lauantai 1. marraskuuta 2008

Klassikkoja lasin takaa

25 vuotta täyttänyt ja hyvät bailut järjestänyt Rumba-lehti nimesi juhlanumeronsa täytteeksi 25 klassikkoalbumia 2000-luvulta. Kasaan saatiin monipuolisehko lajitelma kaupallisia ja kaupattomia menestyksiä. Kaikki levyt olivat ulkomaisia ja näkökulma tiukasti lasin takaa katsova. Juttu olisi kipeästi kaivannut muutakin lokalisointia kuin sen huomion, että Wilcon Jesus, Etc. on Radio Helsingin koko toiminta-ajan soitetuin kappale.

Myyntilukuja käytettiin aika ajoin klassikkoaseman alleviivaukseen, ja sanomattakin oli selvää, että esimerkiksi Eminemin saavutukset oli mitattu amerikkalaisilla mittareilla – ei maailmanlaajuisilla, suomalaisista puhumattakaan. Tätä kautta hänen menestystarinansa asetettiin Jay-Z:n kanssa suunnilleen samalle viivalle, vaikka Jay-Z ei ole ikinä yltänyt Suomessa edes Top 40 -albumilistalle.

Vaikka musiikkikriitikon kenties tärkein ensiaskel on aina ollut oppia korostetusti erottamaan toisistaan äänitteen markkina-arvo ja muu merkittävyys, niin visio käy usein sumeammaksi, kun aletaan käyttää sanaa klassikko. Mediassa törmää tämän tästä erheellisiin käsityksiin, että se-ja-se klassikoksi kanonisoitu albumi nautti aikanaan myös kaupallista suursuosiota.

Marvin Gayen What’s Going On (1971) kuuluu niihin levyihin, joita toimittajan tulee ihan sidosryhmäkehityksellisten etujen nimissä kutsua klassikoksi – ja mielellään myös suurmenestykseksi. Toki se USA:ssa myi kohtalaisesti nousten kuutossijalle, mutta erään 1990-luvun artikkelin mukaan sitä oli siihen mennessä ostettu Britanniassa – tuossa klassikkolistojen luvatussa maassa – vain 25 tuhatta kappaletta. Suomen tilastoissa miestä ei ole koskaan näkynyt edes coverversioina.

torstai 30. lokakuuta 2008

Myydyimmät albumit 1–10/2008

Uusimpia vuositilaston nousijoita katsoessa huomaa, että kakkoseksi jääminen ei ole niin paha asia. Metallican takana kakkoseksi viikkolistoilla jäänyt Juha Tapio loikkaa 17. sijalta neljänneksi, ja 11:ntenä debytoi The Rasmukselle julkaisuviikollaan hävinnyt Popeda – Rasmus on yhä Top 20:n ulkopuolella. Suluissa sijoitus kuukausi sitten.

1. (1) Metallica: Death Magnetic
2. (2) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua
3. (3) Duffy: Rockferry
4. (17) Juha Tapio: Suurenmoinen elämä
5. (4) Nightwish: Dark Passion Play
6. (5) Children of Bodom: Blooddrunk
7. (6) Coldplay: Viva la Vida or Death and All His Friends
8. (7) Madonna: Hard Candy
9. (9) Soundtrack: Mamma Mia!
10. (–) AC/DC: Black Ice
11. (–) Popeda: Täydelliset miehet
12. (8) Poets of the Fall: Revolution Roulette
13. (13) Von Hertzen Brothers: Love Remains the Same
14. (10) Stella: Löytäjä saa pitää
15. (15) Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
16. (11) Stamina: Raja
17. (12) Kari Tapio: Kaksi maailmaa
18. (–) Maija Vilkkumaa: Superpallo
19. (16) Matti ja Teppo: Satoi tai paistoi
20. (14) Teräsbetoni: Myrskyntuoja

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tyyntä mörköjen edellä

Mennyt julkaisuviikko oli ajankohtaan nähden hiljainen, minkä seurauksena Top 40:ssä on kahdeksan nousijaa ja neljä re-entryä. Uutuuksia saatiin vain viisi, joista yksi ensikertalainen (metalliryhmä Grendel 19:ntenä). Anna Abreun kunniakas yritys kukistaa AC/DC epäonnistui, ja viikkomyynti oli hiukan pienempi kuin se, jolla Juha Tapio jäi muutama viikko sitten Metallican taakse. Ensi kerralla kärkipäähän onkin sitten tyrkyllä kaikenlaista Loirista Lordiin...

Leevi and the Leavings lykkäsi listalle jo kuudennen kokoelmansa – niiden lisäksi viime vuonna ostettiin innokkaasti tribuuttialbumia. Jollei viiden cd:n paketti Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003 kohenna 15. sijaansa, se on eka Top 10:n ulkopuolelle jäänyt Leevi-julkaisu sitten vuoden 1992 – kas – kokoelman, joka kantoi nimeä Menestyksen salaisuus.

Koska latauslistaa ei ole vielä julkistettu, en tiedä suuriko osa Apulannan sinkkuykkösen myynnistä oli fyysistä – luultavasti suuri. Siitäkin huolimatta, että Vauriot julkaistiin cd:n sijasta vain vinyylisinglenä. Radiolistalla biisi ei ole vielä ehtinyt 76. sijaa korkeammalle, vaikka Paha ihminen teki sille jo pari viikkoa sitten tilaa romahtamalla näyttävästi ulos.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Kaksi väriä: punainen

Simply Red konsertoi Helsingissä ensi huhtikuussa, vänkää. STT taustoitti uutista ainakin Helsingin Sanomien välittämänä näin: "Neljännesvuosisadan ajan toimineen yhtyeen suurimpia hittejä ovat muun muassa Stars, Something Got Me Started, Holding Back the Years ja Fairground." Ylen uutisissa nähtiin asiat toisin: "Simply Redin tunnetuin kappale on If You Don't Know Me by Now."

En nyt ota kantaa kumpaankaan suuntaan, koska jos noissa väittämissä on pyritty suomalaiseen näkökulmaan, bändin kultakauden ajoilta (1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun) ei ole olemassa erityisen päteviä mittaustuloksia eri biisien suosiosta. Kelpo anekdootti on kuitenkin se, että vaikka USA:n menestys jäi muutoin pätkittäiseksi, sekä Holding Back the Years että If You Don't Know Me by Now nousivat siellä ykkösiksi, mutta kotona Britanniassa eivät.

Toisaalta on erittäinkin myönteistä, että tuontyyppisten uutisten välillä on eroja, eli ihan joka taholla niitä ei käännetä ihan sanasta sanaan ihan samoista ulkomaisista lähteistä tai copypeistata levy-yhtiön tiedotteista. Mutta kunnon lokalisoinnista näkee esimerkkejä aivan liian harvoin. Esimerkiksi kun Norman Whitfield kuoli, uutisoijat eivät onnistuneet mainitsemaan hänen parhaiten täkäläisillä listoilla menestynyttä sävellystään, joka oli Aki Sirkesalon suomentama Pelkkää kuvitelmaa.

maanantai 27. lokakuuta 2008

A on 1. kirjain

Tämän viikon albumilistalle ei ole luvassa kovin monta huippu-uutuutta – ikään kuin kukaan ei olisi halunnut asettua Anna Abreutä vastaan. Now-nimisen äänitteen oletettua ylivoimaa kuitenkin horjuttaa Anttilan myynnin tuore Top 40, jossa AC/DC:n Black Ice on ykkösenä – tosin sillä on Anttila-aikatauluissa kahden päivän myyntietu Abreuhön nähden.

AC/DC:lle on ilmoitettu jo 32000 kappaleen tukkumyynti, mikä entisestään vahvistaa niitä epäilyksiä, että päätös ulkomaisten albumien kulta- ja platinarajojen pudottamisesta oli hätiköity. Joo, viimevuotinen tuontilevyjen menekki oli kurja, mutta niin oli tarjontakin – ainoa todellinen tähti oli Amy Winehouse, ja suomalaisten kestosuosikit kuten juuri AC/DC, Metallica, Madonna, Coldplay ynnä muut pitivät taukoa.

Mitä enemmän (laillinen) pitkäsoittojen ostaminen jää varttuneen kansanosan harrastukseksi, sitä enemmän myyntikäyrät piirtyilevät vakiintuneiden mutta vireiden veteraaniartistien julkaisurytmiä seuraten. Tämä syksy näyttää hyvältä, mutta vahvempaa kaksikkoa sen pelastajaksi kuin Metallica ja AC/DC olikin vaikea kuvitella. Kuka pelastaa kevään – ei kai Guns N’ Roses?

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kävelkää ylitsemme

Loppuvuoden julkaisuruuhkassa on aina jalkoihinjääviä uhreja, ja viime vuosina yhä useammin nämä unohtujat ovat olleet kokoelmia. Tältäkin syksyltä on jo useita esimerkkejä, mutta aina vain niitä ilmestyy. Ensi viikolla ovat hittilajitelmineen vuorossa mm. Celine Dion ja Kari Tapio, seuraavalla mm. CMX ja Enrique Iglesias ja sitä seuraavalla mm. Christina Aguilera ja Simply Red.

Toisaalta USA:n katalogilista kertoo selväkielisesti, että kokoelmilla on keskimäärin paljon pitempi myyntihäntä kuin perusalbumeilla eli ne ovat tuottoisampia julkaisuja kuin mitä ensimmäiset listasijat kertovat. Mutta mitä hyötyä tämän ilmiön kannalta on siinä, että ne julkaistaan joulumarkkinoille?

Jonna Tervomaan Lemmikit 1998–2008 tipahti Top 40:stä kahden viikon jälkeen, mikä ei taatusti vastannut odotuksia – etenkin huomioiden, kuinka hienolla sinkulla (Päästä yli) sitä pohjustettiin. Muistan neljän vuoden takaisen haastattelukysymyksen, miksi Tervomaan siihen asti suurin hitti Rakkauden haudalla ei ollut mukana Halo-albumilla. Laulajatar vastasi, että täytyyhän kokoelmallekin säästää jotakin.

Muistan myös, kuinka luin Yle X:n tuoretta soittolistaa, johon oli lisätty Tervomaan esitys Raukkauden haudalla. En ollut tässä vaiheessa kuullut biisiä enkä edes tiennyt coverhankkeesta ja pidin väärinkirjoitettua nimeä mainiona. Etenkin kun tuolloin jouduin työpäivittäin olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, jonka raukkaudella ei ollut mitään rajaa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Mustan musan paluu

AC/DC ehti vaivattomasti parin päivän myynnillä Suomen albumilistan kärkeen. Black Ice on bändin viides peräkkäinen ykköseksi noussut studioalbumi – välissä Live (1992) kävi kolmantena, ja viime vuonnahan muinainen Back in Black (1980) hortoili muutaman viikon Top 40:ssä. Hyvä että hortoili, sillä ilmestymisvuonnaan se ei tilastoihimme yltänyt, vaan kuparisen rikkoi sitä seurannut For Those About to Rock.

Muut uutuudet eivät saaneet aikaan mitään ikimuistoista, muutama jäi yllättäen listalta kokonaan ulos. Esimerkiksi Keane sai kuluttajilta kylmää kiskoa, ja Tean toinen sooloalbumi on yksi vuoden dramaattisimmista flopeista. Michael Jacksonin kokoelmat eivät täkäläisille putoa – ei tämänkertainen King of Popkaan, vaikka sen sisältö koottiin Radio Aallon nettiäänestyksellä. 17 mukaan päässeestä biisistä vain neljä on samoja kuin minun blogini Top 17:ssä.

Pinkin So What on parantanut myyntiään kahdeksana peräkkäisenä viikkona, mikä tässä vaiheessa riittää singlelistan kakkossijaan. Turhaa kiirettä ei ole myöskään pitänyt Apocalyptican I Don’t Care, joka debytoi Top 20:ssä viisi kuukautta myöhemmin kuin radiosoiton Top 40:ssä. Uutiset biisin menestyksestä Billboardin rocklistalla lienevät vaikuttaneet lataustiheyteen.