Kirkkautta ja sameutta

Kustantamosynergisen operaation seurauksena sain haltuuni Antto Terraksen viime vuonna kirjoittaman Radio Suomipopin historiikin. Vaikka miehen värikäs tapa kerrata kaupallisen radion syntyvaiheet on mukavaa luettavaa, niin loputtomat henkilökuvat täysin epäkiinnostavista ihmisistä eivät nappaa. (Joo en kuuntele Suomipopia koskaan, mutta paljolti samoja naamojahan tarjotaan tv:stäkin.)

Toivoin saavani vähän eri muodossa infoa kanavan musiikkipolitiikasta. Kyllähän Mikko Koivusipilä ja Jussi Mäntysaari aiheesta puhuvat Access All Areas -podcastissa, mutta aika hygieeniseen sävyyn. Vaikka Koivusipilän ”the persoona” -esittelyssä on räväkkääkin tarinaa, niin sama hygienia jatkuu musiikkilinjauksen ympärillä. Opimme, että ”usvaisen erobiisin jälkeen ei tule toista samanlaista, jengi hyppii muuten silloilta”.

Kuitenkin kanavan alkuvaiheista ja ekasta musiikkitutkimuksesta kerrotaan avoimemmin: äänivelho jätti kesälomansa pitämättä saadakseen leikattua 1400 biisiä ajoissa testikelpoiseen muotoon. Tämä on hyvin tyypillistä juuri mediahistoriikeille: vanhoista asioista tehdään aitoja paljastuksia, ja meno käy sitä varovaisemmaksi, mitä lähemmäksi nykyaikaa edetään.

Kun olin muinoin Rumban webmaster ja kirjoitin nettiin lehden kevyen historiikin, kustantajan edustaja valitti, että siellä on mainittu konkurssi, ei saa mainita. Kun sanoin tarkoittaneeni alkuaikojen konkurssia, jonka myötä Rumba päätyi ”nykyiseen” omistukseensa enkä tuoreempaa (paljon hämärämmin hoidettua), tämä totesi että asia ok. Myöhemminhän Helsingin Sanomat teki tästä tuoreemmasta ison paljastusjutun ”vihreiden hämärähommat” -kulmalla.

Vesku Suomesta 3

Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedä, miten reaktio Vesa-Matti Loirin kuolemaan kanavoituu albumilistalla. Se on kiinnostavaa nähdä, koska mitään erityisen tehokasta tai ilmiselvää väylää ei tule mieleen. Huomioitakoon, että sunnuntaisella listalla ei vielä ehdi tapahtua paljon, laskentahan katkesi torstaista.

Joka tapauksessa reaktio vaikuttaa myös työn alla olevaan albumiartistien Top 1000 -listaan, jonka deadline on vuoden lopussa ja jossa Loirin voi arvata olevan hyvissä asemissa. Niin hyvissä, että olen kirjoittanut hänestä ykköskategorian mukaisen tekstin kirjaa varten. Ohessa tekstin välivaiheversio. Otsikko muuten viittaa siihen, että Vesku Suomesta -nimellä on julkaistu sekä albumi että kokoelma.

- - - - - -

Helsingissä syntynyt Vesa-Matti Loiri (1945–2022) sai ensimmäisen singlehitin Saiskos pluvan alkuvuonna 1969, mutta esikoisalbumi 4+20 julkaistiin vasta kesäkuussa 1971. Se nousi 15:nneksi ja paransi siitä kolmoseksi vuoden 2011 uusintajulkaisuna. Kansanlaululevy Vesku Suomesta (1972) ylsi 12:nneksi, mutta seuraava listamerkintä oli vasta loppuvuoden 1978 Eino Leino, joka pysyi kaksi vuotta Top 30:ssä ja kävi kärjessä puolenmatkan vaiheilla.

Leino-levyjä tuli lisää vuosina 1980 (#5), 1985 (#11) ja 2001 (#6). Yhteen säveltäjään tai sanoittajaan keskittyviä olivat myös Ennen viimeistä maljaa (#10, 1980), Oskar Merikannon lauluja (#14, 1981) ja Lasihelmipeli (#19, 1985). Sitten astui esiin Kusela, jonka Naurava kulkuri meni sekä single- että albumiykköseksi keväällä 1986. Seuraaja Voi hyvä tavaton (1987) pistäytyi sijalla 22.

Sydämeeni joulun teen -albumi pääsi vain 17:nneksi vuonna 1988, mutta vuoden 1998 täydennetty versio ostettiin kuudenneksi. 1990-luku sujui vaisusti, mutta 2000-luku sitäkin paremmin. Juha Vainiota coveroineet Ystävän laulut -albumit (2003–2004) ottivat ykkös- ja kakkossijan. Suomirock-trilogia Ivalo–Inari–Kasari (2006–2008) tuotti kolme kärkisijaa. Suosiota pönkittivät alkuperäisbiiseineen Hyvää puuta (#2, 2009), Skarabee (#3, 2010), Tuomittuna kulkemaan (#1, 2013) ja vanhoine löytöineen Pyhät tekstit (#4, 2016).

Vaikka Loiri on yltänyt ykköseksi erityyppisillä levyillä, niin ei kokoelmilla. Monenlaista on kokeiltu kuten Legenda – Lauluni aiheet -kolmikko ja huumorilaululajitelma, mutta paras tulos on Kaikkien aikojen Loirin kuutossija vuodelta 2014.

Lista-albumit: 32
Top 10 -albumit: 18
Listaykköset: 7
Ykkösviikot: 20
Listaviikot: 469
Aikajänne, kk: 544

Koulu kovenee

Kun Arttu Wiskarin Elämän kova koulu julkaistiin 1. heinäkuuta, se oli ensimmäinen varsinainen Wiskari-singlelanseeraus sitten kahden vuoden takaisen megahitin Tässäkö tää oli. Välissä tuli toki Vain elämää -viisuja ja kesäkumiduetto Erika Vikmanin kanssa. Uutuus on netonnut Spotifyn viikkolistoilla sijat 18–35–49–53–60. Laimeaa, mutta ei dramaattista.

Radiovastaanotto on hämmentänyt enemmän. Sehän käynnistyy hitaammin isossa mittakaavassa, mutta tähtijulkaisut poikivat aina lyhyen alkureaktion. Esimerkiksi Tässäkö tää oli debytoi kahdeksantena ja haki sitten alempaa vauhtia kohti ykkössijaa. Nyt tätä alkureaktiota ei nähty, ja Elämän kova koulu on yltänyt parhaimmillaan vain sijalle 96, vaikka jähmeä listakärki janoaa uusia yrittäjiä.

Nelonen Median musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari twiittasi ilmestymispäivänä: ”Arttu Wiskarin uusi biisi, varsinkin toi sanoitus aivan törkeän hieno.” Toisaalta biisin nimi aikaansaa ei-niin-miellyttäviä assosiaatioita, ja aloituslausekin voi tympäistä: ”Olen työkseni paskaa lapioinut.” Nelosen Suomipopissa soitot näyttävät virkistyvän, saa nähdä mitä muualla tapahtuu.

Arkusta uurnaan

Vaikka tuntemus oli vahva, ettei Beyoncé näinkään suotuisissa olosuhteissa olisi valmis Suomen albumilistan kärkeen, niin hänen päihittäjänsä yllätti: 13 lp-levyn paketti The Urn – Complete Studio Recordings, esittäjänä Sentenced. Yllätti mm. siksi, että vuonna 2009 saman yhtyevainajan Coffin – The Complete Discography, 18 cd:n ja kahden dvd:n järkäle, ylsi vain sijalle 22. Arkusta pyydetään huuto.netissä 500 euroa, uurna maksaa 270 euroa.

Tulevassa kirjassani tuhat ansioituneinta albumiartistia jaotellaan kolmeen menestyskategoriaan. Sentenced kohensi neljännellä ykkössijallaan ja aikajänteen 13 vuoden pitenemisellään pisteitään niin paljon, että se nousee parempaan kategoriaan. Listaviikot tuskin karttuvat, koska Urnin painos on nin pieni.

Hyvin kasvoi myös Hassisen koneen potti aikajänteen osalta, kun 40 vuotta sitten levytetty High Tension Wire debytoi kahdeksantena. Kuten Ismo Alanko Ratinan-keikalla totesi, yhtyeen aktiiviaika kesti vain kaksi ja puoli vuotta ja hän oli sen loppuessa vasta 21-vuotias. Pääosin viimeisen Harsoinen teräs -albumin biisejä englanniksi sisältänyt ”uutuus” on Koneen kuudes Top 10 -merkintä.

Kolmen voimalla osa 18/18

Sarjassa listataan kuudessa kategoriassa esittäjiä, jotka ovat saaneet vuosina 1960–2021 eniten pisteitä kolmen suurimman hittinsä yhteissummana. Kussakin kategoriassa on 120 nimeä, jotka on jaettu kolmeen osaan, yhteensä 18 osaa.

KOTIMAISET NAISARTISTIT, sijat 40–1

40. Alma
Karma – Phases – Dye My Hair
39. Arja Koriseva
Kun ilta saapuu kaupunkiin – Kattojen primadonna – Kuningaskobra
38. Ann-Christine
Lalaika – Playboy – Eksynyt kokonaan oon
37. Tamara Lund
Sinun omasi – Olen mikä olen – Lapin tango
36. Jonna
Tyytyväinen – Ei heru – Sateen jälkeen
35. Muska
Krokotiili rock – Pidä kii – Jari ja Mari
34. Suvi Teräsniska
Jos mikään ei riitä – Hento kuiskaus – Täydellinen elämä
33. Anita Hirvonen
Et usko kuinka koskeekaan – Sormet pois – Itke vaan jos helpottaa
32. Tuula Amberla
Lulu – Kotiapulainen – Korppi
31. Johanna Kurkela
Sun särkyä anna mä en – Rakkauslaulu – Kuolevainen
30. Merja Rantamäki
Mä mistä löytäisin sen laulun – Jossain – Lintu ja lapsi
29. Katri Ylander
Onko vielä aikaa – Valehdellaan – Mansikkamäki
28. Tuula-Anneli Rantanen
Miksi kuljen – Kalinka – Haaveilua
27. Maija Vilkkumaa
Ei – Mun elämä – Ei saa surettaa
26. Laila Kinnunen
Valoa ikkunassa – Marina – Brigitte Bardot
25. Päivi Paunu
Oi niitä aikoja – Hei vain – Oi rakkahin
24. Lea Laven
Ei oo ei tuu – Aamulla rakkaani näin – Niin
23. Hanna Pakarinen
Love Is Like a Song – Fearless – Leave Me Alone
22. Laura Voutilainen
Kerran – Addicted to You – Rakkautta ei piiloon saa
21. Ellinoora
Dinosauruksii – Funeral Song – Leijonakuningas
20. Anna Eriksson
Kun katsoit minuun – Ei se mennyt niin – Kesä yhdessä
19. Paula Koivuniemi
Tummat silmät ruskea tukka – Sata kesää tuhat yötä – Sua vasten aina painautuisin
18. Erin
Yhtenä sunnuntaina – Vanha nainen hunningolla – Mitä tänne jää
17. Mari Laurila
Peppi Pitkätossu – Aja hiljaa isi – Hei täti tänne vaan
16. Vesala
Tequila – Älä droppaa mun tunnelmaa – Muitaki ihmisii
15. Laura Närhi
Mä annan sut pois – Tämä on totta – Kuutamolla (Se ei mee pois)
14. Evelina
Tornado – Honey – Kylmii väreitä
13. Anna Puu
C'est la vie – Säännöt rakkaudelle – Me ollaan runo
12. Irina
Pokka – Hiljaisuus – Kymmenen kirosanaa
11. Sanni
2080-luvulla – Että mitähän vittua – Vahinko
10. Brita Koivunen
Mua lemmitkö vielä Kustaa? – Sucu sucu – Viimeinen mohikaani
9. Jonna Tervomaa
Minttu sekä Ville – Myöhemmin – Rakkauden haudalla
8. Anna Abreu
Vinegar – End of Love – Music Everywhere
7. Chisu
Kohtalon oma – Mun koti ei oo täällä – Sabotage
6. Kaija Koo
Kuka keksi rakkauden – Vapaa – Kuka sen opettaa
5. Virve Rosti
Kun Chicago kuoli – Tuolta saapuu Charlie Brown – Näinkö aina meille täällä käy
4. Marion
El Bimbo – Kylähäät – Tom tom tom
3. Jenni Vartiainen
Missä muruseni on – Ihmisten edessä – En haluu kuolla tänä yönä
2. Katri Helena
Ei kauniimpaa – Puhelinlangat laulaa – Syysunelma
1. Behm
Hei rakas – Frida – Lupaan

17 vuotta Berliinistä Helsinkiin

Viime vuonna keksitty Finnhits-perinteen variaatio etsii ja löytää uusia muotoja. Tähän asti on rappailtu ajankohtaisen tuontihitin päälle (Edamame, Samma gamla vanliga), mutta nyt striimien kärkikymppiin on kaivettu vuodelta 2005 tanskalaisen Infernalin klubihitti From Paris to Berlin, jota höystävät äänillään T Swoop, Fabe ja tanskalainen Branco. Alkuperäinen oli aikoinaan singlelistan kakkosena.

Hyvä että edes näin saadaan esille ulkomaisia nimiä, sillä kuten Rumbassakin huomioitiin, single/striimilista on nyt poikkeuksellisen kotimaavoittoinen. Korkeimmat rajantakaiset sijoitukset ovat 17 (Harry Stylesin As it Was) ja 18 (Kate Bushin Running Up That Hill, joka jostain syystä on singlelistalla aina muutaman pykälän alempana kuin Spotify-tulostuksessa). Suomi jyllää Top 20:n alapuolellakin.

En tästä vielä mitään käänteentekevyyttä kiirehtisi löytämään. Ehkä USA:n ja Britannian listojen kärkitarjonta vain ei juuri nyt iske nuorisoomme. Esimerkiksi Beyoncén listastatus on ollut aina meillä paljon matalampi kuin mediahehkutus antaa ymmärtää. Break My Soul ylsi viikkostriimeissä vain 61:nneksi, ja uusista albumiraidoista kuunnelluimman Church Girlin ensimmäinen päivälistasijoitus oli 55. Albumilistalta on nykyvastus huomioiden helppo ottaa korkea sijoitus.

Elokuun lapset

Sarjassa listataan kussakin kuussa syntyneiden sooloartistien suurimmat hitit Suomen listoilla vuosina 1960–2020 ja vertaillaan eri kuukausien satoa. Yksi hitti per artisti.

Kuka muistaa Tones and In? Syntymävuodesta ei ole tietoa ja päivänkin faktuaalisuus kyseenalainen, mutta aikamoisia megatähtiä hän kuitenkin päihitti viedessään ykkössijan. Elokuu on vuosivertailun kolmanneksi kovin kuukausi.

1. Tones and I 13.8. (Dance Monkey 2019)    
2. Katri Helena 17.8.1945 (Ei kauniimpaa 1970)    
3. Leann Rimes 28.8.1982 (Can’t Fight the Moonlight 2001)
4. Alan Walker 24.8.1997 (Faded 2016)    
5. Rauli Badding Somerjoki 30.8.1947 (Fiilaten ja höyläten 1973)
6. Madonna 16.8.1958 (Like a Prayer 1989)    
7. Tuula Amberla 16.8.1959 (Lulu 1984)    
8. Whitney Houston 9.8.1963 (I Will Always Love You 1993)
9. Juanes 9.8.1972 (La camisa negra 2006)    
10. Seppo Hanski 8.8.1942 (Erehdyin kerran 1967)    
11. Michael Jackson 29.8.1958 (Black or White 1991)    
12. Rocco Granata 16.8.1938 (Tango d’amore 1963)    

Yhteensä 80082,52 – sijoitus 3/12