Loppuhäiveellä tarkoitan sitä, että levytettävän biisin soitto ja laulu jatkuvat, yleensä toistamalla kertosäettä, kunnes se muutaman sekunnin aikana hiljennetään. Tuskin nuoremmillekaan ihan outo efekti, vaikka kulta-ajasta on vuosikymmeniä. Aika hyvin tuon kulta-ajan paikansinkin – arvoitus oli vain feidausten ja ”oikeiden” lopetusten välinen valta-asema.
1960-luvulla häive oli jonkin verran käytössä, mutta esimerkiksi tangossa täysin mahdoton ajatus. Valta-aseman se nappasi 1970-luvun alkupuolella, ja loppupuolella hiteistä feidattiin ainakin 80 prosenttia. Alakynteen se jäi uudelleen vasta 1990-luvulla, ja 2000-luvun alkuvuosina aloin jo kytätä, onko tämä tai tämä se viimeinen iso häivehitti.
Mutta ihmeesti se piti pintansa: joka vuodelta löytyi vähintään yksi. Madonnan Hung Up, Rihannan Umbrella, Duffyn Mercy, Shakiran Waka Waka… Kun näytti siltä, että häivettä pidettiin hengissä vain ulkomailla, vastuun ottivat bändikaverit Jukka Poika (Silkkii) ja Nopsajalka (Lupaan olla). Yllättävän ekskursion tekivät myös Haloo Helsinki! (Pulp Fiction) ja JVG (Hehkuu). Viime vuonna se palasi vielä Lil Nas X’n ansiosta. Kummassakin Old Town Roadin versiossa on lyhyt mutta oikeaoppinen häive.
Miten niin oikeaoppinen? No, aika kauan on kuunneltu sellaisiakin biisinpäättämisiä, joissa jokin ääni jää dramaattisesti kaikumaan tai kohisemaan, mutta se on eri asia. Biisille on kuitenkin sävelletty oikea lopetus, outro. Myös yllättämään pyrkivät äkkiloput ovat yleistyneet: kun vaikka Spotifyssä näkee janan lähestyvän päätepysäkkiä, tulee tunne että eihän tämä biisi ehdi mitenkään loppua, mutta kyllä se ehtii.
Mainittakoon, että otsikon tälle jutulle antaneessa Eppu Normaalin kappaleessa (1986) ei ole loppuhäivettä, vaikka useimmissa Eppu-hiteissä on.
Ida Paulin & Kalle Lindrothin viimeisimmässä singlessä, "Päiväuni", on myös fade out -loppu
VastaaPoista