Säilyvätkö Madonnan kasvot?

Edellisen postin kommenteista saattoi joku huomata, että viikon radiolista on herättänyt kummastusta. Jopa niin, ettei tekisi mieli kommentoida sitä, ennen kuin on nähnyt seuraavan listan. Kiitos ei ole kirosana valahti kärjestä 21:nneksi ja sitä edeltänyt ykkönen Copacabana ja Ipanema sijalle 46. Vastaavasti Sinä ansaitset kultaa elpyi 36. sijalta neljänneksi.

Viallinen tai ei, tosiasia on se, että Top 100 -radiolistalta ei tälläkään viikolla löydy tilaa Madonnalle. Vaikka menestyi verrattain vaisusti, edelliseltä MDNA-albumilta lohkesi vielä kaksi merkittävää radiohittiä. Aikuiselle ulkomaiselle musalle on vähemmän ulostuloväyliä kuin ennen – Radio Suomikin poimi soittolistalleen Living for Love -singlen sijasta Devil Prayn. LfL näyttää floppaavan yleismaailmallisesti miltei kaikissa mittausjärjestelmissä.

Rebel Heart -albumin enteet ovat selvästi lohdullisemmat, jos Rumban listan kolmossijasta voi päätellä jotakin. USA:ssa ja Britanniassa kamppaillaan paalupaikasta, Ruotsissa debytoitiin lyhyellä myyntiajalla kymmenentenä. True Bluesta eli vuodesta 1986 lähtien Madonnan kaikki studioalbumit ovat saavuttaneet Suomessa joko ykkös- tai kakkossijan. Katkeaako putki?

Kolmen suuren suojeluksessa

Välillä niin käy, välillä ei – riippunee siitä, kuka korjausta vaatii: albumilistaa korjattiin jälkikäteen, ja uutuuksina mukaan lisättiin Don huonot (#11) sekä Iskelmägaala 2015 (#29). Don parhaat 1990–2015 on yhtyeeltä jo viides tilastoitunut kokoelma. Sitä edelsivät Nämä päivät, nämä yöt (#28, 1996), Kultaiset apinat (#3, 1999), Olimme kuin veljet (#3, 2003) ja Luurangot laatikossa (#41, 2010).

Puhumme muutoinkin olemassaolon ihmeestä, sillä uuden kokoelman on julkaissut Warner, mutta valtaosa sen sisällöstä on levytetty merkeille, jotka nykyisin ovat joko Universalin tai Sonyn alaisuudessa. Yleensähän levy-yhtiötä vaihtaneiden esittäjien koko uraa koskevien kokoelmien julkaiseminen on liki mahdotonta, mutta Donkkareilla lienee sopimuksissaan jokin hommaa helpottava klausuuli. Myös Pyramidin Kultaiset apinat nimittäin sisälsi Terrier/BMG:lle tehtyjä hittejä.

Sinänsä ajatus Don huonoista hittikokoelmabändinä on vähän ristiriitainen, koska varsinaisia hittejä on kertynyt niukalti. Esimerkiksi paras sijoitus radiolistalla on 17, jonka toi Lentohiekkaa vuonna 2002. Se, kuten myös eniten listapisteitä (eikä sekään huimasti) kerännyt Tule sellaisena kuin olet (1999), jätettiin tällä kertaa kylmästi ulos.

Palkinto palkitsee

Viikon korkein albumiuutuus oli odotetusti Lapko (#3), joka petrasi selvästi edellisen levynsä 10. sijasta. Sen kaksi edeltäjää kävivät myös kolmansina ja niitä aikaisempi Scandal (2006) kakkosena. Lähelle pääsi kuitenkin Steven Wilson (#4), joka ei tätä ennen ollut yltänyt kärkikymmenikköön sen kummemmin soolona kuin Porcupine Treen jäsenenäkään.

Haloo Helsingin paluuta kärkeen voisi pitää vain matemaattisena oikkuna (viime viikon ykkönen Ensiferum romahti 18:nneksi), mutta Rumban listan roiman sijoitusmuutoksen perusteella Kiitos ei ole kirosana todella hyötyi Emma-palkintojulkisuudestaan. Tätä teoriaa tukee sekin, että multipalkitut Kasmir ja Pepe Willberg intoutuivat niin ikään aimo nousuihin. KEOK palasi paalupaikalle jo neljännen kerran, ykkösviikkoja on kuusi.

Kenties myös ulkomaiset palkinnot lisäävät kysyntää, sillä Grammy-imuri Sam Smithin In the Lonely Hour eteni 30. listaviikolla tähän asti korkeimmilleen 12:nneksi. Suoratoiston mukaanotto on antanut albumitilastolle uutta luonnetta – sen ansiosta esimerkiksi Sian (#9) ja Pitbullin (#16) iäkkäähköt levyt sivusivat uriensa parasta sijoitusta.

Soittolista: Hitit Suomessa 1988

Tämän vuoden lista oli Sisältää hitin -kirjassa selvästi huonolaatuisin. Singlelista oli alkanut rapautua, jukeboxlistasta puhumattakaan, mutta radiosoittoja ei vielä saatu mukaan. Täydennetty singlelista, parannettu albumipisteytys ja kokoelmien huomiointi toivat sille niin paljon lisää substanssia, että tähän uuteen yritykseen olen tyytyväinen.

Vaikka kotimaisuusaste koheni vain vähän, Suomeen saatiin huikeahko viitoisvoitto (Irwin Goodman, Kirka, Eppu Normaali, 2 x J. Karjalainen). Muutama urallaan megahittejä vaille jäänyt kestosuosikki keräsi tänä vuonna parhaan merkintänsä: AC/DC #10, Topi Sorsakoski #11, Iron Maiden #16, Leevi and the Leavings #25 ja Sade #27.

AC/DC:n Heatseeker puuttuu Spotifysta, samoin oikeana versiona Ofra Hazan Im nin’ alu (#13) ja yllättäen myös Sleepy Sleepersin Nykäsen Matti (#26). Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1988 Suomi Top 40

(39) Yazz: The Only Way Is Up
(17) Kylie Minogue: I Should Be So Lucky
(12) Pet Shop Boys: Domino Dancing
(5) J. Karjalainen & Mustat lasit: Merenneitoni ja minä
(47) Leevi and the Leavings: Teuvo, maanteiden kuningas
(8) Terence Trent D'Arby: Sign Your Name
(21) S’express: Theme from S’express
(14) Mory Kante: Ye Ke Ye Ke
(34) Womack & Womack: Teardrops
(11) Topi Sorsakoski & Agents: Vaikene sydän
(45) Eppu Normaali: Näin kulutan aikaa
(16) Iron Maiden: Can I Play with Madness
(23) U2: Desire
(15) Belinda Carlisle: Heaven Is a Place on Earth
(27) Sade: Love Is Stronger than Pride
(22) Aki & Turo: Mahtisonni
(1) Irwin Goodman: Rentun ruusu
(28) Gipsy Kings: Bamboleo
(9) Michael Jackson: Smooth Criminal
(20) Taylor Dayne: Tell It to My Heart
(40) Spagna: I Wanna Be Your Wife
(7) Kim Wilde: You Came
(2) Kirka: Surun pyyhit silmistäni
(4) J. Karjalainen & Mustat lasit: Hän
(38) Milli Vanilli: Girl You Know It’s True
(35) Bros: When Will I Be Famous?
(36) Rick Astley: She Wants to Dance with Me
(19) Sabrina: All of Me
(3) Eppu Normaali: Afrikka, sarvikuonojen maa
(30) Topi Sorsakoski & Agents: On kesäyö
(25) Leevi and the Leavings: Sopivasti lihava
(42) Bobby McFerrin: Don’t Worry Be Happy
(6) Pet Shop Boys: Always on My Mind
(32) S’express: Superfly Guy
(41) Bananarama: Love, Truth & Honesty
(18) Kylie Minogue: The Loco-motion
(37) Metallica: Harvester of Sorrow
(33) Stone: Back to the Stone Age
(44) Sielun veljet: Ihminen
(31) J. Karjalainen & Mustat lasit: Viimeinen laulu

Akatemian ylistämä

Commonin ja John Legendin Glory debytoi viime latauslistan 17:ntenä luultavasti oscar-spektaakkelin vauhdittamana. Se on 2000-luvulla vasta neljäs Suomessa tilastoitunut biisi, joka palkittiin parhaan laulun oscarilla. Tietä sille ovat raivanneet Eminemin Lose Yourself (2002), A.R. Rahmanin Jai Ho (2008) ja Adelen Skyfall (2012) – kaikki listasaavutuksineen luultavasti Gloryn ulottumattomissa.

Oscar-perinteessä suhtautuminen hittimusiikkiin on vaihdellut edestakaisin. Esimerkiksi mikään Saturday Night Feverin (1977) kappaleista ei päässyt aikanaan edes ehdokkaaksi! Ennen 1980-lukua vain yksi pystitetty esitys päätyi Suomen listoille, sekin täpärästi: Barbra Streisandin Evergreen (Love Theme from A Star Is Born) käväisi 29:ntenä huhtikuussa 1977.

Sen sijaan 1980-luku oli jatkuvaa megamenestysten pönkittämistä – patsaan saivat muun muassa Fame, Up Where We Belong, Flashdance (What a Feeling), Say You Say Me ja Take My Breath Away. Kovinta taisto oli 1984, jolloin Stevie Wonderin I Just Called to Say I Love Youn oli päihitettävä Phil Collinsin Against All Odds, Ray Parker Jr:n Ghostbusters ja Kenny Logginsin Footloose, kaikki jenkkiykkösiä.

Samsaralla Suomen kimppuun

Joka viikko näytämme saavan uuden pääehdokkaan siksi biisiksi, joka katkaisisi yli vuoden kestäneen suomalaisen ykkösputken radiolistalla. Nyt eturintamaan astui alkuvuoden kenties suurin digihitti, Martin Tungevaag & Raaban ft Emilan Samsara 2015, joka eteni tänään 10–3. Suurena varjona sen takana väijyy kuitenkin Sannin 2080-luvulla, joka harppasi 20. sijalta neljänneksi.

Vaikka ei huippua saavutakaan, tuontimusiikki vastaa jokseenkin kaikista listan tuoreista nimistä. Norjalaisen Kygon Firestone on puhkituttujen kotimaisten seassa kuudentena, usalaisen Hoodie Allenin All About It 16:ntena, hänen maannaisensa Bebe Rexhan I’m Gonna Show You Crazy 20:ntenä, jamaikalaisen OMIn Cheerleader 21:ntenä ja ruotsalaisen Galantisin Runaway sijalla 23.

Jotain uutta Suomestakin: vaivalloisella videollaan vakuuttaneen Tiisun Elämältä turpiin sain nousi radiosoitossa 33:nneksi. UMK-kappaleista Satin Circusin Crossroads on 30:ntenä ja Pertti Kurikan nimipäivien Aina mun pitää sijalla 44. Viisuedustaja näyttäisi nousevan ylihuomenna latauslistalle, mutta Spotifyn päiväraportissa ollaan vasta sijalla 97.

Yksi mies, yksi viikko?

Albumilistan kärkipäähän ilmestyi viisi uutuutta, kaikki Sony Musicin julkaisemia ja/tai jakelemia. Ensi kertaa paalupaikalle eteni Ensiferum. Tulee mieleen, rikkookohan One Man Army lyhytikäisimmän ykköslevyn ennätyksen. Vaikka bändin neljä edellistäkin albumia kävivät varsin korkealla, niin näillä viidellä on nyt yhteensä vain 11 listaviikkoa. Tähän asti listahistorian kaikki ykkösalbumit ovat pysyneet Top 50:ssä vähintään neljä viikkoa.

Neljä ruusua on kokenut kärkipaikan haltija, mutta joskus voisi verestää muistia: Euforian kakkossija on yhtyeen paras yli 11 vuoteen. Tähän suhteutettuna pidän kyseenalaisena pressitiedotelausetta ”Levyn ensimmäinen single Sininen sunnuntai on noussut Ruusujen suurimmaksi radiohitiksi pitkään aikaan”. Edellisestä suuremmasta (viitoseksi noussut Katkera kuu) on runsaat kaksi vuotta, eikä niiden välissä taidettu julkaista mitään.

Khidin ja Aivovuodon split-albumi debytoi kolmantena, Scorpionsin kymmenes Top 10 -merkintä Return to Forever seitsemäntenä ja nimekkäitä vierailijoita kihisevä Mäkki-albumi Ihan pomona sijalla 11. Sony-dominanssin rikkoo yksi re-entry, Led Zeppelinin Physical Graffiti kuudentena eli vain pykälää alempana kuin 40 vuotta sitten.