Yläkerta #4: Jimi Hendrix

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Jimi Hendrixille ei ole irronnut Suomesta kultalevyjä, mutta hänen poikkeuksellinen listarekisterinsä ansaitsee korkean aseman. Kuollessaan (lisää suosikkimyyttisi tähän) 27-vuotiaana 18. syyskuuta 1970 hän oli listoilla livelevyllään Band of Gypsys, joka eteni lokakuussa kolmossijalle. Brittiykköseksi syyhkinyt Voodoo Chile -single jaksoi meillä 13:nneksi. (USA:n Hot 100:ssa Hendrixiä ei koskaan nähty 20. sijaa ylempänä.)

Oma Jimi-postuumien alalajinsa ovat tulkinnat siitä, millainen pitkäsoitto jälkeenjääneistä äänityksistä oli tarkoitus syntyä. Näitä ovat mm. The Cry of Love (#5, 1971), War Heroes (#23, 1972) ja Crash Landing (#17, 1975). Samaa aineistoa uusin maustein kierrätti vielä vuoden 1997 First Rays of the New Rising Sun (#24), ja niinkin myöhään kuin 2010 pääsi levitykseen albumillinen ennenkuulematonta Hendrixiä – Valleys of Neptune nousi viitossijalle.

On myös saatu perinteistä kokoelmaa (Cornerstones 1967–1970, #37, 1990 ja Experience Hendrix – The Best of #9, 2000) ja jotain sinnepäin (Blues, #24, 1994). Liveäänitteistä listalle löysivät tiensä Experience (#18, 1971), Hendrix in the West (#10, 1972) ja Woodstock (#22, 1994). Kuolleenaolo ei ole estänyt miestä juhlimasta listoilla neljällä vuosikymmenellä – 1980-luku tosin jäi kokonaan väliin.

Saako jo ottaa raskaammin?

”Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin” kuulostaa yhä ajankohtaiselta suomalaisten korvissa – ainakin siitä päätellen, että JVG ft Raappanan Kran turismo viettää jo yhdeksättä viikkoa singlelistan ykkösenä. Sen verran syksy jo kurkkaa nurkan takaa, että biisi tipahti tällä viikolla Top 20 -radiolistalta. Tilalle tullut uutuus ei ole sekään ihan uusi: huhtikuusta asti single- ja lataustilastoissa ajoittain sangen ylhäällä seikkaillut Tacabron Tacata (25–18).

Yllättävän pitkäksi ajaksi Top 20:n alapuolelle on juuttunut PMMP:n Rakkaudesta-albumin kakkoslohkaisu Rakkaalleni (29). Se ensimmäinen single Heliumpallo vain piipahti latauslistalla ja on vasta vuoden 61. suurin radiohitti, joten mahtaako niitä kunnon iskusäveliä levyltä löytyäkään? Jos lastenlevy Puuhevosta ei lasketa, duon kaikilta neljältä aikaisemmalta pitkäsoitolta irrotettiin vähintään yksi vähintään kolmen napin hitti.

(Kolmen napin hitti viittaa edesmenneen 50 hittiä -listan pisteytyssysteemiin ja tarkoittaa suurehkoa, vuosilistalla noin 20 parhaan joukkoon yltävää menestystä myynti- ja radiolistojen yhteisvaikutuksena.)

Yläkerta #5: Roy Orbison

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Viimeksi vuonna 1965 Suomen listoilla tavattu Roy Orbison palasi pinnalle superkokoonpano Traveling Wilburysin riveissä ja teki bändikaveri Jeff Lynnen tuottaman soololevyn. Näitä kahta promotessaan hän sai sydänkohtauksen 6. joulukuuta 1988 ja kuoli 52-vuotiaana. Tuohon mennessä 25:nneksi ehtinyt Wilburys-albumi lähti nousuun ja ehti tammikuussa nelossijalle.

Helmikuussa 1989 ilmestynyt Mystery Girl vietti kahdeksan viikkoa albumilistan kakkosena kolmen eri levyn takana ja myi liki 50.000 kpl. Sitä vauhditti vuoden kuudenneksi suurin hitti You Got It (single #2, jukebox #1, radio #1), jonka lisäksi Top 10 -radiohiteiksi kasvoivat She’s a Mystery to Me ja California Blue – jälkimmäinen tosin Kari Tapion versiona Aikaan täysikuun. Palasipa kuvioihin myös muinainen Oh Pretty Woman.

Kun K-tel ja CBS julkaisivat samaan imuun kokoelmat sijoille 9 (The Best Years) ja 32 (The All Time Greatest Hits), Orbisonille kertyi runsaassa puolessa vuodessa 47 listaviikkoa. Myöhemmin ilmestyi vielä kaksi Top 10 -kokoelmaa, Sweets for Finland (2000) ja The Essential (2006). Nuori tähdenlento Karo ja Yölintu-vokalisti Simo Silmu ovat saaneet Top 10 -radiomerkinnän Orbison-biiseillä Blue Bayou (1998) ja Vain yksinäinen (Only the Lonely, 2004).

Elokuussa ennätetään

Tavaratalokampanja palautti Adelen 21:n vielä kerran albumitilaston kärkeen. Ykkössija 79. listaviikolla on arvatenkin ennätys, ja yhteensä levyllä on nyt 11 paalupaikkaa. Finnishcharts.com ylläpitää eniten listapisteitä keränneiden sinkkujen ja albumien rankingia vuodesta 1995 alkaen, ja 21 on edennyt siellä jo kakkoseksi, yli sadan listaviikon yltäneiden Leevi- ja Eppu-kokoelmien väliin.

1980-luvulta asti listavisiittejä harrastaneen Testamentin tämän viikon nelossija on koko uran paras. Jennifer Lopezin eka kokoelma debytoi 19:ntenä ja Tomas Ledinin ties kuinka mones 37:ntenä. Se on miehen 14. lista-albumi Suomessa, millä kukistetaan kaikki muut ruotsalaiset sooloartistit – jopa Eva Dahlgren. Tosin Dahlgrenin 12 albumista kahdeksan nousi kärkikymmenikköön, jonne Ledin on päässyt vain kahdesti.

Eevil Stöö ja Koksukoo tipahtivat kärjestä 16:nsiksi, mikä on viikkolistahistorian toiseksi dramaattisin ykkössijan menetys. Mokoman Luihin ja ytimiin (2007) romahti 1–22. Harvoin näkee listansisäisiä nousujakaan No Smoking Teamin malliin (49–10). Bruce Springsteenin ja Red Hot Chili Peppersin elpymiset ovat tietenkin keikka-avusteisia, ja teho taitaa näkyä myös ensi viikolla – tämänpäiväisten listojen mittaushan meni poikki jo keskiviikkona.

Yläkerta #6: Kari Tapio

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Menehtyessään 65-vuotiaana sydänkohtaukseen 7. joulukuuta 2010 Kari Tapio oli uransa huipulla. Hän oli vain kolme vuotta aikaisemmin saavuttanut ensimmäisen paalupaikkansa albumilistalla, ja hänen kuolemallaan täytettiin Suomessa varmaankin eniten palstatilaa tämän sarjan artisteista. Ensimmäisinä tilastoihin riensivät joulukysyntää lievittämään alkuvuonna ykkösenä käynyt coverlevy Vieras paratiisissa (nyt #2) ja urapaketti Sinivalkoinen ääni (#26).

Vuonna 2011 Tapio-levyillä haalittiin huimat 82 listaviikkoa, vaikka lataus- ja radiolistoilla ei havaittu mitään reaktioita. Vanhan Fazer/Warner-tuotannon Kaikki parhaat (1999) palasi neljänneksi, ja tammikuun lopulla ilmestynyt Laulaja 1945–2010 vietti ykkösenä neljä viikkoa. Loppuvuodeksi AXR keksi vielä hengellissävytteisen Valaise yön (#17) ja Warner patenttituplan Olen suomalainen – 44 huippuhetkeä 1972–1992 (#13).

On sangen mielenkiintoista, että ulkomaantähtien arkistoista löytyy kuolemanjälkeistä julkaistavaa jopa vuosikymmeniksi, mutta tuotteliaiksikaan tiedetyiltä suomalaislegendoilta ei yleensä mitään. Kari Tapioltakin on saatu kuultavaksi vain sinänsä huomionarvoinen Felix Zenger -yhteistyö Pitkät päivät täällä, josta ei tullut hittiä.

Yläkerta #7: Juha Vainio

Listablogin kesäsarja käsittelee sooloartisteja, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla kuolemansa jälkeen.

Levy-yhtiön voi katsoa toimineen suorastaan oppikirjamaisesti sen jälkeen, kun Juha Vainio menehtyi 52-vuotiaana sydänkohtaukseen 29. lokakuuta 1990. Tasaisin välein kokoelmatuplia: Lauluntekijä ja laulaja (#2, 1990), Sellaista elämä on (#7, 1998) ja Legendan laulut (#2, 2008), joista toista tuettiin neljän cd:n ja kolmatta kymmenen cd:n rinnakkaisversiolla. Sellaista elämä on -nimellä oli jo aiemmin ilmestynyt studio-lp ja Valittujen Palojen kokoelma.

Yhteensä noille kertyi 73 listaviikkoa, ja tilkkeeksi on saatu 1970-luvun lopun ”vaihtoehtotuotantoa” luotaava Porno-ooppera / Pahojen poikien lauluja 3 (#27). Ainoa coversinglehitti on DJ Jorman tuosta osastosta poimima Aina mielessä (2001). Vesa-Matti Loiri teki Vainio-biiseistä kaksi Ystävän laulut -albumia, jotka nousivat joulumarkkinoilla ykköseksi (2003) ja kakkoseksi (2004). Yhteisjulkaisu pistäytyi vielä 12:ntena alkuvuonna 2007.

Luottomies

Juha Tapion viimevuotisen albumin kolmas single Rakastan niin kauan kuin mä voin on kerännyt tänä vuonna viidenneksi eniten radiolistapisteitä, ja nyt neljäs lohkaisu Jossain täällä debytoi Nielsen-mittausten sijalla kymmenen. Yhteensä Tapio on kerännyt Top 10 -sijoituksia vajaassa vuosikymmenessä 16 biisilleen – putken aloitti Mitä silmät ei nää kesällä 2003.

Miehen kannatus lepää vakaasti akselin Iskelmä–Nova–Suomipop varassa, ja tämä pätee uuteenkin hittiin. Tuntuu kuitenkin hiukan kavahduttavalta, että nuo asemat ”päättivät” aloittaa alkujaan viime syyskuussa julkaistun musiikkiesityksen tehorotaation juuri samaan aikaan. Noin korkeita debyyttejä nähdään yleensä vain oikeasti uunituoreiden, kauan odotettujen biisien kohdalla. Kuka nykii kenenkin naruja?

Toinen Top 20 -portista astuja on Laura Närhen Tuhlari (26–14). Kiinnostavasti 21:nneksi on edennyt Alanis Morissetten Guardian. Kanadalais-amerikkalaisen paras radiolistamerkintä on Hands Cleanin (2002) 11. sija, eikä mikään mega-albumi Jagged Little Pillin (1995) lukuisista hittisinkuista soinut meillä Top 20 -sijan edestä.