Hämeenlinnan pääkirjasto on niin tyylikäs ja viihtyisä, että päätin lepuuttaa siellä jalkojani jonkin kirjan parissa. Esittelytelineessä oli tarjolla tuoreehko Popmusiikin uusi aika (Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas, Ilkka Mattila), jota selailin sieltä täältä. Kaksi lista-aiheista lausuntoakin osui silmään, ja näin heti ettei kumpikaan pitänyt paikkaansa. Otin kuvat, että tulee tarkka sitaatti.
Sanni: ”Me ei olla enää me oli tosi pitkään radiolistan ykkösenä.”
Pehmoaino: ”Jossain vaiheessa minulla oli kolme biisiä Spotifyn top viidessä.”
Sannin kappale oli toki läpimurto radiosoitossa, mutta ylsi parhaimmillaan vain virallisen listan neljänneksi. Haluun takas mun perhoset oli Spotifyn päivälistalla Pehmoainon ainoa Top 5 -hitti, viikkolistasta ja yhtäaikaisuudesta puhumattakaan.
Ikuisuuskysymys, johon jäämme ikuisesti vaille vastausta: miksi artistien tilastolliset muistelot kelpaavat jatkuvasti sellaisinaan tarkistamatta tietokirjoihin, dokumentteihin ja lehtijuttuihin? Minun pitkähkön kokemukseni mukaan ne ovat selvästi useammin liioiteltuja tai perättömiä kuin tosia. Onko siinä jokin tahdikkuusongelma? Pelätäänkö somen faniraivoa? ”Kai nyt artisti itse tietää paremmin kuin joku toimittaja!”
Sanni-tapauksessa viesti olisi mennyt yhtä hyvin läpi ilman tilastomausteita. ”Silloin [syksyn 2013 halloween-keikalla] ymmärsin, että jos saa biisin radioon, se tarkoittaa, että festareilla takarivikin laulaa. Jos biisi soi vain Spotifyssa, yleisöstä laulaa ensimmäinen kolmannes.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti