Liekin lämpöä ei kaivata

Kerran aikaisemmin ykköseksi päässeen In Flamesin olisi luullut tällaisena sesonkina nappaavan paalupaikan, mutta eteen jäi kolme osin ihmetyttävääkin äänitettä. Tai ei kai 17–2 loikannut Jenni Vartiainen edes pysty enää listan seuraajia ihmetyttämään. Devin Townsend (16) kohensi 10 sijalla parasta merkintäänsä, Symphony X (25) palasi 13 vuoden listatauolta ja Bon Iver (31) on ihan ensikertalainen.

In Flamesin vastoinkäymisen ansiosta ainoana tämänvuotisena ulkomaisena albumiykkösenä säilyneen Foo Fightersin konsertti näkyy odotetusti tilastotapahtumissa – olisi voinut näkyä vahvemminkin – ja monet yllättänee tieto, että re-entry sijalla 22 on suosikkibändin Greatest Hitsin tähän asti paras numero. Se ykkönen, Wasting Light, loikkasi maltillisesti 15. sijalta kahdeksanneksi.

Vaikka levymyynti näillä keleillä tuskin on päätähuimaavaa, joillekin nimekkäillekin uutuuksille Top 50 -kynnys on liian korkea. Kuten singlelistalla juhliville LMFAO:lle ja Pitbullille, joka on äännellyt jo seitsemällä Top 10 -sinkulla. Ja kolmella pitkäsoitollaan sijat 3–13–6 kerännelle Katri Ylanderille, jonka kokoelmalevy valui markkinoille todella vähin äänin.

Top 40 osa 14: #27

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Sekä Stevie Wonderin ensimmäinen (1973) että toistaiseksi viimeinen (2005) lista-albumi nousivat Suomessa 27:nsiksi, mutta välissä on käyty ykkösenäkin. Myös Ajattaralla ja Leveragella on parempien sijojen seassa kaksi kaksiseiskaa. Nelly Furtadon kestosuosikki Loose (2006) vietti yhteensä viisi viikkoa 27:ntenä ja Tommi Läntisen Parhaat 1994–2000 kolmetoista viikkoa Top 40:ssä pääsemättä 27. sijaa ylemmäs.

Parhaallaan 27:nneksi kiivenneissä on sekalaista porukkaa kuten MC Hammer, Stalingrad Cowgirls, Jeff Beck, Mark ”Take That” Owen, Hybrid Children, St Germain, Leif Lindgren, Hawkwind, Mira ja Primal Scream. Plus yhtyeet The Jam, Virtanen ja Tarharyhmä, joiden johtohahmoista Paul Weller ja Veltto Virtanen eivät ole muilla konsepteillaan yltäneet albumilistalle, mutta Maija Vilkkumaa sitäkin vahvemmin (viisi sooloykköstä).

Osa edellämainituista on saattanut pitää sijaansa hyvinkin mieluisana, mutta tuskinpa se yhtye, joka neljän Top 5 -albumin ja neljäntoista listahitin jälkeen julkaisi marraskuussa 2001 koosteen Greatest Hits – Chapter One ja jäi sillä sijalle 27. Puhumme Backstreet Boysista, jonka seuraava studiolevy kiipesi taas viidenneksi.

Sisältää hitin

Radiolistan Top 20:stä ei juuri keksi muuta raportoitavaa kuin Sunrise Avenuen nousun (I Don’t Dance 29–14), joten entäpä sen ulkopuolelle jääneet biisit? Eniten ihmetyttää se, että kun kerrankin tykkään jostain Anna Abreun esityksestä (Redrama-duetto Worst Part Is Over), se ei pysty ylittämään single- eikä radiolistan Top 20 -kynnystä. Paria edeltäjäänsä harvemmin soivat myös Kim Heroldin Before I Marry You (42) ja Madconin Outrun the Sun (72).

Hyvää vauhtiaan (3) sen sijaan jatkaa Haloo Helsingin Maailman toisella puolen, joka on jo kerännyt radiosoitosta yhden ja singlemyynnistä lähes kahden napin verran pisteitä – albumilistalta kylläkin voisi tulla lisää. III on toki roikkunut Top 50:ssä sinkkusukseen kannattelemana, mutta ei ole uhkaillut tuoreeltaan saavutettua, verrattain matalaa 16. sijaa. Nyt siitä pyörii jonkinkokoinen tv-kampanja, joka saattaa olla sysäys yllättävänkin korkealle. Hittihän soi ahkerasti jopa Radio Suomessa.

Top 40 osa 13: #28

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Näinä aikoina voi taas veikkailla, kasvaako jokin vanhahko äänite loppukesän hiljaisuudessa ykkössuosikiksi. Vuoden 2003 tällainen ilmiö oli Evanescencen Fallen, joka keväällä vietti kaksi ensimmäistä viikkoaan sijalla 28, mutta eteni elokuussa listakärkeen. Myös Yölintu ja Helmut Lotti avasivat verrattain pitkät listauransa 28:nsina. Yön uuden nousun käynnistäneen, 92.000 kpl myyneen Parhaat-kokoelman (1995) ensimmäinen sijoitus oli 28.

On-off-chilipippurikitaristi John Frusciante on noussut kahdella sooloalbumillaan Suomessa 28:nneksi. Seuraavalle joukkiolle tuo on niin ikään uran paras numero: Annamari Kähärä, Roisin Murphy, Dennis ”Sheriffi McCloud” Weaver, Veeti & The Velvets, Thin Lizzy, Kollaa kestää, Seppo ”Lauran isä” Närhi, Arja Havakka, samannimisen euroviisunsa jälkeen kaksi muutakin singlehittiä netonnut Dschinghis Khan ja (ilmeisesti ei sukua) Chaka Khan.

Top 40 osa 12: #29

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Viikon 36/1995 sijalla 29 debytoi albumi, joka kiipeili hiljakseen kärkikymppiin ja poistui plakkarissaan kunniakkaat 22 listaviikkoa. Tulipa sitten takaisin, seikkaili ylös alas ja nappasi ykkössijan ennätyksellisellä 47. viikollaan. Se oli Alanis Morissetten Jagged Little Pill. Alemman sarjan roikkujana mainittakoon Manic Street Preachersin Everything Must Go, joka huippusijastaan 29 huolimatta pysyi Top 40:ssä kaksitoista viikkoa.

Löytyyköhän Jaakko Ryhäsen ja Tracedawnin välille muuta yhteyttä kuin se, että kumpikin on noussut parhaimmillaan 29:nneksi kahdella eri levyllä? Samalla paikalla vain kertaalleen on nähty Jori Hulkkonen, Fatboy Slim, Gary Barlow, Ry Cooder, Eija Kantola, Jukka Takalo, The Cramps, Tulipunaruusut, Tricky, Graham Parker & The Rumour, Shamen, Ritarikunta, Pussycat Dolls, Reino & The Rhinos ja Rancid.

Lokakuussa 1990 Flashbacksliders-kokoonpanon eli Albert Järvisen ja Backslidersin Let’s Go Rocking Tonight oli listan 12:ntena. Puolen vuoden sisällä viisikosta kaksi menetti henkensä ja myöhemmin vielä kolmas toisistaan riippumattomista (?) syistä. Legendaariset prätkärokkarit julkaisivat ilman Albertia viisi albumia, joista korkeimman listasijoitus oli 29.

Räppiä syyskylmyyteen

Kokeneet kovat nimet saivat tehdä tilaa ensikertalaisille, kun albumilistan korkeimmiksi uutuuksiksi selvisivät SMC Lähiörotat (2) ja Arttu Wiskari (3). Emme ylläty, sillä Rotat ovat tehneet yli kaksi miljoonaa You Tube -katselua keränneen videon, ja Wiskarista on koko ajan saanut kymmenen vuoden takaisia flashbackejä. Eikös Anssi Kelasta otettu muinoin hyvin samannäköinen promokuvakin kuin oheinen kansi? Tosin multiplatinainen Nummela debytoi aikoinaan vasta sijalla 14.

Vaikka Jätkäjätkät (8) täpärästi peittosikin, Fintelligens (7) on jäämässä tuoreempien hip hop -aktien varjoon – ja edelleen vaille albumilistan ykkössijaa. Agentskaan ei näytä ihan yltävän vanhoihiin asemiinsa: uuden vokalistin Vesa Haajan kera saavutettu kuutossija on hyvä, mutta ennenhän agentit julkaisivat koko ajan varmaa kärkikolmikkotavaraa.

Jätkäjätkät jäivät kaksi pykälää edellisestä levystään, ja Kakka-hätä 77 (28) peräti toistakymmentä. Kolmattatoista kertaa listalle päässyt (tosin nippa nappa, 49:nneksi) Peer Günt on ensi kertaa asialla liveäänitteen kera, ja se onkin ainoa sorttiaan koko Top 50:ssä. Hieman ihmettelen sijan 19 kokoelman nimivalintaa – esimerkiksi Wikipedia opastaa, että Intiaanikesä (engl. indian summer) tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua.

Top 40 osa 11: #30

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Ensimmäinen 30 albumin mittainen myyntilista julkaistiin Suosikissa 1/1972. Myöhemmin samana vuonna alkoivat ilmestyä myös Intron Top 30 ja Mitä Suomi soittaa Top 20, ja blogissani referoitavat sijoitukset perustuvat noiden kaikkien yhdistelmätilastoon, jollaisen koostin Sisältää hitin -kirjaani varten. Tästä numerosta eteenpäin sarjassa mainitaan ajoittain siis vuosien 1972–1985 levyjenkin huippusijoja.

Parhaaksi numerokseen 30 saaneista yllättävin lienee Snoop Dogg. Tai Daryl Hall siksi, että John Oatesin kanssa tehtyjen hittipakettien sijasta hän pääsi listallemme vain soolona. Muita 30:ntenä käyneitä ovat Marc Anthony, Garbo, Toyah, Eagle-Eye Cherry, Jan ”Nasty Suicide” Stenfors, Mikael Konttinen, Veikko Sinisalo, Kiri Te Kanawa, Holly ”Frankie” Johnson, Martika, Omar & The Howlers ja Kauniit ja rohkeat -näyttelijä Joanna Johnson.

Maassamme menestyneimmän ranskankielisen levyn Je te dis vousin tekijä Patricia Kaas starttasi listauransa sijalta 30, samoin Muse ja Foo Fighters. Foo Fightersin debyyttiviikolla 27/1995 sen alapuolelle ilmestyi kaksi muutakin eponyymiäänitettä, Whigfieldin Whigfield (31) ja Weezerin Weezer (39).