Luxembourgin Suomi-sympatia

Olen täällä joskus muistellut ensimmäistä kontaktiani listakulttuuriin, Radio Luxembourgin listaa, jonka olemus ja suhde oikeaan brittilistaan avautuivat hitaasti. Ukmix-sivustolle on tänä vuonna ladattu sen aikaisempia versioita 1970-luvun alusta lähtien, mukana vertailu viralliseen tilastoon, ja samalla ”ennustelevalla” metodilla se näyttää tuolloinkin pyörineen.

16. huhtikuuta 1974 Luxembourg kohotti sijalle 30 kappaleen Seven Deadly Finns, joka oli Roxy Musicista lähteneen Brian Enon eka soolosingle. Se ei yltänyt oikeisiin listamerkintöihin eikä edes Enon esikoisalbumille, mutta netistä löytyy yksi tv-esitys. Teksti fantasioi suomalaisista merimiehistä, ja kun muistelee kuinka tuolloin intoiltiin ulkomaisten rivimuusikoiden täkäläisistä sukujuurista, tapaus keräsi meillä ihmeen vähän mediahuomiota.

Kuten tänä keväänä, euroviisut pidettiin tuolloin Britanniassa, ja listan kärkikymmenikköön ostettiin kolme ulkomaista kisabiisiä. Kaikki sujui vain paljon hitaammin. Abban Waterloo eteni ykköseksi kolmessa viikossa, Gigliola Cinquettin Go (Si) saavutti parhaan 8. sijansa seitsemässä viikossa ja tuolta paikalta sen syrjäytti seuraavalla listalla – kaksi kuukautta viisujen jälkeen – Mouth & MacNealin I See a Star. (Nämä tiedot siis viralliselta, ei Lux-listalta.)