perjantai 5. maaliskuuta 2010

Voittaako April Octoberin?

Vuoden 2009 yhteenvedoista puuttuu vielä se tärkein, suurimpien hittien tulostus. Viivästys johtuu siitä, että vuosihittilistoilla huomioidaan biisien koko listaura, eli odotan kaikkien viime vuonna valtaosan pisteistään keränneiden hittien tippumista single- ja radiolistoilta. Perusteellinen selitys vuosilistan syntyprosessista on täällä.

Viime vuonna tilaston valmistuminen venyi tuskallisen pitkään muutaman roikkujan takia – se päästiin julkistamaan vasta toukokuun lopulla. Nyt näyttää selkeämmältä, ja lopputulos voi hyvinkin lävähtää nähtäväksenne muutaman viikon sisällä. Tai "lopputulos" – sehän saattaa kääntyillä vielä kauan jälkeenkinpäin monenmoisten elpymisten takia. Esimerkkinä vaikkapa Kuorosota-esityksen singlelistalle palauttama Coldplayn Viva la Vida.

Systeemiin kasvaa myös aina vaa'ankieliä, joista vasta viime tipassa näkee, kumman vuoden puolelle piste-enemmistö kertyy. Viime keväänä sellainen oli Kings of Leonin Sex on Fire (jonka vuosilistasija on yhä arvoitus), nyt The Rasmus & Anette Olzon -yhteistyö October & April. Rasmus-kokoelmahan ei ole jaksanut käydä kaupaksi pitkiin aikoihin, mutta sinkkutäky viihtyy yhä myynti- ja radiolistoilla. Luultavasti nimensä mukaisesti huhtikuulle asti.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Leidi otti omansa

Ikään kuin Lady Gagan The Fame / The Fame Monster -kikkailu ei olisi jo aiheuttanut tarpeeksi listasekaannusta, artisti meni ja kiipesi lopultakin albumitilastomme kärkeen. Monsterilla on menossa vasta 14. listaviikko, mutta sen deluxe-painos sisältää The Fame -levyn, joka vietti jo aikaisemmin 35 viikkoa Top 40:ssä. Yhteissumma olisi kaksi enemmän kuin Alanis Morissetten ennätyshidas ykkössijan saavuttaminen vuonna 1996.

Anna Eriksson sivusi kolmossijallaan uransa parasta numeroa. Myös Vuokko Hovatalla oli alla soolokolmonen, mutta Liaani debytoi vasta 10:ntenä. Uusi yhteistyökumppani Warner Music väittää pokkana, että Eriksson on maamme suosituin naisartisti. Tuohon titteliin vaaditaan ehkä muutakin kuin Hovatan kukistaminen – kun olisi edes maamme suosituin Anna-niminen artisti...

Hovatan tapaan Janne Raappana on toista kertaa albumilistalla ja jäi hiukan edellisestä yrityksestä (15–20). I Walk the Line pääsi kolmannen ja Ville Leinonen jo seitsemännen kerran mukaan – kummallakin tuloksena tähän asti matalin sijoitus (29 ja 30). Ensiesiintyjinä nähdään Leinosen kanssa tasoihin päätynyt sveitsiläinen Eluveitie ja perää pitävä tamperelainen Tuvalu.

Johnny Cashin American-sarjan kuudes osa Ain’t No Grave päätyi 11:nneksi eli korkeammalle kuin nelonen (17) ja alemmas kuin viitonen (7). Aikaisempia ei tilastoitu meillä lainkaan. Cash on muuten vahvasti mukana Listablogin seuraavassa kesäsarjassa.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Utopiasta todeksi

Music Control -radiolistalla ei kannata ilkkua flopeille kovin malttamattomasti, koska joskus tapahtumat ottavat aikansa. Esimerkiksi jo syksyllä julkaistu Within Temptation -single Utopia loikkasi tänään 26. sijalta kahdeksanneksi. Myös leffalaulu Jos sä tahdot niin on vertynyt vanhoilla päivillään kolmossijalle. Samuli Edelmann jatkaa pitkää putkeaan kuin ei olisi välillä virsiä veisannutkaan – edellinen Top 10 -hitti oli Ruma mies vuodelta 2006.

Brittien Edelmann, 2000-luvun varmin radiosuosikki Robbie Williams on kuitenkin kärkkynyt Morning Sun -lohkaisullaan parempia sijoja uhkaavan pitkään. Edeltäjä Bodies viihtyi pitkään kakkosena, mutta nyt on jahkailtu viikkokaupalla sijan 20 kieppeillä. Ihan hyvähän tuokin on tapaus Impatientin rinnalla: Anna Abreun kolmosalbumin kakkossinkku kävi sijalla 21, lähti nopeaan laskuun eikä mahdu enää edes 100 soitetuimman joukkoon. Tuosta tuskin noustaan, kun myyntimerkintöjäkään ei ole.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Nollan puutarha

Kieli ja levy-yhtiö vaihtuivat, mutta Anna Erikssonin juurijulkaistu albumi Garden of Love omistanee yhtä vahvan tilastopotentiaalin kuin mihin 13 vuoden aikana on totuttu. Vaikka nimi viittaa tenniskielellä vielä pienempään numeroon, niin ykkösessäkin on haastetta – tähän mennessä laulaja ei ole yltänyt kolmossijaa parempaan.

Jo Top 10 -sijoitus avaisi Erikssonille varsin pienen piirin ovet – kovin moni sooloartisti ei näet ole tehnyt sekä suomen- että englanninkielistä Top 10 -albumia. Koska Tarja Turusen joululevy oli vain puoliksi suomea, ainut aito naiskollega olisi Lontoossa vuonna 1978 Love Is... -lp:n levyttänyt Marion. Miehistä seuraa antaisivat Riki Sorsa ja Remu, jolla ainoana on useampi kuin yksi kärkikymppisijoitus kummallakin kielellä (kyllä, myös soolona).

Yhtyeistä omassa kastissaan komeilee Neljä ruusua, jonka ensimmäinen 4R-albumi Mood (1996) eteni yhdeksi bändin kuudesta ykkösalbumista. Yllättävämpi nimi on Alwari Tuohitorvi, jonka Asia on ananas (1975) ja Light Me (1976) ylittivät riman. Sielun veljien vienti-inkarnaatio L’amourder ei myynyt riittävän hyvin tullakseen huomioiduksi, mutta Softwood Music Under Slow Pillars -albumi (1989) myi. Apulanta ja Tehosekoitin kävivät Top 10:ssä käännösprojekteineen.

Moni englanninkielisessä bändissä läpilyönyt vokalisti on sooloillut menestyksekkäästi suomeksi, ainakin Pave Maijanen (Rock’n’Roll Band, Royals), Ressu Redford (Bogart Co, Sound of RELS), Tommi Läntinen (Boycott), Mikko Kuustonen (Q-stone), Jore Marjaranta (Leningrad Cowboys) sekä Broadcastin Kim Lönnholm ja Edu Kettunen. Dave Lindholm pärjäsi yhtyeissä Bluesounds ja Pen Lee ennen ainoaa Top 10 -sooloaan Huoneet 6 & 14 (1983). Lisää saa keksiä ja kertoa.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Lujahtekoinen veisu

Hallelujah on nostanut ensikertalaisina Suomen listoille ensin toistakymmentä vuotta aikaisemmin kuolleen Jeff Buckleyn ja nyt pitkän linjan mestarivokalisti K.D. Langin (latauslistan sija 25). Lang levytti biisin 2004 ja on luikautellut sitä milloin missäkin gaalassa, mutta hittiartistiksi hän eteni Vancouverin olympia-avajaisten kautta. Hän ja Hallelujah’n kirjoittaja Leonard Cohen ovat tietenkin kanadalaisia.

48-vuotiaan Langin ainoa aikaisempi risteämä meikätilastoihin oli se, kun The Rolling Stonesin viimeinen isohko hitti, vuoden 1997 Anybody Seen My Baby? tuomittiin käräjillä plagiaatiksi hänen kappaleestaan Constant Craving. Nyt olisi oiva sauma suoda daamille lisää merkintöjä, kun olympianosteeseen julkaistiin tasokas (tosin turhan balladipainotteinen) kokoelma Recollection. Se on Kanadan lisäksi ehtinyt Australian ja Uuden-Seelannin top kolmeen.

Cohen levytti Hallelujah’n albumilleen Various Positions (1984), joka nousi Suomen listakakkoseksi ja myi kultaa, mutta aivan toisen laulun ansiosta – ajan isoimpia hittejä maassamme kun oli Dance Me to the End of Love. Vaikka veisua on viime vuosina versioitu ja ostettu jopa kohtuuttomissa määrin, Cohenin alkuperäinen ei ole tilastoissa ehtinyt viihtyä – Ruotsissa se kylläkin kävi 16:ntena vuoden 2008 alussa.

Vastikään sinkkulistallamme biisillä Bad Boys esittäytynyt Alexandra Burke on yksi Hallelujah-buumin pääpukareista. Hänhän julkaisi sen X Factor -voiton jälkeen toissajouluksi ensisinglenään, joka eteni koko päättyneen vuosikymmenen 5. ostetuimmaksi Britanniassa. Jeff Buckleyn versio imeytyi listakakkoseksi, ja – niinpä niin – Hallelujah on brittilistahistorian ainoa biisi, joka yhtä aikaa pitänyt ensimmäistä ja toista sijaa.

torstai 25. helmikuuta 2010

Vuosikymmenen rappaustarina

Fintelligensin Mun tie tai maantie ei onnistunut syrjäyttämään viime viikon kärkikaksikkoa, mutta tasaista jälkeähän vuosikymmenen mittaan on syntynyt. Jos sekaan lasketaan Elastisen ja Iso H:n sooloalbumit, tuotannon korkeimmista sijoista syntyy aikajärjestyksessä seuraava ketju: 3–6–3–7–8–10–6–11–7–3.

Kahdeksantena debytoiva Finntrollin Nifelvind on ymmärtääkseni ensimmäinen ruotsinkielinen kotimainen Top 10 -albumi. Finntroll on aiemmin päässyt parhaimmillaan 20:nneksi ja Emma Salokosken Vi sålde våra hemman viime vuonna sijalle 14. Nifelvindin pitäisi olla vielä ylempänä, koska sen toisenlainen painos on merkitty sijalle 49 ja nämä myynnit kuuluisi kyllä laskea yhteen. Samalla tavoinhan vuoden ensimmäisen albumilistan Rammstein-myynnit yhdistettiin jälkikäteen.

Neljän cd:n The Story of Finnish Rockabilly -paketti on komeasti 15:ntenä – esimerkiksi Pete Parkkosen kakkoslevy jäi kuusi sijaa alemmas. Mikään tavaton floppi Parkkonen ei ole siihen nähden, että Idols-laulajista muun muassa Christian Forssin ja Agnes Pihlavan Top 10 -albumien seuraajat jäivät kokonaan ulos listalta, eikä esimerkiksi Ilkka Jääskeläinen julkaissut sellaista lainkaan.

(Mielenkiintoista muuten, että osittain Maki Kolehmaisen tuottama ainoa Ilkka-albumi nimettiin sille versioidun Sig-klassikon Vuosisadan rakkaustarina mukaan, ja nyt Makin Aikakone-yhtye on tehnyt aivan samoin.)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kontrolli murtui kolmessa viikossa

Olen seurannut aktiivisesti Music Control -radiolistan vaiheita runsaat kaksi vuotta eli siitä asti, kun 50 hittiä -listaan pohjautuva Suomen Radiolista lakkasi olemasta. Eikä tämän seurannan aikana ole usein nähty sitä mitä tänään: Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä nousi ykköseksi jo kolmannella listaviikollaan. Vertailuksi luettelenkin tässä nopeimmat kärkisijan saavuttajat, numero on listaviikko.

2 – The Rasmus: Livin’ in a World Without You
5 – Mariko: Time Has Come
6 – Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Reikäinen taivas
6 – Koop Arponen: Insomnia
6 – HIM: Heartkiller
7 – Mariko: Unstoppable
7 – Madonna: Miles Away
7 – Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Suudellaan

Tilasto on kotimaavoittoinen, koska mittauskoneisto on kansainvälinen ja moni maailmanhitti ladataan siihen kauan ennen varsinaista aktivoitumistaan. Ulkomaisilla biiseillä huipulle kapuaminen kestää usein yli kaksikymmentäkin viikkoa. Mutta Madonna toimii myös tässä suhteessa ripeästi: Miles Awayn lisäksi Celebration saavutti kärjen kahdeksannella ja 4 Minutes yhdeksännellä viikollaan.