Oi niitä reaaliaikoja

Nykyinen tapani koota hittivuosilistoja on siinä(kin) suhteessa hankala, että yksittäisten hittien vertailukelpoinen suuruus paljastuu kovin myöhään. 50 hittiä -aikakaudellahan biisit saivat tietyn suuruusmerkinnän eli ”napin” heti ylitettyään tietyn yhteispistemäärän, mutta viime aikoina listasysteemien ja äänitemyynnin olemuksen muuttuillessa moinen reaaliaikaisuus on pitänyt unohtaa.

Tänä vuonna meno pysynee niin samanlaisena viimevuotiseen nähden, että minulla on tarkahko tuntuma siihen, kuinka paljon singlemyynti- tai radiosoittopisteitä tarvitaan yhteen ”nappiin” (eli käytännössä vuosilistan top sataan). Esimerkiksi vaikka Panic! at the Discon The Ballad of Mona Lisa oli radiolistan ykkönen ja kymmenen viikkoa Top 10:ssä, ilman myyntimenestystä se on jäämässä ulos vuosilistalta. Se putosi radio-Top 40:stä kerättyään 740 pistettä, kun nappiraja on noin 800.

Ei singlelistan ykkössijakaan takaa aina hyviä asemia, koska biisien keskimääräinen mukanaolo on latausmyynnin myötä pidentynyt. Apulannan Vääryyttä katosi tilastosta kerättyään sijat 1–2–13, joista ei vielä kerry edes puolta nappia. Radiosoitossakin se on käynyt vain 11:ntenä (tämän viikon sija 16), joten kokonaispistemäärä on jäämässä Apis-asteikolla harvinaisen matalaksi.

Tämän blogin kommenteissakin suosiollaan kummeksuntaa herättänyt Bruno Mars nousi kieltämättä ärsyttävällä The Lazy Songillaan uudeksi radioykköseksi, ja Reckless Loven Hot loikkasi jo ihan tuntumaan kolmossijalle. Lady Gaga on pitkästä aikaa asemissa (Judas 23–12), ja Britney Spearsin Till the World Ends ylitti Top 20 -kynnyksen (28–19) vasta 14. listaviikollaan.