Varjosta valoisaan

Isojen hittien isous saattaa yllättävästi unohtua, jos samalla esittäjällä oli vielä isompi. Moniko muistaa, että yksi historian neljästä suomalaisesta brittien Top 5 -singlelistalle yltäneestä kappaleesta on Daruden Feel the Beat? Toki voidaan argumentoida, että follow-upin kuuluukin jäädä sen biisin varjoon, jonka imussa se menestyi. Jos Feel the Beat olisi juhlinut listoilla vaikkapa kaksi vuotta Sandstormia myöhemmin, itseisarvoa olisi paljon enemmän.

Blogini kommenteissakin on huomioitu, että Aviciin Wake Me Up on varteenotettava ehdokas hittivuosilistan kärkikahinoissa. Mutta jaksammeko panna merkille, kuinka hyvin sen seuraaja Hey Brother pitää pintansa? Se on 11. viikollaan yhä latauslistan kakkosena. Radiolistalta on noukittu kakkossija ja ns. singlelistalta paalupaikka.

Hey Brotherin vokalistiin on kiinnitetty vielä vähemmän huomiota kuin Wake Me Upin luikauttaneeseen Aloe Blacciin. 46-vuotias amerikkalainen country/bluegrasslaulaja Dan Tyminski ei omalla urallaan ole hittiä nähnytkään, jollei huomioida erästä kiintoisaa meriittiä. Voi veljet, missä lienet? -elokuvassa (2000) näet kuullaan juuri Tyminskin esittämänä keskeiseen rooliin noussut biisi Man of Constant Sorrow.

Mummo monitorissa

Radiolistan olemusta ennen ja jälkeen laatijavaihdoksen ei ole ollut aivan helppo määritellä, koska jokainen lista ja jokainen levy on yksittäistapaus. Mielenkiintoiseksi vertailukohteeksi muodostunee joulunalusviikko: rekisteröikö uusi mittausjärjestelmä enemmän vai vähemmän soittoa jouluklassikoille kuten vuosina 2010–2011 top teniin palanneelle Mariah Careyn All I Want for Christmas Is Youlle? Tämänpäiväisessä Radio Monitor Top 100:ssa ei joulu tunnu vielä ollenkaan.

Vertailua haittaa se, että aikaisempi käyttäytymismalli on vielä hieman vakiintumaton. Vuosina 2008–09 kaikki potentiaaliset rallit eivät selvästikään olleet mukana mittauskoneistossa. Vuonna 2010 peräti neljä sesonkiveisua ryöpsähti kärkikymmenikköön, 2011 rintama laajeni (yhdeksän biisiä 20:stä), mutta vuosi sitten huuma näytti laantuvan: edellisinä jouluina kakkos- ja kolmossijoilla käynyt Whamin Last Christmas sai parhaana tyytyä 12. sijaan.

Mainittujen lisäksi toistuvasti voimasoittoon kelpaavat Band Aidin Do They Know It’s Christmas, Suvi Teräsniskan Hei mummo, John Lennonin Happy Xmas, Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen ja vuonna 2009 ylimmäs noussut Chris Rean Driving Home for Christmas. Sen sijaan vastikään taas Britanniassa suosituimmiksi ja tuottoisimmiksi todetut Sladen Merry Xmas Everybody ja The Poguesin Fairytale of New York eivät ikinä väräytä suomalaisia viisareita.

Joulu, ulkomaista hapatusta

Vain elämää kausi 2 jatkuu debytoi miltei dramaattisesti vain kakkosena albumilistalla. Vuosi sittenhän pari kauppiasta pisti jatko-osan myyntiin liian aikaisin ja debyyttisijaksi tuli kahdeksan, mutta sitä seurasi seitsemän viikon ykkösputki. Ilmeisesti tänä vuonna kovimmat hitit osuivat ykkösjulkaisuun, koska ainakin latauslistalla jatko-osan biisit näyttäytyvät vaisusti. Viime kauden isoin menestys Mitä tänne jää oli mukana jatko-osalla.

Joulualbumit jatkavat nousuaan, ja vahvin on yhä viitossijan Raskasta joulua. Kuuntelin todella pitkästä aikaa listalähetystä radiosta (kolmesta vaihtoehdosta valitsin Suomipopin), eikä siinä soitettu ainoatakaan joulubiisiä, vaikka kärkikymppiin etenivät myös Club for Five ja Paula Koivuniemi. Eikö siinä ole tarpeeksi rajoituksia, ettei voi soittaa ulkomaista musiikkia? Ei ihme, että ohjelma loppui kauan ennen sille varatun ajan täyttymistä.

Eipä ulkomaalaisille suurta roolia olisi show’ssa suotukaan. Britney Spearsin uutuus näyttäytyy vasta 24:ntenä ja Musen konserttiäänite 34:ntenä. James Bluntin promokäynti osoittautui tuloksekkaaksi, sillä Moon Landing teki re-entryn 29:nneksi ja sangen iäkäs radiohitti Bonfire Heart debytoi latauslistan yhdeksäntenä. Kaikille suomalaisillekaan ei riitä tilaa kärjessä: Risto ilmaantui vasta sijalle 43 ja Nightwishin neljäs listalivealbumi sijalle 40.

Katso tätä sivua, älä tuota

Radio Suomen lukuisissa 70/80-lukujen nostalgiaohjelmissa on paljon yhteisiä piirteitä, mikä sinänsä on ihan hyvä. Asioita katsotaan samasta (Yleisradion) kulmasta kuin silloin muinoinkin, ja listatiedot pohjautuvat aina Mitä Suomi Soittaa -tilastoon – mitä ilmeisimmin siksi, että Jake Nyman käytti sitä Suuressa suomalaisessa listakirjassaan (Tammi 2005).

Tässä on se ristiriita, että kun tarvitsee referoida muuta vanhaa nuorisomediaa kuin Yleä, ensimmäinen lähde on aina Suosikki, jolla oli oma listansa. Äsken Lakatut varpaankynnet -ohjelmassa Susanna Vainiola siteerasi taas Suosikkia juurta jaksain ja totesi perään, että Kari Peitsamon Onnenpoika oli heinäkuussa 1982 singlelistan ykkönen. Kuten täältä näkee, Suosikissa se ylsi vain sijalle seitsemän.

No, listateemaisessa ohjelmassaan Vainiola tulkitsi lähteitään pätevämmin kuin muutamat kollegansa. Kymmenisen vuotta sitten Radio Suomessa pyöri ohjelma Lista-Suomi, jossa lista- ja muut faktat olivat vahvasti alisteisia toimittaja Kalevi Pollarin halulle sanoa jotain mielestään nokkelaa. Toivottavasti se ei päädy nostalgiakierrätykseen.

Soittolista: Hitit Suomessa 1984

Isoja hittejä, ja sitkeitäkin: peräti neljä vuoden 1984 suosikeista palasi 1990-luvulla listakorkeuksiin promoamaan singlekokoelmaa: Dingon Levoton Tuhkimo, Laura Braniganin Self Control, Frankie Goes to Hollywoodin Relax ja Alphavillen Big in Japan. Oma lukunsa on joulun ikipalaaja, Whamin Last Christmas. Kaikkien pisteet on keskitetty tähän vuoteen.

Dingon, Popedan ja Eppu Normaalin tuplaedustuksesta huolimatta kotimaisen musiikin osuus jäi taas heiveröiseksi. Mutta Vera Telenius (Miljoona ruusua) ja Tuula Amberla (Lulu) ottivat Suomen naisille kaksoisvoiton! Ilmiön irrallisuudesta kertoo se, että seuraava suomineito Katri Helena on vasta 65:ntenä, ja hänkin samalla biisillä kuin Telenius.

Lulua ei valitettavasti ole Spotifyssa, eikä sijan 10 Susannaa (The Art Company). Phil Collinsin isoimmat hititkin on poimittu pois, mutta ensi kerralla hän on äänessä vierailijana. Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1984 Suomi Top 40

(26) Frankie Goes to Hollywood: Two Tribes
(18) Wham!: Wake Me Up Before You Go Go
(49) Hanoi Rocks: Up Around the Bend
(27) Eppu Normaali: Pimeyden tango
(22) Popeda: Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen)
(52) W.A.S.P.: I Wanna Be Somebody
(31) The Jacksons & Mick Jagger: State of Shock
(39) Break Machine: Street Dance
(6) Lionel Richie: All Night Long (All Night)
(9) Dingo: Levoton Tuhkimo
(1) Vera Telenius: Miljoona ruusua
(17) Pirkka-Pekka Petelius: Muistan sua, Elaine
(5) Stevie Wonder: I Just Called to Say I Love You
(19) Alphaville: Big In Japan
(51) Prince: When Doves Cry
(35) Kim Wilde: Dancing in the Dark
(25) Bruce Springsteen: Dancing in the Dark
(36) Herreys: Diggi-loo Diggi-ley
(13) Kirka: Hengaillaan
(29) Juice Leskinen Grand Slam: Eesti (on my mind)
(38) Wham!: Last Christmas
(50) The Flying Pickets: Only You
(28) Duran Duran: The Reflex
(11) Paul McCartney & Michael Jackson: Say Say Say
(34) ZZ Top: Sharp Dressed Man
(3) Laura Branigan: Self Control
(41) Nena: 99 Luftballons
(48) Yö: Laulu meille kahdelle
(14) Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
(23) Queen: Radio Ga Ga
(12) Eartha Kitt: Where Is My Man
(32) Rose Laurens: Africa
(7) Frankie Goes to Hollywood: Relax
(47) Bonnie Tyler: Holding Out for a Hero
(4) Dingo: Sinä ja minä
(8) Popeda: Matkalla Alabamaan
(20) Ray Parker Jr.: Ghostbusters
(15) Lionel Richie: Hello
(16) George Michael: Careless Whisper
(21) Michael Jackson: Thriller

Hidas halkeaminen

Juha Tapion Tsneh (Tykkään susta niin että halkeen) ei ole noussut radiolistan ykköseksi, mutta se viettää jo 14. viikkoa viiden soitetuimman joukossa (#3) ja pitää hallussaan vuoden kuudenneksi suurinta radiopistepottia. Biisin suosion takia seuraaja Paremmat päivät on joutunut odottelemaan rotaatiopaikkoja, mutta etenee tällä viikolla sentään 23–16. Sitä korkeampi Top 20 -tulokas on Anna Abreun Kylmästä lämpimään: 28–9.

Veikkaisin Tsnehille radiovuosilistan ykkössijaa, jollen olisi jo turhaan povannut sitä Timantit on ikuisia -hitille. Se putosi kärjestä niin nopeasti, että ainakin yhtä 2013-vuositilastoa johtaa joku muu kuin Cheek. Neljättä viikkoa ykkösenä juhliva Samuli Edelmann -duetto Parempi mies kerää kenties komeammankin saldon, mutta vuosi loppuu sen kannalta kesken. Kyseessä on muuten Edelmannin kahdestoista radioykkönen – viisi niistä duettoja.

Vuoden 20 soitetuimman joukossa on myös Katy Perryn Roar, jonka seuraaja Unconditionally nousi tänään 42–27. Kylläpä Katy vääntää ja painottaa kertosäkeessään kummallisesti tuota unconditionally-sanaa. Vaivaannuttavin kuuloaistimus sitten Manic Street Preachersin, jonka AAAAAAAA design FOOO-OOOR life -kertsiä en ole ikinä tajunnut. Mutta hitti tai jopa klassikko siitä tuli, joten kukapa Perrynkään keekoilua estäisi.

Suuntana taas hopeakoroke

Platinamyynnillä hehkuteltu One Direction ei kyennyt horjuttamaan Vain elämää -hegemoniaa, mutta Midnight Memoriesin kakkossija on paras ulkomaisen albumin merkintä sitten syyskuun, jolloin Dream Theater debytoi niin ikään kakkosena. Vuonna 2013 on nähty vain kolme tuontiykköstä: David Bowie, Daft Punk ja Avenged Sevenfold. One Direction on kerännyt alle kahdessa vuodessa numerot 4, 2 ja 2.

Uutuuksien väheneminen ei välttämättä merkitse listaliikehdinnän vähenemistä. Haloo Helsinki! ampaisi täydennettyine platinapainoksineen 41. sijalta yhdeksänneksi ja on aika harvinaiseksi käyneellä matkalla kohti kokonaisen vuoden Top 50 -läsnäoloa. Kyösti Mäkimattilan harppaukselle 28. sijalta viidenneksi en ole löytänyt yksiselitteistä syytä, mutta onnea sinne.

Joululevyt hakevat vielä keskinäistä asetelmaansa, vaikka Raskasta joulua näyttää vahvimmalta. Omanlaisensa perinteisen ”joululevyn” ovat jo 18 vuonna peräkkäin julkaisseet Smurffit, mutta poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttaa debyytti 42:ntena. Jatkumon osat nousevat korkeimmilleen yleensä viikolla 50, ja tähän asti tuo huippusija on huonoimmillaankin ollut 17. Mutta kuten Sini Sabotagen hitti on tuoreimmalla levyllä modifioitu: Smurffit ei häpee.