Ollaan millenniaaleja kaikki

Jos tuntuu siltä, että albumilistalla on liian vähän liikettä ja uutuuksia, niin – no ensinnäkin se on aivan totta, vain viiden vuoden takaiset tilastot olivat kovin toisenlaisia, kymmenen vuoden takaisista puhumattakaan – niin aina on olemassa fyysinen albumilista. Tämän viikon Top 10:stä yhdeksän on uutuuksia, ja vain pari niistä uusintajulkaisuja.

Kolme noista uutuuksista, joista kaksi ylsi päälistallekin, ovat esittäjänsä ensimmäisiä listajulkaisuja koko 2000-luvulla. Juliet Jonesin sydämen edellinen albumi Hai käväisi listalla marraskuussa 1996. Uutuus täydentää sarjan: kun aiempia on nimetty planeetan (Jupiter), valtion (Albania, Nauru?) ja fiktiivisen kaupungin (Joneskaupunki) mukaan, niin nyt otettiin käyttöön osavaltio, Kansas.

Sijan 48 Pääesiintyjät tilastoitui edellisen kerran vuonna 1993 parilla radiohitillä. Tuolloin sen ja Francinen kokoonpanot olivat samat, mutta nyt ymmärtääkseni ei, koska Vesa Haaja toimii Pääesiintyjien vokalistina. Kolmas 1900-luvulta palaaja on fyysisen listan seitsemäs, Sepultura, jonka edellisen listamerkinnän toi Against-albumi vuonna 1998, vaikka musiikkia on kyllä julkaistu koko ajan.

Melunvastaisuutta

Nightwishin uralla ei oikeastaan ole ollut striimihittejä. Kun Élan viisi vuotta sitten debytoi kolmosena ns. singlelistalla, lista oli jo vahvasti striimaukseen perustuva, mutta todennäköisesti hyvin suuri osa Élanin pisteistä tuli latauksista ja fyysisestä myynnistä. (Striimatuimmat-listaa tai Spotifyn arkistoja ei tuolta ajalta ole.) Sen jälkeen bändillä ei olekaan ollut hittimerkintöjä.

Eikä niitä näköjään uusi Noise-single ole sen kummemmin tuomassa. Se debytoi Spotifyn päivälistalla kaikkien Antti Tuisku -albumiraitojen takana 18:ntena, mutta valui viikon mittaan 77:nneksi ja sai viikkosummauksessa sijan 38. Taas myöhässä jos silloinkaan julkaistava Striimatuimmat-lista jättää sen joko alemmas tai kokonaan pois Top 50:stä.

Radiolistalla lähes kuusiminuuttinen Noise debytoi näyttävästi sijalla 22, mutta jatkoaskelmat lienevät korkeita, koska melkein kaikki soittopisteet tulivat Radio Rockista. Vaikka sillä on paljon kuulijoita, se ei ainakaan vielä ole yksin nostanut mitään kappaletta Top 20 -kynnyksen yli. Ehkä se on vain ajan kysymys, loihtiihan saman konsernin Suomipop jopa Top 10 -sijoituksia ihan omin päin.

Keralla 11 tulokkaan

Vaikka eivät ihan ennätykselliseen dominanssiin yltäneetkään julkaisupäivänään, Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin kaikki 11 kappaletta debytoivat seuraavalla Striimatuimmat-listalla – luultavasti Top 30:ssä. Ne todellakin debytoivat kaikki yhtä aikaa, koska ensimmäinen maistiainen saatiin vain pari päivää ennen täysannosta.

Noita albumiraitaryöpsäyksiä on nähty aiemminkin, mutta kannattaa huomioida, että Tuiskun edellinen Anatude ryöpsähti varsin maltillisesti: sinkkujen lisäksi vain kolme raitaa ylsi hittiarkistooni. Pitkän uran ja kahden Vain elämää -visiitin myötä miehelle on kuitenkin karttunut mittava ansioluettelo, joka nyt siis pitenee kerralla 43 hitistä 54 hittiin.

Albumi-ilmiön ja Vain elämää -tuplabuukkausten takia eniten hittejä haalineiden artistien järjestys on jatkuvasti sellaisessa muutoksessa, etten ole pysynyt tilanteen tasalla. Mutta tämä muuttuu lähiaikoina, kun teen aiheesta kunnon selvityksen. Tosin vedän rajan 2019-vuosilistaan, joten Tuiskun, Eminemin ja Pyhimyksen viimeaikaisia metkuja ei siinä nähdä.

Parannusmomentumin paikka

Emma-gaalan medianäkyvyys oli hämmentävän suuri muun muassa Ylen uutislähetyksissä, mutta voidaanko vieläkään odottaa ns. suuren maailman seuraamuksia, eli palkintojen ja näkyvyyden heijastumista listatapahtumiin? Jos voidaan, niin yksi kandidaatti on yli muiden.

Koskaan ei ole äänitteellä ollut sellaisia mahiksia kohentaa listasaavutuksiaan gaalan jälkeen kuin vuoden albumiksi valitulla Chisun Momentum 123:lla nyt. Epäedullisen pätkittäisen julkaisunsa takia se vain käväisi aikoinaan sijalla 22. Ei luulisi tarvittavan kummoistakaan kiinnostushyökyä, että tuo saavutus kohenisi. Joko pääsisimme todistamaan tällaista ennenkuulumattomuutta?

Sinänsä noin totaalinen kaupallisen menestyksen sivuuttaminen voittajavalinnassa on kiehtovaa. Momentum 123:n kymmenen raitaa ovat tätä kirjoitettaessa keränneet yhteensä noin 2.225.000 Spotify-striimiä, kun sille hävinnyt JVG:n Rata/raitti pääsee yhtä monella biisillä lukemaan 42.950.000, joka on miltei 20-kertainen. Jos käytämme vuosihittipisteytystä, niin vastaava ero biisipuolella olisi, jos vaikkapa Kymppilinjan Kaikki tytöt veisi Emman Ikuisen vapun nenän edestä.

Epäröimätön ennustus

Elastisen ja Jenni Vartiaisen single Epäröimättä hetkeekään haali julkaisupäivänään 126.893 Spotify-kuuntelua, ja päivälistojen selvä ykkössija on jatkunut sittemmin lukemilla sadantuhannen molemmin puolin. Jopa keskiviikkona ilmestynyt Antti Tuiskun Valittu kansa jäi striimeineen kauas.

Satuin kuulemaan viime perjantaina Radio Suomesta, kun Elastinen oli lähetyksessä vieraana ja tarkkaili striimien karttumista. Hän teki tuoreeltaan analyysin, että biisistä on tulossa hänen suurin hittinsä. Yli 20 vuotta bisneksessä olleelta aika hätäinen päätelmä. Pophistoriasta näkee, että nopeimmin ostetut levyt harvoin ovat eniten ostettuja. Esimerkiksi brittien viikkomyyntiennätyksen rikkonut Oasis-albumi Be Here Now (1997) jäi lopulta alle 40 prosenttiin edeltäjänsä (What’s the Story) Morning Gloryn menekistä.

Striimimaailma ei toimi ihan samoin, mutta näytteitä löytyy sieltäkin. Yhä yhden päivän striimiennätystä (349.961) pitävä Sannin Että mitähän vittua on yltänyt neljässä vuodessa 13,7 miljoonaan Spotify-kuunteluun. Paljon vaisummalla päiväluvulla 141.424 aloittanut JVG:n Ikuinen vappu komeilee vain vuoden markkinoillaolon jälkeen lukemissa 17,5 miljoonaa. Eli Elastisella on hyvät ennätysmahkut, mutta mitään takeita siitä ei voi antaa.

Seitsemäs vuosikymmen (tai kymmenluku)

Fyysisten levyjen hiipuva kysyntä on alimmillaan alkuvuonna, kun ei ole levyalejakaan enää. Suhdanteet näkee vertaamalla fyysisen albumilistan nimikkeiden sijoituksia päälistaan. Fyysisen tilaston tämänviikkoinen nelonen, Notkean rotan Itä meidän -uusintajulkaisu on jäänyt ulos striimitkin huomioivasta Top 50:stä.

Mutta koska toistaiseksi katson pelkälle fyysiselle listalle päässeet äänitteetkin arkistokelpoisiksi, on tuotava esille merkittävä saavutus. Seitsemäntenä debytoi 74-vuotiaan John Fogertyn viime kesäkuisella keikalla tallennettu 50 Year Trip – Live at Red Rocks. Mies on täten ensimmäisenä kerännyt Suomessa albumilistamerkintöjä seitsemällä kymmenluvulla, sillä Creedence Clearwater Revival esittäytyi lokakuussa 1969.

On myös huomioitava, että Fogerty ei tarvinnut putkensa ylläpitoon kokoelmalevyjä (joita niitäkin on piisannut). Koska kokoelmien suhdanteet ovat romahtaneet, muiden ei ole ihan helppo yltää hänen rinnalleen. Jos The Rolling Stones, Katri Helena tai Bob Dylan jotain vielä julkaisevat, he tekevät taatusti seuraa, ja sama koskenee Paul McCartneya, vaikka hänen tuorein albuminsa jäikin sijalle 45. Neil Young missasi 60-luvun täpärästi.

Radiokesä on jo täällä

Jossain määrin herätti huomiota Kaija Koon uuden Onnellinen loppu -laulun debyytti radiolistan 17:ntenä. Ei ole vähään aikaan nähty noin korkeaa. Mutta hei, eihän siitä monta vuotta ole kun debytoitiin jopa ykkösenä, Chisun Ihana ja Haloo Helsingin Rakas ainakin. Onko tämä taas yksi näyte radiolistan nopeahkosta muutoksesta?

Vielä kaksi vuotta sitten Juha Tapion Sydän jota rakastan nousi suoraan kakkoseksi – eikä koskaan siitä ylemmäs. Viime vuonna nähtiin kaksi Kaija Koota korkeampaa debyyttiä, ja niistäkin toinen oli saman tien ulos romahtanut Daruden euroviisuehdokas. Toinen oli Ed Sheeranin ja Justin Bieberin tuleva ykkönen I Don’t Care sijalla 7.

Nuo pari listavuotta selatessani otin myös ylös, monennellako listaviikolla kappaleet etenivät ykkösiksi. Keskiarvo on 16,7 viikkoa, eli nousu radiolistakärkeen kestää nykyisin keskimäärin neljä kuukautta. Keskiarvoa toki nostaisi jos huomioisi, että vihdoin jouluykköseksi päässyt Whamin Last Christmas julkaistiin 35 vuotta sitten. Muutoin kaikki ulkomaiset ykköset saavuttivat sijansa selvästi keskiarvoa nopeammin. Mutta ensi kesän kotimaiset rotaatiokuninkaat lienee jo julkaistu!

Tässä kahden vuoden ykköset nousunopeuksineen.
24. viikko – Evelina: Tornado
28. viikko – Antti Ketonen: Olisitpa sylissäni
12. viikko – Jenni Vartiainen: Väärään suuntaan
11. viikko – Juha Tapio: Kuka näkee sut
18. viikko – Vesala: Nyt on lähtö
7. viikko – Haloo Helsinki!: Kaksi ihmistä
18. viikko – Elastinen: Supervoimii
25. viikko – Anna Puu: Me ollaan runo
15. viikko – Lauri Tähkä: Mä en pelkää
27. viikko – Anssi Kela: Ilves
9. viikko – Ava Max: Sweet but Psycho
17. viikko – Jenni Vartiainen: Made in Heaven
7. viikko – Lauri Tähkä: Palavaa vettä
11. viikko – Apulanta: Elämänpelko
12. viikko – Ronson & Cyrus: Nothing Breaks Like a Heart
10. viikko – Avicii: SOS
31. viikko – Arttu Wiskari: Suomen muotoisen pilven alla
12. viikko – Ed Sheeran ft Justin Bieber: I Don’t Care
14. viikko – Jübel: On the Beach
10. viikko – Shawn Mendes & Camila Cabello: Señorita
18. viikko – Irina: Haluun olla yksin
24. viikko – Katri Ylander: Sano mulle jotain kaunista
18. viikko – Pyhimys: Muistuta mua
(28. viikko – Wham!: Last Christmas)
11. viikko – Behm: Hei rakas
18. viikko – Stereo ft Samu Haber: Sä saat mut palasiksi