Kolmannen Robinin vuoro

Tämän vuoden aikana on kahdeksan biisiä saanut Spotifyn viikkolaskennassa kokoon miljoona striimiä. Niistä puolet eli neljä on Mirellan esityksiä: Timanttei, Uuteen eiliseen, Luotathan ja tuoreimpana viime viikolla Löytää mut. Biisit julkaistiin siististi 2–3 kuukauden välein, mutta tuo tahti on radiolle liian tiivis. Timanttein ykkössijan jälkeen Uuteen eiliseen jäi käytännössä väliin (sija 74), ja Luotathan sai seuraavan tehorotaatiopaikan.

Mirellan dominanssi on kasvamassa hittivuosilistalla poikkeuksellisen kookkaaksi – tällä haavaa hallussa ovat sijat 1, 7, 10 ja 19. Viimeksimainitun toi hitaasti kehittynyt esikoissinkku Sua sattuu, jonka paras viikkolistasija 7 tuli tammi–helmikuun vaihteessa.

Ainoa ei-mirellabiisi, joka nettosi useamman kuin yhden miljoonaviikon, on Robin Packalenin ja Tupen Häitä pidelly. Se sai single/spotifytilastoissa vain kakkossijan (arvaa-kenen takana), mutta tuorein radiolista näyttää paalupaikkaa. Packalen on matkalla uransa isoimpaan hittiin, mikä on ihan hyvin ajoitettu profiilinnosto. Nythän Top 20:ssä komeilee Sexmanen ja Isaac Senen pikkuveli, joka levyttää etunimellään Robin.

Kulti, kutistin median

Musiikki & Median vuotuiset Industry Awards -ehdokkaat on taas julkistettu. Median painoarvo on hiljalleen kutistunut niin, että noin 30 palkinnosta vain kolme on siihen suoraan liittyviä. Viime vuonna keksittiin uusi Mediailmiö-kategoria, mutta sen voitti yleisilmiö nimeltä Käärijä. Tänä vuonna ehdolla on sentään mm. Levyraadin paluu.

”Legendaarinen Levyraati teki MTV:llä ylistetyn tv-paluun keräten jo avausjaksollaan ennätysyleisön – lähetystä seurasi noin 812.000 katsojaa.” Jaa siis koko Levyraadin historian ennätysyleisön? Rohkenen epäillä, ehkä jopa nauraa räkäisesti. Jos historia on nollattu, eikö ole vääjäämätöntä että ensimmäinen ohjelma tekee ennätyksen? Vai vertaillaanko tässä Maikkarin koko nykyohjelmistoa?

Esittelytekstit eivät siis juuri kestä journalistista päivänvaloa, ne ovat kankeaa kliseiden ja muotifraasien sekoitusta. Esimerkiksi seuraavalla kuvauksella ei vuorenvarmasti erotu mitenkään muista ehdokkaista, mutta se taitaa juuri olla pyrkimyksenäkin: ”Työskentelykulttuurinaan hän korostaa tasavertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelua, mutta painottaa myös ratkaisukeskeisyyden merkitystä.”

Korulauseputkea piristää pari varovaisempaa ilmausta kuten ”Vuoden 2024 UMK karsintakilpailun liput myytiin loppuun hetkessä.” Eikö yleensä puhuttu karsintakilpailun sijaan UMK-finaalista? Tai tämä: ”Pehmoainon debyyttialbumi Soittorasia on ollut virallisen albumilistan top 5:ssä.” On ollut joo, siinä sivussa kuusi viikkoa ykkösenä.

Napitukset 8/2024

Elokuun rajanrikkojien erikoisuus on Sabrina Carpenterin Espresso, joka saavutti 2000 listapistettä käymättä kummankaan viikkotilaston Top 10:ssä (single ja radio). Hiljaa hyvä tulee, ja samanhenkisesti pottiaan on kartuttanut Tunnista tuntiin, joka roikkuu jo 30. viikkoa singlelistan Top 20:ssä.

••••• (5000)
Ege Zulu ft Behm: Tunnista tuntiin

••• (3000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

•• (2000)
Eminem: Houdini
Portion Boys ft Kake Randelin: Juhannusyö
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)
Sabrina Carpenter: Espresso

• (1000)
Bee: Maljapuhe
Shrty: Sirkus
Jenni Vartiainen ft Etta: Viimeinen pisara
Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
Isac Elliot ft Averagekidluke & MDS: Italia

Maltin ABC

Radiolistatilanteiden viivästyneisyydestä singletilastoon verrattuna on ollut usein puhetta. Lisäviivettä voi tulla esimerkiksi siitä, että esittäjä lyö vihdoin läpi radiossa (Portion Boysin Vauhti kiihtyy), jolloin aiempikin tuotanto alkaa kelvata. Edeltäjästä Elämän ABC tehtiin follow-up niin, että se saavutti radiohuippunsa (#5) tasan vuosi singlehuipun (#3) jälkeen.

Hämmennystä ainakin arkistopapan papereissa aiheutti myös seuraava. Bessin Kyyneleet sateessa jäi alkukesällä Top 40 -singlelistan ulkopuolelle eikä saanut aikakirjamerkintää, mutta sen seuraaja Saanko mä luvan ylsi sentään sijalle 27. Viime radiolistalla ensinmainittu ylitti lopulta radiokriteerirajan edettyään 17:nneksi ja kelpuutettiin arkistoon – mutta aikajärjestyksessä väärään kohtaan. Tiedän, ärsyttää ainoastaan minua.

Bongasin MTV Liveltä videokoosteen ”Vuoden tähän asti isoimmat hitit”. Se koostui juuri niistä kappaleista, joiden olen huomannut etenevän nuorisorotaatiolla radiolistan kärkipäähän ilman striimimenestystä. Kuten tämänviikkoinen yhdeksikkö, Dashan Austin (Boots Stop Workin’), joka minun korvissani on kovin geneeristä mukakantria. Sen suurin kannattaja 662 soitolla on Radio Top 51. Paras Spotify-sijoitus meillä oli vaatimaton 94.

Sijan 264 listajyrä

Listablogissa on julkaistu yli 3300 tekstiä, ja vasta nyt sellaisen pääosassa on ensimmäistä kertaa Oasis. Bändi oli toiminnassa blogin aloittaessa, mutta tilastomielessä täysin epärelevantti. Samoin ovat olleet Gallagherien jatkourat: mikään heidän albumeistaan ei ole pysynyt Suomen listalla viikkoa pitempään.

Paluukonserttiuutisissamme ei ole sanoja säästelty. Britannian suurin ja kaunein! Maailman paras bändi! Fanit ympäri maailmaa ovat odottaneet tätä hetkeä yli 15 vuotta! Muistuu mieleen 30 vuoden takainen tilanne – en usko lehdistömme koskaan olleen niin brittimedian vietävissä kuin tuolloin britpopin ilmiömäisyyttä hekumoidessaan ja veljesten rähinöihin ylireagoidessaan.

No olihan Oasis pari vuotta Suomessa ihan suosittu, käväisi ykkösenäkin. Mutta perspektiiviä saa viimevuotisesta albumilistahistoriaa käsitelleestä kirjastani, jossa pisteytin esittäjien menestyksen kuudella eri kriteerillä. Oasis saavutti sijan 264. Muista britpop-hirmuista Suede ylsi 387:nneksi, Blur 647:nneksi, The Verve 948:nneksi ja Pulp jonnekin tuhannen ulkopuolelle.

Wonderwall (1995) on pitänyt hienosti pintansa yli kahden miljardin maailmanlaajuisine Spotify-potteineen. Suomalaisessa radiosoitossa se on jäänyt vähän liiankin yksin. Esimerkiksi Don’t Look Back in Angerille on oikeinkirjoitusongelmien takia kertynyt biisit.infossa kuusi eri hakusanaa, mutta rotaatiota 2020-luvun aikana vain kourallinen.

Sony featuring Universal

Viime viikon singlelistan uutuudet olivat totutusti kimppahankkeita: Turisti & Averagekidluke (#1), Gasellit & Ellinoora (#6), Jami Faltin & Kerza (#10), Jambo & Mikael Laurent (#16), T Swoop & Costi (#21)… jopa korkein ulkomainen Die with a Smile (#33) on Lady Gagan ja pitkältä tauolta hittimarkkinoille palanneen Bruno Marsin duetto.

Käytin noissa kaikissa &-merkkiä, koska nykyisin on vaikeaa saada selvää, kuka on vierailija ja kuka ei. Sinkkukansissa ei aina ole tekstiä lainkaan. Ifpin listasivustoa silmäillessä se on yleistynyt, että julkaisijaksi ilmoitetaan molempien artistien levy-yhtiö. Tästä voisi järkeillä, että kumpikin heistä on tällöin tasaveroinen osallistuja. Ei välttämättä: Gasellien Perävalot-hitissä Ellinoora on merkitty feat.-sanan taakse, mutta julkaisijoina ovat sekä Sony että Universal.

Ennen vanhaan selvyys saatiin fyysisen levyn takakantta tutkimalla. Kahden suuryhtiön yhteisäänitteet olivat harvinaisia poikkeuksia, kuten Mestarit Areenalla (EMI/BMG 1999) ja Leidit levyllä (BMG/Warner 2000). Soundtrackeille ja kokoelmille mieluummin lisensoitiin toiselta irtobiisejä. Käytäntö palasi Pyhimyksen ja Saimaan ykkösalbumilla Olisinpa täällä (2019), jonka saattoivat maailmaan Johanna/Universal ja Etenee/Warner.

 

P.S. Lukekaa kommenteista oikaisu. Universal ei ole Ellinooran levy-yhtiö.

Älä unohda Umbertoa

Edes minä en ole niin vanha, että voisin muistella italialaisen Umberto Marcaton huippusuosiokautta. Hän tuli Suomeen esiintymään vuonna 1957 jääden vastaanoton takia saman tien pariksi kuukaudeksi ja juhli listoillamme muutaman vuoden. Jopa italialaisen musiikin voittokulkua läpi 1960-luvun on väitetty paljolti hänen ansiokseen. Niinpä onkin outoa, että tätä kirjoitettaessa mikään mediamme ei ole noteerannut Marcaton eilistä kuolemaa 88- (tai 94-) vuotiaana.

Italiassa muiden esittäminä tunnetut laulut olivat meillä Marcaton hittejä: Aurelio Fierron Guaglione ja Lazzarella, Domenico Modugnon Volare, Mina Mazzinin Tintarella di luna… Mies palasi huomion kohteeksi laulettuaan vuonna 1963 italiaksi Liljankukan (Resterá) ja sen perään alemmille listasijoille myös suomenkielisiä yritelmiä. Hittiura loppui siihen, mutta keikoilla käytiin vielä vuonna 2016.

Hämmästyttävän suosittu levytyskohde on ollut Oli kuu oli ilta, Kari Tuomisaaren suomennos Tintarella di lunasta. Siitä ovat näkemyksensä taltioineet aikajärjestyksessä ainakin Kai Lind, Eino Virtanen, Pärre Förars, Ann Christine, Foxtet, Dick Dynamite & His Hot Lips, Kivikasvot, Pirjo Laitila (Miss Suomi), Esa Pakarinen, Markku Arokanto, Kusela, Jarkko & Laura, Jamppa Tuominen, Lea Laven, Pentti Hietanen ja 7 seinähullua veljestä. Eniten Spotify-kuunteluita on Jampalla.