Halvalla ylilyönnillä ennätykseen

Motörheadin cv täydentyi taas sunnuntaina, kun vuonna 1979 julkaistu Overkill-albumi ilmaantui midprice-listalle. Aikoinaan yhtye debytoi Suomen listoilla vasta 1981, mutta kolme sitä ennen ilmestynyttä levyä on rekisteröity midprice-hiteiksi viimeisen viiden vuoden aikana – Overkillin lisäksi Ace of Spades ja On Parole.

Nyt Motörhead-albumeita on kertynyt tilastoihimme yhteensä 25, mikä on ylivoimainen ennätys sellaiselle esiintyjälle, jolla ei ole yhtään singlehittiä (eli merkintää Suomen single-, lataus-, jukebox- tai radiolistoilla). Toisena tässä rankingissa on Ramones, 13 varsinaista ja kolme midpricea. Muina hitittöminä vähintään kymmeneen visiittiin ovat yltäneet Cradle of Filth (12), Yngwie Malmsteen (11), John Mayall (11), Accept (10) ja Dio (10).

Yksi nimi kuitenkin kaartaa varjona jopa Motörheadin ylle. Hän nettosi ainoan singlemenestyksensä vuonna 1965, jolloin albumilistaa ei edes ollut olemassa. Sen jälkeen pitkäsoittoja on tilastoitu 1960-luvulla kaksi, 70-luvulla yksitoista, 80-luvulla seitsemän, 90-luvulla kaksi, 00-luvulla kuusi ja 10-luvulla kolme, yhteensä 31. Kyseessä on, arvasitte kaiketi, Bob Dylan.

Miten kauas striimillä pääsee?

Alan Walkerin Faded on komeillut Spotifyn kuunnelluimpana jo kohta kuukauden ja kerännyt vakuuttavia lukemia. Pulina laski blogissaan, että tammikuussa soitetuimman biisin päiväkohtainen keskiarvo oli yli kaksinkertainen vuoden takaiseen keskiarvoon nähden. Kulutuksen kasvu on yhtä nopeaa kuin 1970-luvun alussa, jolloin c-kasetin suosio mullisti albumimarkkinat. Ostetuimman levyn ennätys hilattiin ensin 50 tuhanteen, sitten 100 tuhanteen ja 150 tuhanteen vuosina 1973–1975.

Aikoinaan levymarkkinat rauhoittuivat tuon parin vuoden spurtin jälkeen (toki ennätyksiä rikottiin aina 1990-luvulle asti), mutta missä on suoratoiston saturaatiopiste? Ehkä siihen on yhä matkaa. Mikään biisi ei tietääkseni ole vielä haalinut miljoonaa striimiä viikossa, vaikka Radio Monitor mittaa paljon isompia numeroita radiosuosikeille. Tuoreimman ykkösen, Vesalan Tequilan viikkoimpressioluku (soittomäärä kertaa kuuntelijamäärä) on 7,67 miljoonaa. Noiden lukemien vertailukelpoisuudesta voi toki kiistellä.

Alituinen muutos on saanut aikaan sen, että popkulttuurin ykkösmaiden (US & UK) tähän asti kadehditut arkistot ovat alkaneet menettää arvoansa. Myydyimpien albumien ja sinkkujen tilastot eivät pysy yhteismitallisina, vaikka olisivat kuinka historian kultaamia ja vaikka niihin yhdistäisi striimitietoja kuinka elaboraatisti tahansa. Suomessakin Musiikkituottajat näki takavuosina paljon vaivaa nettitilastoidensa eteen, mutta nyt niitä ei ole päivitetty enää moneen vuoteen.

Kun aloin arkistoida ensin 50 hittiä- ja sitten muidenkin listojen tapahtumia, tiesin toteuttavani vain köyhän miehen versiota ison maailman tietolaareista. Mutta kun löysin uusia tapoja saattaa eri aikakausien listauksia vertailukelpoisiksi ja katselen mitä muualla on tällä välin tapahtunut, niin voin väittää nykyistä aikaansaannostani ihan funktionaaliseksi. Siihen on toki noukittu ideoita muualtakin. Esimerkiksi USA:n listojen sijoituspisteytykseen perustuvia kirjoja tehnyt Fred Bronson keksi ennen minua, kuinka suhteutetaan aikakaudet ja markkinatilanteet räätälöidyillä kertoimilla.

Niitto onnistuu talvellakin

Hiljattain julkaisin laskelman useimmilla levyillä Suomen albumilistan ykköseksi yltäneistä esittäjistä, ja nyt tuota tilastoa on syytä päivittää. Yhtenä viidestätoista viidesti ykköseksi päässeestä mainittu Viikate onkin nyt yksi seitsemästä, joilla on kuusi ykkösalbumia. Tänään näet XII – Kouvostomolli debytoi kärjessä. Paalupaikkojen lisäksi yhtyeellä on kuusi merkintää seitsemän parhaan joukossa.

Miltei samantasoisen ansioluettelon kerännyt Dream Theater jätettiin toisen kerran peräkkäin ja yhteensä neljännen kerran listalla kakkoseksi, mutta vitriinissä on pari kultamitaliakin. Vaikka Sia (#8) nousi pykälän ylemmäs kuin edellisellä levyllään, on vanhoihin saavutuksiin vielä pitkä matka: 1000 Forms of Fearhän roikkui Top 50:ssä yhteensä yli vuoden. Neljänneksi korkein uutuus Avantasia (#11) jäi kaksi sijaa ennätyksestään. Rihannan sekavasti julkaistun Antin 29. sijaa on vaikea suhteuttaa mihinkään.

Hittilistojen tulokkaat ovat kaivaneet inspiraatiota tavallista kauempaa, 50 vuoden takaa. Spotifyn kärkikolmikossa jo neljä päivää viihtynyt Tippa-T:n Ei Tippa tapa lainasi nimen, intron ja muitakin palasia Irwin Goodmanin ekalta ykkössingleltä vuodelta 1966. Latauslistan kahdeksanneksi kiivennyt Disturbedin The Sound of Silence on vielä vanhempaa perua. Simon & Garfunkel levytti sen jo 1964, mutta USA:n ykköseksi noussut versio julkaistiin seuraavan vuoden syksyllä. Meillä biisi on nyt ensi kertaa hitti, vaikka monenlaisia suomennoksiakin on vuosikymmenten saatossa kuultu.

Vienti vetää ja vedättää

Kuukausi sitten julkaisin täällä graafin, joka kuvasti englanninkielisen suomalaisen hittimusiikin huonontuneita suhdanteita. Aihe puhutti niin paljon, että Ylen musiikkisivustokin julkaisi aiheesta tänään artikkelin. Nostan siitä yhden näytteen.

Pitäisikö englanninkielisten kotimaisten biisien katoamisesta olla huolissaan Suomen musiikkiviennin kannalta? Music Finlandin tutkimus- ja kehityspäällikkö Merja Hottisen mukaan ei.
– Vientimarkkinat ja kotimaan markkinat ovat erillisiä. Tiettyjä yhteisiä menestyjiä niillä on, mutta vientimusiikista suuri osa on tehty suoraan kansainvälisille markkinoille, Hottinen perustelee.
Hottisen mukaan useat kotimaiset suoraan kansainvälisille markkinoille musiikkia tekevät bändit eivät välttämättä nouse niin suureen suosioon Suomessa. Siksi viennin kannalta ei ole merkitystä, vaikka englanninkieliset bändit puuttuvatkin Suomen hittilistoilta.
– Esimerkiksi Sunrise Avenue on paljon suositumpi Saksassa kuin Suomessa, Hottinen sanoo.

Facebookin Kuka mitä häh -ryhmässä aihetta puitaessa esitettiin aiemminkin kuultu väite, että Sunrise Avenue löi läpi ensin Saksassa ja vasta sitten Suomessa. Tämä ”poikkeus” (siis poikkeuksena Suomen huipulta maailman listoille ponnistaneeseen ykkösketjuun HIM-Bomfunk-Darude-Rasmus) ei pidä paikkaansa. Fairytale Gone Bad kasvoi meillä jättihitiksi ennen kuin Keski-Eurooppa lotkautti korvaansakaan.

Oheisen graafin (klikkaa isommaksi) materiaali on lainattu finnishcharts.comista ja sen sisarsivustoista ja kertoo On the Way to Wonderland -albumin listavaiheet vuosina 2006–2007. Koska Saksan tilastoista ei kyseisiä tietoja ole saatavilla, käytin sitä vahvasti myötäilevän Itävallan tietoja. Ajankohtavertailussa ne ajavat saman asian. Saksalainen kielialue löysi Sunrise Avenuen yli puoli vuotta myöhemmin kuin Suomi – tämä pätee myös Fairytale-sinkkuun.

Toistaiseksi siis kaikki ulkomailla merkittäviä sijoituksia keränneet suomalaisesittäjät ovat sitä ennen keränneet merkittäviä sijoituksia Suomessa. Vaikka ei voi todistaa näiden asioiden korreloivan, ei voi todistaa sitäkään, että ne eivät korreloisi.

Paloiteltu paluu

12 kuukautta, 12 kuukautta, 12 kuukautta, 38 kuukautta. Nuo ovat Rihannan uusimpien albumien ilmestymisvälit. Viimeisin Anti julkaistiin viime perjantaina aika toisenlaiseen musiikkibisnekselliseen ympäristöön kuin edeltäjänsä, ja kaupallista vastaanottoa on vaikea arvailla. Viimevuotiset singlet (joista yksikään ei ole Antilla mukana) menestyivät sangen vaihtelevasti.

Arkihavaintojen perusteella ainakaan herttoniemeläiset esiteinit eivät ole odottaneet Rihannan paluuta vesi kielellä, ja muistan kyllä omastakin esiteiniydestäni, millaisiksi muinaisjäänteiksi popparit voivat muuttua parin vuoden tauon myötä. Miksi joku Led Zeppelin enää edes yrittää jotain vuonna 1975? Asennettani ei korjannut sekään tieto, että Robert Plantillä oli vähemmän ikää kuin Freddie Mercuryllä. Samalla tavoinhan Rihanna on nuorempi kuin Ellie Goulding tai Ville Galle.

Popmarkkinat ovat muuten joissakin suhteissa lähestyneet 40 vuoden takaisia: silloin artistit pukkasivat albumeita jopa kaksi vuodessa ja välillä irtosinkkuja, eikä nykyäänkään malteta olla kauan hiljaa, jos rauta on kuumaa. Esimerkiksi JVG, Antti Tuisku ja Sanni ovat jo ehtineet viimevuotisten albumien ja Vain elämää -hittien jälkeen muistuttaa olemassaolostaan uudella matskulla.

Siinä mielessä Rihanna oli vanhoine albumeineen edelläkävijä, että ne noudattivat listoilla suoratoiston tutuksi tekemää etikettiä: eivät koskaan yltäneet huipulle (paras sija 7), mutta pysyivät mukana kauan, jopa 45 viikkoa. Antia ei voi vielä striimata Spotifyssa ja fyysiset versiotkin saadaan kai vasta huomenna, mikä tekee ensimmäisestä listamerkinnästä vielä arvoituksellisemman.

Aina huipun tuntumassa

Melko moni listanimi on toistuvasti jäänyt niukin naukin vaille albumitilaston ykkössijaa, mutta kaikkein systemaattisimmin paalupaikkaa taitaa vältellä Megadeth. Kun Dystopia debytoi toissapäivänä viikon korkeimpana uutuutena kolmossijalla, bändin parhaiden sijoitusten ketju muodostui tällaiseksi: 2–2–2–3–4–5–5–7–8–8. Siis kymmenen levyä top kahdeksassa! Lähimmäs kärkeä ovat päässeet Youthanasia (1994), Cryptic Writings (1997) ja United Abominations (2007).

Kun David Bowie jatkaa ykkösenä kolmatta viikkoa ja häntä ennen hallitsi Adele seitsemän viikon ajan, paalupaikka on ollut poikkeuksellisen pitkään ulkomaalaisten hallussa. Vastaavaa ei nähty edes Adelen edellisen levyn aikoihin, vaan viimeksi vähintään kymmenviikkoinen tuontiputki koettiin yli kuusi vuotta sitten. Kuka vielä muistaa yhtyeen The Baseballs, saati albumin Strike, saati sen kaksitoista ykkösviikkoa?

Ns. singlelistakin on yhä ulkomaisissa eli Alan Walkerin käsissä. Latauslistan ykköseksi singahti sentään Valovuoden uutuus Patrick Swayze. Moni hitti on nimetty itsekin Suomessa hittejä netonneen artistin mukaan, mutta tämä ei kuulu kategoriaan – vaikka edesmennyt näyttelijäsuosikki Patrick Swayze ylsi muinoin USA:ssa kolmoseksi sinkullaan She’s Like the Wind. Viimevuotinen Valovuosi-biisi Aurinkokuningatar keräsi Spotifyssa 3,4 miljoonaa soittoa, mutta nyt ei jostain syystä olla edes Top 200:ssa.

Merkkikuukausi 2/2016

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: The Beach Boys
50 vuotta: The Spencer Davis Group
Beach Boysin kahdeksasta listasinglestä eka oli Barbara Ann. Steve Winwood aloitti pitkän listauransa Spencer Davis Groupin laulajana (single Keep on Running).

45 vuotta: Matti Esko
Neljällä vuosikymmenellä hittimerkintöjä noukkinut Esko(nniemi) avasi pelin Syksyn sävel -kisan kolmosella Tietää saat viimeinkin.

35 vuotta: Stray Cats
35 vuotta: Irene Cara
35 vuotta: Eddy Grant
Stray Catsin läpimurto oli tietenkin Runaway Boys, Caralla tietenkin Fame (joka palasi listoille tv-sarjan rantauduttua Suomeen pari vuotta myöhemmin). Grantin seitsemän hitin ketjun aloitti Do You Feel My Love.

30 vuotta: Juliet Jonesin sydän
11 lista-albumista ensimmäisellä ei ollut nimeä. Singletilastoon päästiin myöhemmin ja harvemmin.

25 vuotta: Hanna Ekola
25 vuotta: Suurlähettiläät
25 vuotta: Dr. Alban
25 vuotta: Inner Circle
Ekolan tunnetuinta biisiä Villihevosia ei listoilla näkynyt, mutta esikoisalbumi pysyi mukana lähes puoli vuotta. Suurlähettiläiden aloitus oli Elokuun 11., Albanin No Coke ja Inner Circlen huippusuosittu tv-tunnari Bad Boys.

20 vuotta: Nylon Beat
20 vuotta: Pekka Kuusisto
Nylon-duo rakastui looseriinsa helmikuussa 1996, jolloin myös Kuusisto esittäytyi monimuotoisena lista-artistina Jean Sibelius -viulukonserttoineen.

10 vuotta: Sunrise Avenue
10 vuotta: Juanes
10 vuotta: Arctic Monkeys
Sunrise Avenue käväisi Top 20:ssä sinkulla All Because of You. Juanes iski heti sillä isoimmalla hitillään La camisa negra. Arctic Monkeysin esikoisalbumi veti kymppikärkeen noustuaan myös When the Sun Goes Down -singlen 50 hittiä -listalle.

5 vuotta: Mikael Gabriel
Ihan vain muistutukseksi, että viime vuonna profiiliaan kohottanut rappari sai Pohjosen poika -albuminsa top teniin jo helmikuussa 2011.