Viikon Adelet

Palkintogaalasesongin jäljiltä Adelen 21 juhlii maailman listoilla taas parhaiden päiviensä malliin. Tuo näyttää heijastuvan myös Suomeen, vaikka omiin Emmoihimme emme osaakaan reagoida lompakolla. 21 on meillä ykkösenä 56. listaviikollaan, mikä on viikkolista-aikakaudella ennennäkemätöntä. Myös Rolling in the Deep lähentelee Top 20 -singlelistan läsnäoloennätystä, joka toistaiseksi on Nightwishin nimissä (Over the Hills and Far Away, 49 viikkoa). Latauslistalla se on viettänyt jo 54 viikkoa.

Brittidaamin nimi löytyy siis tilaston kuin tilaston kärjestä – paitsi Suomen radiosoittolistalta, jonka Top 50 on täysin Adele-vapaa! Someone Like You on vasta 52:ntena ja tuleva single Rumour Has It sijalla 93. Top 20 -hiteiksi etenivät tällä viikolla Juha Tapion Rakastan niin kauan kuin mä voin (17) ja Pitbull ft Chris Brownin International Love (20).

Vaikka medialle on kosolti tarjolla vaikuttavia, tosipohjaisia Adele-uutisia, välillä pitää turvautua dadaismiin vanhasta tottumuksesta. Esimerkkinä Radio Novan eilisiltainen otsikko ”Adele rikkoi jo Michael Jacksonin ennätyksen”. Väitteen pohjana on 21-albumin brittimenekin nousu Bad-albumin ohi. Mutta Britannian albumimyyntiennätys on vankasti Queenin Greatest Hitsillä, ja Adele on all time -listalla ”vasta” kahdeksantena. Hän ei rikkonut edes Jacksonin henkilökohtaista ennätystä, sillä Thriller on yhä edellä. (Tuo Novan teksti on muutoinkin aika hillitöntä tuubaa.)

Retrokuriiri

MTV3 Sarja -kanava pyörittää (iki)vanhoja tv-sarjoja. Olin syksyllä jonkinlaisessa Dallas-koukussa, mutta sittemmin kanava on unohtunut, vaikka siitä yhä maksankin osana Welho Mix -pakettia. Viikonloppuna hoksasin sen näyttävän kolmea sarjaa, joilla oli melkoinen, nykymittapuulla jopa poikkeuksellinen vaikutus Suomen listoihin.

Yleiseurooppalainen tulkinta Jules Vernen kirjasta Tsaarin kuriiri (1975) ja Ranskassa kuvattu jenkkisarja Taiteilijan tytär (1984) sisälsivät molemmat romanialaisen Vladimir Cosman musiikkia, ja molempien soundtrack ylsi meillä Top 20 -albumitilastoon. Kumpikin poiki singlehitin, jonka suomalainen versio nousi jukeboxlistalle. Ensinmainitun Nadia’s Theme (#7) päätyi Pasi Kauniston ja jälkimmäisen Only Love (#4) Lea Lavenin tulkittavaksi. Only Loven laulajan Nana Mouskourin oma älppäri Alone eteni kahdeksanneksi.

Oma lukunsa on kuitenkin Sheriffi McCloud – tai siitä vuonna 1976 esitetty yksi jakso. Kun aloittelevaa kantrilaulajaa näyttelevä Barbi Benton tulkitsi biisin Ain’t That Just the Way, tv-kansa oli lääpällään. Virve Rostin versio Näinkö meille aina täällä käy nousi pian ykköseksi, kun alkuperäistä ei saatu heti julkaistua. Suomi soi 4 -kirjan mukaan maahantuoja antoi ainoan Benton-äänitteensä Yleisradion soitettavaksi.

Kun huomioi kahden ykkössinkun lisäksi Bentonin ja Rostin albumisuosion ja Lutricia McNealin hittipäivityksen vuodelta 1997, Ain’t That Just the Way voidaan vaivatta julistaa kaikkien aikojen tv-hitiksi. USA:n listoille se ei ole noussut koskaan, ja Britanniassakin vasta McNealin versiona. Alla se esitys, johon Suomi rakastui.

Vaikea neljäs nielaisu

Vaikka Swallow the Sunilla on neljä Top 10 -albumia ja vaikka niistä kolmas palasi viime viikolla neljännen seuraksi, minään listojen vakiokalustona yhtyettä ei voi pitää. Sille on kertynyt vain 11 listaviikkoa (3+3+2+3), ja Emerald Forest and the Blackbird saattaa pudota Top 50:stä jo seuraavalla kerralla jättäen summan tuohon.

Neljä Top 10 -singleä voi haalia nopeastikin yhden aallon harjalla, mutta albumisarjassa se yleensä edellyttää kunnon jalansijaa bisneksessä, eikä sekään aina riitä – ajatellaanpa nimiä, joilta tuo meriitti puuttuu, kuten Rauli Badding Somerjoki. Tai Duran Duran. Tai Frederik, Motörhead, Juha Vainio ja Wigwam. Tai tämä diivaviisikko: Kylie Minogue, Britney Spears, Jennifer Lopez, Rihanna, Shakira.

Tuntuu myös erikoiselta, että Bruce Dickinsonin sooloura on poikinut neljä Top 10 -albumia, mutta John Lennonin tai Paul McCartneyn ei. Simon & Garfunkel teki sen pelkillä kokoelmilla. Näilläkin tuo saavutus on, mutta maine ei ehkä samalla tasolla: Hausmylly, Enigma, Poisonblack, Rainbow, Bay City Rollers, Charles Plogman, Village People ja Freud Marx Engels & Jung.

Yllättävin Top 10 -kvartetin kerääjä kuitenkin on – tättärää – Hanson. Yhden hitin ihmeen leimalla koristellut veljekset julkaisivat kulta-albumi Middle of Nowheren (1997) perään joululevyn Snowed In (#7) ja keväällä aiemmista äänityksistä koostetun 3 Car Garagen (#8). Varsinainen follow-up This Time Around (2000) jaksoi listalla vain kaksi viikkoa, mutta niistä paremman kymmenentenä.

Alennusdilemma

Adelella ei ole piiitkän pestinsä aikana ollut paljon kaltaistaan seuraa Suomen albumilistan kärkipäässä, mutta nyt toinen nuori brittinainen Emeli Sandé debytoi viidentenä. Ehkä siitä riemastuneena 21 palasi nappaamaan kahdeksannen ykkösviikkonsa. Chisullakin on suomalaisnaisena ollut vähän yksinäistä, vaikka hän saa ajoittain yllättäviä lähestyjiä kuten nyt 16:nneksi ilmestynyt 35-vuotias blueskitaristi Erja Lyytinen.

Otsikko saattaisi viitata tilaston useisiin halvan hinnan avulla kohoaviin äänitteisiin, mutta samoista kirjaimista voi yhdistää myös sanaparin Samuli Edelmann. Tähtipölyä eteni tällä viikolla Pienellä kivellä -albumin kolmanneksi Top 10 -radiohitiksi, ja yhteensä Edelmannilla on niitä nyt huimat 24. Pitkäsoittokin innostui kiipeämään takaisin seitsemänneksi.

Tarjousnousijoista mainittakoon Sielun veljien Maallinen vaellus 1983–2011, joka syksyllä tuoreeltaan jaksoi vain sijalle 45, mutta näkyy nyt 24:ntenä. Poko-bändinä Siekkareilta on julkaistu kosolti kokoelmia, joista aikaisemmat päätyivät vaatimattomahkosti sijoille 18 ja 16. Viikon kymmenestä uutuudesta ilmeisin alisuoriutuja on vasta 39:ntenä debytoiva Putous-albumi.

Tarinaterapiaa

Perheellisen on pakko yrittää, vaikkapa sitten valjastamalla rockhistoria osaksi työväen inspiroimista. Satuin kuulemaan Yle Puheesta pätkän yritysvalmentaja Henkka Hyppösen haastattelua, joka oli niin lennokasta sinnepäin muistamista, että halusin lisää. Sama tarina hieman hillitymmin väritettynä löytyi myös nettikolumnista. Ehkä kolmas versio on luettavissa kolumniin linkatusta kirjasta, mutta maltan odottaa sen kanssa.

Queen-single Bohemian Rhapsodyn synnystä on kuultu monia legendoja, ja Hyppönen näyttää poimineen omaansa rusinat useasta pullasta. Vaikka kyse on toki sekä lista- että popkulttuurin merkkiteoksesta, joku roti suurentelussakin. Muistan väitteen Queenin 18 ykköshitistä herättäneen ennenkin ihmetystä. Summa on saatu huomioimalla mm. Innuendo-albumiraita Ride the Wild Wind (1991), joka nousi jonkin puolalaisen listan kärkeen.

Yksityiskohdilla ei kenties ole niin väliä ihmisiä innostaessa, mutta silloin ne voisi jättää kokonaan pois. Kuten sen, että tarina muka sijoittui vuoteen 1979. Neljän vuoden heitto ei ole ihan pieni ihmiselle, joka oli 13-vuotias Queen-fani Bohemian Rhapsodyn ilmestyessä ja 17-vuotias entinen Queen-fani silloin, kun Henkka Hyppönen väitti sen ilmestyneen.

On yritysvalmennuksesta mitä mieltä tahansa, Hyppönen hyödyntää popmytologiaa ryhdikkäämmin kuin hänen vaimonsa Jenni Pääskysaari. Maailma ansaitsisi nettitallenteen TV1:n Yokotai-ohjelmasta 2000-luvun alusta, jossa Pääskysaari päivittelee muun muassa plastiikkakirurgi Rolf Nordströmin kanssa Michael Jacksonin muuttunutta ulkonäköä. Sen puutteessa joudun itsekin sinnepäin muistelemaan.

Nordströmiltä tivataan toistuvasti, voiko Jacksonilla olla tekonenä, ja kun tämä kohteliaisuuttaan lopulta arvelee sen olevan teoriassa mahdollista, Pääskysaari pääsee kuin pääseekin kruunaamaan session luultavasti itse keksimällään vitsillä. Hän ennustaa, mitä tuolle irtonenälle tapahtuu Jacksonin kuoleman jälkeen. Meidän empaattinen, lämmin ja ihana Jennimme!

Hahmo, hahmo vai minä?

Silkkii-singlen elpyminen listakolmoseksi johtunee siitä, että Jukka Poika esitti biisin hiljattain MTV3:n katsotussa Putous-ohjelmassa Iina Kuustosen kanssa. Kuustonen liehakoi muutenkin poppareiden kanssa – osallistuivathan toissa iltana hänen Jani-Petteri-hahmonsa musikaaliin sekä Robin että GG Caravan (joilta molemmilta ilmestyy sopivasti kohta albumi).

Kuustosen tiivistä assosioitumista musiikkikuvioihin myötäilee paitsi isäsuhde myös MTV3:n draamasarja Helsingin herra, jossa hän näyttelee laulajatähti Maisaa. Maisan nimissä on julkaistu jopa single Rakkaudesta laulu. Seuraavalle listalle on tyrkyllä Putous-albumi, jossa Jani-Petteri tulkitsee Tschaikowsky-soolokappaleen.

Vaan kuka nousee ensiksi listoille, Maisa, Jani-Petteri vai Iina? Siellä on tavattu monia roolihahmoja (Jean-Pierre Kusela, Aki & Turo, Risto Räppääjä, Rölli...), myös miehen esittämää naista (Marja Tyrni) ja naisen esittämää miestä (Bart Simpson), mutta missä viipyvät naisten naishahmot? Ei tule minulle mieleen ketään, ja tuo Maisa vaikuttaa kovin vaisulta rikkoakseen lasikaton.

Rakkaus löytyi, puhetta ei

Tämän viikon albumilistalta pudonneista numeraalisesti dramaattisimmat ovat Perhosveitsi-Heikki ja Lika-Aki sekä Herra Huu, jotka viettivät ainoat listaviikkonsa sijoilla 9 ja 14. Vaikka hiphop-skenemme viimeaikainen noste on poikinut myös muutamia kestomenestyjiä, lajityypille ominaisia pikavisiittejä näkyy yhtä paljon kuin ennenkin.

Todellinen pohdinnan kohde kuitenkin on Rihannan Talk That Talk, jonka 11-viikkoinen kaari kävi ylimmillään vain 16:ntena. Hittipuolellahan nainen yhä uhkuu sitä luotettavuutta, jonka luulisi saavan albumiostajat liikkeelle – We Found Love on 20. viikollaan vaihteeksi nousussa singletilastossa. Ruotsissa Talk That Talk jäi sijalle 26, mutta meni muun muassa Norjan listan ykköseksi.

Alavireisesti on sujunut myös Rammstein-kokoelman listataival (korkein sija 12). Oli syytä olettaa, että viimeistään kolmen päivän takainen Helsingin-keikka heittäisi sen kärkiviisikkoon, mutta aika alhaalta (30) tuohon loikkaan on lähdettävä. Emma Salokoski -kokoelman tähänastiset sijat (42 ja 49) panevat miettimään, tietääkö kukaan edes sen olemassaolosta. No, minä kuulin vasta tänään, että Anna Abreulta ilmestyy keskiviikkona Greatest Hits.