Huhtikuun Top 30

Listablogin Facebook-sivun ensimmäisen kuukausi-countdownin aiheena oli Madonna, jonka uran suurimmat hitit Suomessa luetellaan nyt tässä.

1. 4 Minutes (2008)
2. Like a Prayer (1989)
3. Hung Up (2005)
4. Vogue (1990)
5. Frozen (1998)
6. You’ll See (1995)
7. Sorry (2006)
8. American Pie (2000)
9. La Isla Bonita (1987)
10. Celebration (2009)

11. This Used to Be My Playground (1992)
12. Deeper and Deeper (1993)
13. Secret (1994)
14. Erotica (1992)
15. Beautiful Stranger (1999)
16. Who’s That Girl (1987)
17. Give It 2 Me (2008)
18. Papa Don’t Preach (1986)
19. Justify My Love (1990)
20. Jump (2006)

21. Music (2000)
22. Hanky Panky (1990)
23. Don’t Cry for Me Argentina (1997)
24. Express Yourself (1989)
25. The Power of Good-bye (1998)
26. Like a Virgin (1985)
27. Don’t Tell Me (2000)
28. Ray of Light (1998)
29. Into the Groove (1985)
30. Die Another Day (2002)

Toukokuu on euroviisukuukausi (halusitte tai ette), joten huomenna alkavan uuden Top 30:n aiheeksi valikoituivat ne ulkomaiset viisukappaleet, jotka eivät voittaneet kilpailua, mutta nousivat silti Suomessa hiteiksi.

Happy vai Timber?

Hittivuosilista 2014:n valmistumista on viivyttänyt Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa, joka viime viikolla loikkasi taas latauslistalla ylös ilmeisesti Voice of Finland -finaalin siivittämänä. Liekö sama syy myös tämänpäiväiseen nousuun (29–17) radiotilastossa? En haluaisi siirtää biisiä tämän vuoden laskelmiin, koska se oli latauslistan ykkönen joulukuussa ja emoalbumi Rakkaudella merkitty mies vahvasti viime vuoden kamaa. Joka tapauksessa kyseessä on Sillanpään uran toiseksi suurin hitti, 19 vuotta sen isoimman eli Satulinnan jälkeen.

Paljastan ”jo” nyt vuosilistan ykkösen, koska haluan altistaa sen keskustelulle. Aiemmin vihjaisin mahdollisesta yllätysykkösestä, jonka saldo jakautui miltei puoliksi 2013/2014, mutta toinen biisi palasi tänä vuonna noukkimaan latauslistalta sen ohittamiseen tarvittavat pisteet. Kärjessä siis on Pharrell Williamsin Happy, ja täpärästi kakkoseksi jäi Pitbull featuring Keshan Timber. Okei, kuulostaa hyvältä, mitäs tässä on keskustelemista?

Joku ehkä muistaa, että viime vuoden alussa singlelistalta eliminoitiin joksikin ajaksi kappaleet, joita ei ollut julkaistu Spotifyyn erillisinä singleinä. Korvasin puutteen antamalla niille vastaavat määrät pisteitä Spotifyn oman tilaston sijoituksista. Yksi näistä korvauspisteitä saaneista oli Happy. Timber sai paremmat pisteet single-, radio- ja latauslistalta, mutta Pharrellin albumi menestyi hyvin (29 viikkoa Top 50:ssä) käytännössä pelkästään Happyn voimalla. Timber ei saa albumipisteitä kuin Voicen kesähittikokoelmasta, jossa Happykin oli.

Jos omistat mielipiteen siitä, kumpi ansaitsee hittivuosilistan ykkössijan, Happy vai Timber, kerro se nyt tai vaikene iäksi!

Naivisti hiljaa hyvä tulee

Vuoden sisällä on albumilistan kärjessä nähty hätkähdyttäviä ykkösiä, jotka näyttävät saavuttaneen asemansa myönteisten kritiikkien, mediamainintojen ja silkan laadun kautta – hittiputkesta kun ei ole kysymys. Mirel Wagnerin ja Pepe Willbergin jäljissä seuraa nyt Paperi T, jonka tähän asti paras tilastomerkintä oli Ruger Hauer -yhtyeen riveissä netottu 15. sija. Malarian pelko jätti Elastisen nuolemaan näppejään hopeakorokkeelle toiseksi peräkkäiseksi viikoksi – edellinen ykkönen Nightwish on nyt kolmas.

Veljesduo Wöyh! (#4) paransi kolme porrasta edellisestä yrityksestä, ja Apocalyptica (#7) keräsi seitsemännen Top 10 -merkintänsä. Disco Ensemblen First Aid Kit (#10) jäi synttäripainoksineen vain pykälän kymmenen vuoden takaisesta huippusijastaan. Nopsajalka (#22) hyytyi yllättävän mataliin asemiin. Samoin voisi reagoida Flo Ridan 40. sijaan, mutta kyseessä on seitsemän vuotta hittejä puskeneen könsikkään vasta ensimmäinen käynti Suomen albumilistalla.

Yona on viiden vuoden aikana saavuttanut alati paranevat numerot 49, 16, 14, 11 ja 9, joista viimeisen toi Naivi-uutuus. Jossain vaiheessa tutkin tuollaisia nousevia sijoitusputkia ja havaitsin pisimmäksi Scooterin julkaisujonon, jonka nokittelu päättyi kuudennen albumin ykkössijaan. Yonalla on tuossa varaa petrata vielä moneen kertaan, kunhan etenee maltillisesti.

Saara-valvojaiset

Spotify-kuunteluista päivittäin kertyvällä datavolyymilla on käyttöä silloin, kun tulee jokin nopeita reaktioita herättävä ilmiö. Sellaiseksi on luettava Sara Maria Forsbergin eli Saaran esikoisbiisi Ur Cool, joka singahti laakista Suomen päivälistan kärkeen yli 64 tuhannella kuuntelullaan. Tänään julkistetussa toisessa rankkauksessa se ehti jo pudota kolmanneksi 48 tuhannella.

Biisi noudattanee radiolistalla ajoittain nähtyä käyrää, jossa odotettu kohujulkaisu tekee näyttävän debyytin, lähtee saman tien laskuun ja muutaman viikon jälkeen suuntaa takaisin niille sijoille kuin todellinen suosio edellyttää. Mutta tuota kuviota on mitattu viikoittain, ja Saaraa seuratessa päiväkin tuntuu pitkältä ajalta. Vaikka puhutaan yhtenäiskulttuurin katoamisesta, niin vaikea kuvitella kovin monen potentiaalisen Saara-fanin yhä lymyävän jossain tietämättömänä Ur Coolin olemassaolosta. Ehkä jo muutaman päivän sisällä voimme lopullisesti julistaa, onko käsissämme oikea hitti.

Muutoin kyllä kannatan yhä viikkoa sinä todellisena listausjaksona ja edes jonkinlaista turnauskestävyyttä hittiyden merkkinä. Kun hämmästellään joidenkin ”isojen hittien” vaisuja asemia laatimillani vuosilistoilla, kyse on yleensä siitä, että isoa kohua seurasi verrattain nopea pudotus. Esimerkkinä vaikkapa Mustan barbaarin Salil eka salil vika, jonka kauan odotettu seuraaja Kuka pelkää pimeet muuten nousi tuoreimman Spotify-päivälistan sijalle 33.

Alanurkan asiaa

Alkuvuonna Helsingin Sanomat laajensi keskiviikkoista levypalstaansa ja alkoi julkaista Viikon lista -nimellä vaihtelevia Top 10 -luetteloita. Ihan perusjuttuja, pari hyvää oivallusta ja tietenkin ne ikuiset murheenkryynit: Euroopan maailmanmusiikkilistan (joka ei ole lista lainkaan) ja Britannian rocklistan (joka… no, jääköön sanomatta). Mitähän näemme huomenna, ja kauankohan lehden tämänkertainen listainnostus kestää?

Ja näemmekö tuossa alanurkassa koskaan Suomen radiosoittolistaa, joka muun muassa aikataulunsa puolesta sopisi sinne mitä oivallisimmin? Uusi tilastohan lähti jakoon tänään. Tällä kertaa tarjolla ei tosin olisi kovin tuoretta dramatiikkaa, sillä Sannin 2080-luvulla jatkaa ykkösenä jo seitsemättä viikkoa. Kaikki aiemmat paalupaikat olivat melko täpäriä, mutta 26 prosentin pisteparannus teki siitä yhtäkkiä tavallista ylivoimaisemman.

Epäröiden soimaan lähtenyt ja latauslistalta nopeasti pudonnut Anssi Kelan Nostalgiaa virkistyi 23. sijalta seitsemänneksi. Toinen tulokas kärkikymmenikössä on Hoodie Allenin ja Ed Sheeranin All About It (15–9). Jore Marjaranta sai ekan Top 20 -radiohittinsä kahdeksaan vuoteen, kun Huomaan vain sinut eteni 25. sijalta 14:nneksi. Striimijyrä See You Again kohosi näyttävästi 93–40, mutta en vielä veikkaisi siitä säädyttömän pitkän kotimaisen radioykkösputken katkaisijaa.

Ei tarpeeksi iso kuva

Elastinen mainitsi viime syksyn Vain elämää -ohjelmassa, että hänen tavoitteenaan on ensimmäinen albumilistan sooloykkössija (ikään kuin Fintelligens olisi paalupaikalle yltänyt). Tuhannen taalan paikka eli Iso kuva -albumin julkaisuviikko on nyt takana, mutta tavoite yhä edessä – Nightwish jatkoi kolmannen viikon kärjessä. Elastinen on urallaan noussut 7 + 4 kertaa top teniin, eli ykkössijan puutetta voi jo pitää tilastollisena oikkuna.

Kotiteollisuuden kolmossijaakin voi pitää takaiskuna, huonoimpana studioalbumin merkintänä sitten vuoden 2002. SMC Lähiörotat (#6) lipsui neljän vuoden takaisen levyn kakkossijasta, mutta Tommi Kalenius (#8) kohensi roimasti samoin neljän vuoden takaista 36. sijaa. Juliet Jonesin sydän palasi kokoelmineen tilastoon miltei 19 vuoden tauolta.

Ensikertalaisille tervetuloa. Kalifornialainen ”rapcore”-yhtye Hollywood Undead debytoi 21:ntenä ja tamperelainen hiphoppari Haamu sijalla 23. Suoraan ns. singlelistan ykköseksi sännänneen Wiz Khalifan See You Againin menestystä täydentää Furious 7 -soundtrackin ilmaantuminen sijalle 43. Fifty Shades of Grey säilyy silti yhä suosituimpana elokuva-albumina.

Piiloon jäävä ennätys

USA:n listakärkeen nopeasti jyrännyt Wiz Khalifan ja Charlie Puthin See You Again on kasvamassa poikkeukselliseksi ilmiöksi, mistä todistaa ainakin Spotifyn maailmanlaajuinen soittotilasto. Tuoreimmassa päivälistauksessa sitä on kuunneltu kaksi kertaa niin paljon kuin kakkossijaa pitävää Major Lazerin Lean Onia. Meilläkin se on suvereenisti striimausten kärjessä (64.313 kuuntelua vuorokaudessa!) ja eteni myös latauslistan kakkoseksi.

Kesken Furious 7 -leffan kuvausten kuolleelle Paul Walkerille omistetun biisin ansiosta Khalifa ei jääkään yhden hitin ihmeeksi, jollaiselta hän runsaan neljän vuoden takaisen Black and Yellow’n jäljiltä näytti – toki mies vieraili myös Maroon 5:n menestyneellä Payphone-singlellä. Vainajatribuutti on selvästi lajityyppi, joka saa suomalaisenkin kiinnostumaan r&b/hiphophitistä. The Notorious B.I.G.in muistoksi levytetty Puff Daddyn I’ll Be Missing You (1997) pärjäsi meillä hienosti, samoin Marvin Gayelle ja Jackie Wilsonille omistettu The Commodoresin Nightshift (1985).

64.313 päiväkuuntelua enteilee lähes puolen miljoonan viikkosaldoa, joka olisi Suomen Spotify-ennätys – jos näitä viikkotilastoja enää missään näkisi. Charts.spotify.comia lakattiin hiljattain päivittämästä ”until further notice”, ja ohjelmiston käyttöliittymän ranking-tietojakin on karsittu. Uusin versio ei näytä albumilistaa lainkaan. Vanhalla läppärilläni pystyn kuitenkin seuraamaan, että lista yhä päivittyy (kärjessä Elastisen Iso kuva). Tästä taas näkee, kuinka epävarmaa ja epätervettä on pyörittää tilastointisysteemejä yksittäisen ison toimijan ehdoilla.