40 000
—	11		VIE MINUT MYRSKYISTÄ POIS	1992		35 000
—	12		TAHDON SUT MUN ELÄMÄÄNI	1997		31 000

Kun kaikki kelpasi

Pentti Kemppaisen uusi kirja Radiomafia – isku vyön alle pyrkii irti paperinmakuisesta toimintakertomusmallista, mutta ei oikein ime mukaansa. Joka raosta pilkistää se, että nuorekkaan ja kohteensa löytäneen kanavan taustalla raksutti konsultti- ja virastokielen aallonharjalla ratsastava möhköorganisaatio, jonka osa Kemppainenkin oli. Jos tulkitsin sitaatteja oikein, niin musiikkipäällikkö Jukka Haarma käytti jo 28 vuotta sitten sanaa ”painopistealue”.

Kohokohdista mainittakoon tarina Eine Kleine Nachtmafiasta ja Ykkösaamun toimittaja Seija Vaaherkumpu nuoruudenkuvassa nyrkkeilyhanskat kädessä, mutta pääosan saa nyt oheinen kaavio. Se piirtää korkean kuuntelukäyrän syksyn 1993 ja kevään 1994 sunnuntaiden puoleenpäivään, jolloin lähetettiin listaohjelma. Syksyllä se oli Radiomafian lista, keväällä jo Suomen virallinen lista. Klikkaa isommaksi.

Se todella oli kanavan suosituimpia ohjelmia etenkin 15–24-vuotiaiden keskuudessa. Onkin kiintoisaa muistella, mitä musiikkia listaohjelmassa soitettiin: mitä vain, mikä myi tarpeeksi. Virallisen listan statuksen myötä tarjottimelle tulivat iskelmä ja muu aikuisempi kirjo europopin, metallin, teknon, grungen, classic rockin ja muun sekaan. Tuli mitä tahansa, kuulija ei helpolla vaihtanut kanavaa – kenties siksi että tekijätkään eivät pelänneet sitä kanavan vaihtumista niin hysteerisesti kuin 2000-luvun radioväki.

Kaikkea populaarimusiikkia soittava ohjelma oli huippusuosittu, mutta nykyisin ala pitää mokomaa täytenä utopiana. Mitä tapahtui?

Graafin kuvatekstissä ja itse leipiksessä on merkittävä ajatusvirhe. Käyrä ei kerro kaikkien 15–24-vuotiaiden kuuntelusta, vaan vain niiden, jotka ylipäätään kuuntelivat tuolloin radiota. Eli tämä Kemppaisen virke on puppua: ”Käytännöllisesti katsoen siis lähes kaikki nuoret olivat radion ääressä, kun Radiomafian lista alkoi.”

Ykkösten jano ei taltu

Vaikka uutuudet albumilistalla alkavat jo vähentyä, niin Gasellit onnistuivat jatkamaan harvinaista putkea: Jano on kolmastoista peräkkäinen uusi ykkönen kolmentoista viikon aikana. Samanmittainen ketju koettiin vuonna 2014. Tarkkaan ottaen silloin ykkönen vaihtui 19 viikkona peräkkäin, mutta seassa oli kärkeen palaajia.

Tämänkertaisista 13:sta kaikki paitsi Cheek-kokoelma ovat debytoineet paalupaikalla, mutta fyysisen myynnin sijoitukset vaihtelevat – Gasellit ylsivät sen listan neljänneksi pelkän vinyylipainoksen turvin. Top 50:n ulkopuolelle jäämisestä huolimatta fyysisen listan seitsemäntenä näyttäytyy Emilian alkujaan 1982 ilmestynyt nimikkoalbumi. Erityisesti levyn kulttisuosiota on kasvattanut Satan in Love, nimestään huolimatta suomenkielinen kasaridiskosiivu.

Top 50:ssä voi havaita myös merkittäviä elpymisiä. Alimmillaan 28:ntena käynyt Vestan Lohtulauseita on taas kuudentena, ja Billie Eilishin Don’t Smile at Me palasi kahden kuukauden tauon jälkeen parhaalle sijalleen 33:nneksi. Lil Peepin Come Over When You're Sober (Part One) on historian pitkäikäisin lista-albumi, joka ei ole koskaan ollut Top 10:ssä. Parin viikon päästä tulee vuosi täyteen.

Pikkuasioita

Striimatuimmat-listan seitsemäntenä debytoi Xxxtentacionin ja Lil Pumpin Arms Around You. Vieläkö niiltä vainajilta löytyy yhteislevytyksiä, vastahan Falling Down nähtiin ykkösenä? Ai niin, siinä oli Lil Peep, tämä Lil Pump on ihan elossa. En liene ainoa jolla tatuointinaamaiset jenkkirapparit menevät sekaisin.

Tänä vuonna albumilistallamme on nähty myös Lil Baby ja Lil Skies, viime vuonna jopa kahdeksanneksi nousi Lil Uzi Vert. Kaikki miehiä. Eri sukupolvea edustavan Lil Waynen voi niin ikään vetää tähän, koska loputtomien hittiyhteistöiden jälkeen vasta tänä syksynä tilastoitui albumillaan. Mihin nimen suosio perustuu? Wayne, Pump ja Uzi Vert ovat alle 170-senttisiä, mutta Baby ja edesmennyt Peep ihan keskimittaisia. Voivathan lempinimet tulla jo lapsuudesta, mutta eikö erottuvuus olisi artistille hyödyksi?

(Joo kyllä selityksiä löytyy googlaamalla, ja joo joskus nimi toimii kun Lilin jättää pois, esimerkiksi Bow Wow.)

Tätäkin ilmiötä kenties ironisoi venäläisyhtye Little Big, joka kävi Finland digital song sales -listan kuudentena biisillä Skibidi. Siihen tehty parodiahenkinen ”hassulla tanssilla kuuluisuuteen” -video kannattaa vilkaista. Luulin oikeasti todistavani uuden Gangnam Style -villityksen syntyä, mutta katsojaluvut näyttävät You Tubessa hyytyneen 50 miljoonan kieppeille.

Merkkikuukausi 11/2018

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Jouko ja Kosti
50 vuotta: Joe Cocker
Eka ja isoin Saaren veljesten viidestä hitistä oli Muisto vain jää. Joe Cocker katosi listoiltamme yli 14 vuodeksi With a Little Help from My Friendsin jälkeen.

40 vuotta: Kake Singers
Syksyn sävelen satoa -ohjelmassa kuultu ja nähty Me halutaan olla neekereitä juhli sekä single- että jukeboxlistalla.

35 vuotta: Jonna Tervomaa
Mikähän se läpilyöntihitti olikaan, olisiko vaikka Minttu sekä Ville? Sen jälkeen Tervomaa piti yhtä pitkän tilastotauon kuin Joe Cocker.

30 vuotta: Sam Brown
30 vuotta: Tanita Tikaram
30 vuotta: Mieskuoro Huutajat
30 vuotta: Traveling Wilburys
Brown ja Tikaram olivat kirkkaita tähdenlentoja yltäen albumilistan ykköseksi ja kakkoseksi (Stop ja Ancient Heart). Kulttikuoro Huutajien ainoan tilastomerkinnän toi ep Pohjoinen kotimaamme.
Mutta mitä Traveling Wilburys täällä tekee, sen jäsenethän olivat kuuluja supertähtiä? Olivat joo, paitsi Tom Petty pääsi ensi kertaa Suomen albumilistoille Wilburysin osana. Jälkeenpäin tuli seitsemän omaa visiittiä.

25 vuotta: Laura Voutilainen
25 vuotta: Heidi Kyrö
Teinityttöjen esittäytyminen tapahtui radiohiteillä Kerran ja Mä miksi lähtenyt en silloin.

15 vuotta: Emma Salokoski
Monenlaisilla esittäjänimikkeillä tilastojamme elävöittäneen laulajan avaus oli Emma Salokoski Trion ep Puutarhassa.