Yksi on mutkikas numero

Käyn välillä Wizard of Loose -joukkuemusavisassa, jonka kysymysnikkarit jaksavat ilahduttaa kekseliäisyydellään, etenkin kuvantunnistusosuudessa. Viimeksi huomasin kuitenkin pasmojeni sekoavan, kun piti tunnistaa kotimaisia ”yhden hitin ihmeitä”. Tuo teemahan, samoin kuin kesähittiys, pyörii selvästi enemmän tunteen kuin tiedon varassa eikä juuri onnistu minua sykähdyttämään. Kuinka ne kehtaavat väittää hittiartistiksi jotakuta, joka ei koskaan noussut listoille?

Kunnollisen listahistorian maissa on yhden hitin ihmeitä joskus eroteltu tiukoin tilastollisin perustein (esimerkiksi ”ei muita Top 40 -merkintöjä”), mutta niissäkin on tilaa tulkinnalle. Hyväksytäänkö kerran menestynyt sooloartisti, jolla on myös menestyksekäs yhtyetausta? Legendaarisen Iltatuulen viestin laulaneet Aikamiehet lauloivat 25 vuotta myöhemmin todennäköisesti täysin uudistuneella kokoonpanolla Dannyn taustalla hitissä Tämä taivas, tämä maa – viekö se heiltä YHI-statuksen?

Suomessa on usein yhdellä hitillä saatu kaupaksi myös paljon, jopa platinamäärin albumeita – kuka muistaa Las Ketchupin? Ei kuitenkaan aina. Niinpä puritaanisin YHI-määritelmä on yksi listahitti ilman albumilistakäyntiä. Tämän sarjan kärkeen nousevat lapsitähdet Jari Huhtasalo (Äideistä parhain), Jaana ja Tiina (Mustan kissan tango) ja Risto Räppääjä (Ei hassumpaa). Sekä Loosen visassakin huomioitu Taisto Ahlgren (Pettäjän tie).

Ulkomaansarjan voittaja olisi The Art Companyn Susanna vuodelta 1984 eli aika kaukaa sekin. Ihan viimeaikaisia tähdenlentoja ei voi vielä julistaa YHI:ksi, mutta eiköhän neljän vuoden takainen helmi, Gotye featuring Kimbran Somebody That I Used to Know ala jo täyttää kriteerit?