Käännös vastaan suomennos

Olen kartoittanut hittihistoriasta uudenlaisia pareja: tapauksia, joissa sama sävellys on noussut listoille kahtena erilaisena suomenkielisenä tekstityksenä. Mitään takuuvarmaa seulomistapaa en ole keksinyt, ja kysynkin lukijoiden apua yhteen asiaan.

Projektista on karsittu kaikki rap-hyödyntämiset, joissa tutut kertosäkeet saavat seurakseen uudet välihöpinät. Samoin huumorikierrätykset, joiden lyyrinen runko on sama kuin aiemmassa versiossa. Kuten Lasse Mårtensonin Rikas mies jos oisin (1968) – Turo’s Hevi Geen Kaunis mies jos oisin (1989). Tai Baddingin Ja rokki soi (1973) – Eläkeläisten Ja humppa soi (2000).

Jälkimmäinen esimerkki tuo esiin oudon puutteen. Kriteerit täyttäviä pareja, jotka perustuisivat kotimaiseen sävellykseen, ei tunnu löytyvän. Juice Leskisen saman melodian b-puolijatkumostakin tilastoitui vain jukeboxhitti Tarzanin kalsarit. Keksitkö sinä? Kaikki tähänastiset parini ovat käännöksiä, jotka voi jakaa kahteen tyyppiin: alkuperäisen ja toistensa kanssa kilpailevat samanaikaiset versiot ja eri-ikäiset uussuomennokset. Ykköskategorian tapaukset ovat arvatenkin vähintään 40 vuotta vanhoja.

Viisumaa #14: Luxemburg

Tätä sarjaa varten euroviisujen eri pistejärjestelmät on laitettu samalle asteikolle ja laskettu historian menestyneimmät viisumaat yhteissaldojen perusteella.

Muiden maiden vokalisteja tehokkaasti, peräti viiden voiton edestä hyödyntänyt pikkuvaltio on palaamassa 31 vuoden tauolta kisaamaan. Sen biisit ovat pärjänneet meillä myös käännöshitteinä kuten Vahanukke laulava nukke, Rakkaus on sininen, Nuoruus on seikkailu ja Lahjan sain. Baccaran Parlez-vous Français (1978) nousi listakolmoseksi, vaikka jäi kilpailun seitsemänneksi. Tässä kymmenen parhaiten pisteytettyä edustuskappaletta kisasijoituksineen.

1965 – France Gall: Poupée de cire, poupée de son (1)
1961 – Jean-Claude Pascal: Nous les amoureux (1)
1972 – Vicky Leandros: Après toi (1)
1973 – Anne-Marie David: Tu te reconnaîtras (1)
1983 – Corinne Hermès: Si la vie est cadeau (1)
1986 – Sherisse Laurence: L’amour de ma vie (3)
1962 – Camillo Felgen: Petit bonhomme (3)
1967 – Vicky Leandros: L’amour est bleu (4)
1974 – Ireen Sheer: Bye Bye I Love You (4=)
1975 – Géraldine: Toi (5)

Alku- vai loppuhuipennus?

Suoratoisto on tunnetusti muuttanut tapaa, jolla albumikokonaisuuksia kuunnellaan, jos kuunnellaan. Mutta myös albumien rakenne ja biisijärjestys ovat irtautuneet vanhoista perinteistä: esimerkiksi Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla (2020) -levyllä kolme vanhaa jättihittiä (nimikappale, Tässäkö tää oli ja Meidän biisi) sijoitettiin peräkkäin päätösraidoiksi. Cd-versioon ne sommiteltiin hiukan toisin.

Vanhojen hittien mukaanhaalinta liittyy siihen, että ne auttavat striimeineen laskennallisesti albumia nettoamaan arvometallimainetta. Tosin tuota mainetta harvemmin jaksetaan enää hyödyntää. Kuinka moninkertaisen platinakuorrutteen Wiskari tempullaan sai? En löydä tietoa mistään, vaikka kahlasin Warner Musicin tiedotearkiston läpi.

Samasta Mökkitie-leiristä julkaistiin perjantaina Olli Halosen perinteisemmin koottu esikoisalbumi. Sen tutut singlet aseteltiin niin, että selvästi menestynein Pohjola (16,4 miljoonaa striimiä) tulee ekana, toiseksi menestynein Suomen kesä toisena ja kolmanneksi menestynein Kylä keskellä ei mitään kolmantena. Kolmen vuoden takainen pelinavaus Isän ikäinen säästettiin viimeistä edelliseksi.

Halosen digisinglestrategia on kuitenkin sellainen, että tuskin olisi fyysisten levyjen aikana mennyt läpi. Kuvataanpa hänen viittä sinkkubiisiään kirjaimin A, B, C, D ja E. Ne sijoitettiin albumia edeltäneissä julkaisuissa näin ilman mitään uusversiointia:
1. single: A
2. single: B, A
3. single: C, B, A
4. single: D. C, B
5. single: E, D, C

Wiskarin levyn uudet biisit eivät ole kolmen vuoden aikana yhteenlaskettunakaan yltäneet edes puolikkaaseen minkään sen alustushitin saldosta, vaikka Nokkahuilusta syntyi jonkinlainen kohunpoikanen. Ensireaktion perusteella Haloselle saattaa käydä samoin.

Viisumaa #15: Kreikka

Tätä sarjaa varten euroviisujen eri pistejärjestelmät on laitettu samalle asteikolle ja laskettu historian menestyneimmät viisumaat yhteissaldojen perusteella.

Vuonna 1974 viisukelkkaan hypännyt Kreikka on niitä maita, joiden ainoa voittaja ei olekaan pistevertailun menestynein edustussävelmä. Kaksi kreikkalaisen laulamaa viisua ovat pärjänneet Suomen listoilla, mutta ne edustivat Luxemburgia (Vicky Leandros) ja Kyprosta (Elena Tsagrinou). Tässä kymmenen parhaiten pisteytettyä edustuskappaletta kisasijoituksineen. Vuosilukuja katsoessa ei ihmetytä, että Kreikka oli 00-luvun toiseksi paras maa.

2004 – Sakis Rouvas: Shake It (3)
2001 – Antique: Die for You (3)
2005 – Helena Paparizou: My Number One (1)
2008 – Kalomira: Secret Combination (3)
1977 – Pascalis, Marianna, Robert & Bessy: Mathima solfege (5)
1992 – Cleopatra: Olou tou kosmou i Elpida (5)
2013 – Koza Mostra feat. Agathon Iakovidis: Alcohol Is Free (6)
2010 – Giorgos Alkaios & Friends: Opa (8)
1979 – Elpida: Socrates (8)
2006 – Anna Vissi: Everything (9)

0,66 prosentin voimalla

Tämän vuoden striimilistoilla tuontimusiikin osuus on vähentynyt dramaattisesti. Access All Areas -podcastissa kerrottiin ylikansallisen levy-yhtiön edustajan valittaneen, että he eivät saa pääkonttorista promootioresursseja entiseen tapaan, koska työn tulos ei näy listoilla. Johtuuko se soittomäärien putoamisesta vai siitä, että kotimaista kuunnellaan entistä enemmän? 

Päädyin vertailevaan kokeiluun, jossa lasketaan Suomen prosentuaalisen osuuden kehitys valikoitujen maailmanhittien striimipotista. Poimin viideltä hittivuosilistalta viisi paljon striimipisteitä kerännyttä ulkomaista edustavaa kappaletta – en euroviisuja tai vastaavalla tavoin maantieteellisesti profiloituneita. Spotifysta ei voi kartoittaa ulkomaisten hittien pelkän Suomen-kuuntelun kokonaispottia, mutta kworb.net on melko hyvä korvike siltä osin, kuinka biisi on menestynyt Top 200 -päivälistalla. 

Ja kas: Suomen-prosentit eivät ainakaan tällä otannalla ole pienentyneet, eli huonontunut listamenestys johtuu kotimaisen kuuntelun selvästä kasvusta. Mutta paljastuipa prosessissa kuitenkin Suomi-kulutuksen osuus globaalimarkkinoista: se on keskimäärin vaivaiset 0,66 prosenttia! Vain yksi testibiisi ylitti prosentin rajan. Merkitsin oheen viisi pienintä prosenttia sinisellä ja viisi suurinta punaisella.

2019
1. Tones and I: Dance Monkey 0,6966
2. Shawn Mendes & Camila Cabello: Señorita 0,6054
3. Billie Eilish: Bad Guy 0,6968
4. Lil Nas X ft Billy Ray Cyrus: Old Town Road 0,6212
5. Billie Eilish: Everything I Wanted 0,8317
2020
1. The Weeknd: Blinding Lights 0,6954
2. 24K Goldn ft Iann Dior: Mood 0,5574
3. Dababy ft Roddy Ricch: Rockstar 0,6731
4. Saint Jhn: Roses 0,6553
5. Roddy Ricch: The Box 0,4932
2021
1. The Kid Laroi with Justin Bieber: Stay 0,4325
2. Ed Sheeran: Bad Habits 0,7838
3. Ed Sheeran: Shivers 0,6957
4. Glass Animals: Heat Waves 0,4156
5. Lil Nas X: Montero 0,5401
2022
1. David Guetta & Bebe Rexha: I’m Good (Blue) 1,0530
2. Harry Styles: As It Was 0,4016
3. Tom Odell: Another Love 0,9238
4. Jaymes Young: Infinity 0,9355
5. Imagine Dragons: Enemy 0,3943
2023
1. Miley Cyrus: Flowers 0,6255
2. Raye & 070 Shake: Escapism 0,8886
3. Dave & Central Cee: Sprinter 0,9591
4. Metro Boomin ft The Weeknd: Creepin’ 0,4582
5. David Kushner: Daylight 0,6235

Viisumaa #16: Itävalta

Tätä sarjaa varten euroviisujen eri pistejärjestelmät on laitettu samalle asteikolle ja laskettu historian menestyneimmät viisumaat yhteissaldojen perusteella.

Suomen tultua viisuihin mukaan voittobiiseistä kasvoi meillä yleensä kelpo hittejä, mutta vuoden 1966 ykkönen Udo Jürgens ei kelvannut singlelistallemme. Vain kaksi hänen jälkeensä on yltänyt siihen, nekin nihkeästi: Waterloo & Robinson ja toinen kahdesta voittajasta, Conchita Wurst. Vuodesta 1957 asti kisaillut Itävalta on usein jäänyt huomaamattomaksi hissukaksi ja neljä kertaa finaalin nollille. Tässä kymmenen parhaiten pisteytettyä edustuskappaletta kisasijoituksineen.

1966 – Udo Jürgens: Merci, Chérie (1)
2014 – Conchita Wurst: Rise Like a Phoenix (1)
1965 – Udo Jürgens: Sag ihr, ich lass sie grüßen (4)
1989 – Thomas Forstner: Nur ein Lied (5)
1976 – Waterloo & Robinson: My Little World (5)
2018 – Cesár Sampson: Nobody but You (3)
1972 – Milestones: Falter im Wind (5)
2003 – Alf Poier: Weil der Mensch zählt (6)
1964 – Udo Jürgens: Warum nur, warum? (6)
1980 – Blue Danube: Du bist Musik (8)

Käännekohtia 40 v. välein

Popedasta puhutaan nyt joka kulman takana, etenkin tamperelaisessa Radio 957:ssä, joka äänestytti yleisöllään sadan parhaan popedarallin listan eikä edes soita muita artisteja koko viikonloppuna. Koska asun nykyisin kuuluvuusalueella, kuuntelin countdownin loppuhuipentuman enkä yllättynyt, tuskinpa muutkaan.

Jopa Ps. tykitellään -podcastissa oli Popeda-spesiaali. Siinä mainittiin yhtyeen läpimurtovuodeksi 1984, mikä listahistoriallisesti pitää paikkansa: Harasoo-albumilta kun lohkesivat siihen asti suurimmat singlehitit Matkalla Alabamaan ja Sukset. Mutta tätä edelsi aika erikoinen tilanne. 

1980-luvun alku oli suomirockin juhlaa – kulta- ja timanttilevyjä päätyi monelle seinälle. Vuonna 1983 iski kuitenkin outo hiljaisuus. Hassisen kone oli hajonnut, ja Sielun veljet lähinnä säikytti ihmisiä alkutaipaleellaan. Pelle Miljoonan ja Paul Oxley’s Unitin suosio romahti. Tuomari Nurmio ei julkaissut mitään, ja Eppu Normaalin hititön Aku ja köyhät pojat oli eppuasteikolla semifloppi.

Koko kesän keikkailleen Popedan albumi Kaasua ilmestyi elokuussa nousten kuutossijalle ja saavuttaen kultalevyrajan – tosin hyvin hitaasti. Edellisvuotinen Mustat enkelit ylsi vain 22:nneksi. Kaasua, komisario Peppone oli jukeboxsuosikki (ja yllämainitun äänestyksen neljäs), mutta muista raidoista mikään ei ole soinut Spotifyssa kuin noin 50.000 kertaa. Menestyksen voi ainakin osittain sanoa johtuneen siitä, että yhtye pääsi esille isompiensa varjosta.

Marraskuussa julkaistiin Yön esikoinen ja Juice Leskisen Boogieteorian alkeet, ja vuoden 1984 kilpailutilanne oli taas kovempi Dingoineen kaikkineen. Tuohon kohtaan olikin hyvä tarjota edellämainitut singlet ja vakiinnuttaa asemat.