2 Seconds to Virén

30 Seconds to Mars -albumi This Is War debytoi 24:ntenä Suomen Top 40:ssä, mitä voi pitää kohtalaisena edeltäjä A Beautiful Lien parhaaseen sijaan (15) verrattuna. Mutta saavutus kalpenee siihen suhteutettuna, että A Beautiful Lie viihtyi tilastoissa peräti 24 viikkoa. Yleensä pitkäikäisten äänitteiden seuraajille riittää kosolti ostajia jo julkaisuviikolla. Kings and Queens -sinkku on edennyt radiosoittolistalla 20:nneksi, mutta siitäkin on vielä matkaa From Yesterdayn nelossijaan.

Bändi on ehtinyt saada paljon tilaa suomalaismediassa ilman erään teeman käsittelyä, joten on korkea aika jonkun nostaa esiin palanen keulahahmo Jared Leton menneisyydestä. Hänen ensimmäisellä leffapääroolihahmollaan oli nimittäin suoranainen päähänpinttymä Suomesta. Tai oikeastaan Lasse Virénistä, muu Suomi oli vain välikappale.

Prefontaine (1997) kertoo juoksija Steve Prefontainesta, jota Virén nöyryytti Münchenin olympiakisojen 5000 metrin loppusuoralla vuonna 1972 ja sai tämän pakkomielteisesti janoamaan revanssia. Kun tiet eivät muutoin kohdanneet, hän järjesti keväällä 1975 seurakaverinsa, kiekonheittäjä Mac Wilkinsin kanssa USA:n yleisurheiluliittoa uhmaten suomalaisille kilpailukiertueen ja leffan mukaan ajoi itsensä autolla hengiltä Oregonissa juuri tämän kiertueen päättäjäisbileistä poistuessaan.

Elokuvan yhdeksi ”dramaattisimmista” kohtauksista on nostettu se, kun järjestäjäkaksikko saa kuulla, että Wilkinsin varta vasten kutsuma euroopanmestari Pentti Kahma osallistuu kilpailuihin – mutta Virén ei. Nyyh! Olisi mukava kuulla Kahman tai vaikka seiväshyppääjä Antti Kalliomäen näkemyksiä kiertueesta ja leffan todellisuuspohjasta. Täällä yksi Google Newsin lehtiartikkeli kisatapahtumista.

Todellisuuspohja horjuu ainakin siinä, että Prefontaine kuvataan lupaavana juniorina ja Virén kaikenkokeneena kehäkettuna, vaikka heillä oli ikäeroa vain puolitoista vuotta. Kahma oli kuulemma ”world’s number one this year”, vaikka tuli Amerikkaan aloittamaan kautensa (ja voitti Wilkinsin). Ilmaisullisetkin ansiot ovat sitä tasoa, että Leto tuskin itse haluaisi ottaa elokuvaa haastatteluissa puheeksi.

Kun muinoin näin Prefontainen jollain maksukanavalla, luulin sen pian saapuvan kohisten Suomenkin telkkariin, mutta se on jäänyt meillä aivan tuntemattomaksi. Pre-kulttia on rapakon tällä puolella vaikea ymmärtää. Elokuvan sivuhenkilöistä, Wilkinsistä ja Frank Shorterista tuli oikeasti olympiavoittajia, mutta heidän elämäntarinansa ei kiinnosta ketään – Prefontainesta on tehty useampikin raina.