Top 40 osa 10: #31

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Helena Paparizou on ainoa euroviisuvoittaja (2005), jonka ainoa listamenestys Suomessa on saavutettu muulla nimellä/konseptilla kuin voitto. Kaksi vuotta aiemmin ruotsalais-kreikkalainen duo Antique nähtiin albumeineen sijalla 31. Muulla konseptilla pärjänneistä puheen ollen: Björkin yhtye The Sugarcubes ja King Diamondin kakkosbändi Mercyful Fate saavuttivat saman numeron – viimeksimainittu kaksi kertaa.

Nylon Beatin listakarriääri käynnistyi sijalta 31 vuonna 1996, samoin joulun 1998 lahjamarkkinoita järkyttäneen Dr. Bombayn. Tenoritrio Carreras/Domingo/Pavarottin kultalevy In Concert 1994 debytoi 31:ntenä. The Rasmuksen maailmanmenestys Dead Letters debytoi toki ykkösenä, mutta alas mutkitellessaan pysähtyi neljä kertaa sijalle 31.

Timbaland on tehtaillut omissakin nimissään niin monta hittiä, että 31 on hänen parhaaksi albumisijakseen kovin matala. Niin on myös Ice Cubelle, En Voguelle, Willie Nelsonille ja Robert Palmerille. Miksei myös Spandau Ballet’lle, Billie Holidaylle, Berlinille ja Rollins Bandille. Kotimaisia kolmeykkösiä ovat Bitch Alert, Timo Kiiskinen ja vuoden 1985 rock-SM-voittaja Claudia.

Top 40 osa 9: #32

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Eva Dahlgrenin sivuprojekti Buddaboys eteni Suomessa 32:nneksi, samoin U2:n sivuprojekti Passengers, samoin Jonna Kosonen-Geagean Jonna’s Problem. Kuten myös Nieminen & Litmanen ja Sugar, joita joku saattaa pitää sivuprojekteina, vaikka toivatkin esittäjilleen ainoat listasijoitukset. Nieminen & Litmanenhan tunnetaan Hypnomenin jäseninä ja Sugar-pomo Bob Mould aiemmasta bändistään Hüsker Dü.

Brittein saarten hittikoneet Sugababes ja Westlife ovat molemmat saaneet Suomenkin listoille kymmenkunta biisiään, mutta albumeilla on ylletty vain 32:nneksi. Ray Charles -vainaa pääsi samalle sijalle 42 vuotta ekan/ainoan singlelistakäyntinsä jälkeen. Kolmekakkosia pitkäsoittoineen ovat myös Iggy Pop (kahdesti), The Cars, Run DMC, The Gossip, Johanna Pakonen, Saija Varjus ja Juha Metsäperä.

Vuoden 1994 isot ulkomaiset läpimurrot, The Cranberriesin No Need to Argue ja The Offspringin Smash, debytoivat 32:ntena kuten myös Waldon esikoinen It’s About Time (1995). Santanan suuri comeback Supernatural (1999) pistäytyi tuolla paikalla kadoten kuudeksi viikoksi ennen kunnon nousuaan. Melkein kaima, Egotripin Superego, vietti yhdeksästä Top 40 -viikostaan korkeimmat sijalla 32.

Kierrätetty neitsyt

Toisena viikkona peräkkäin albumilistan korkein uutuus on eri esittäjien hittisikermä. Viitossijan Summerheat 2011 sisältää monta samaa lätkärallia kuin ykkösenä jatkava Leijonat-kokoelma, jonka olemukseen on löydettävissä toinenkin näkökulma. Esittäjäarkistossani on hakusana Leijonat, jonka alla on lätkäjoukkueiden hoilaamia hittejä eri vuosilta. Koska pari niistä on mukana uudella levyllä, Leijonat voi tulkita levyn isänniksi ja varsinaiset artistit heidän vieraikseen – vähän kuin vaikkapa Beavis & Butt-headin muinaisella lista-albumilla.

11:ntenä debytoiva From Fear to Eternity on neljäs Suomen albumilistalle noussut Iron Maiden -kokoelma, mutta ei tuo mitään: saman ryhmän livelevyjä on tilastoitunut viisi. Juuri kun kesäsarjassani kerroin Morbid Angelin parhaaksi sijaksi 40, bändi palasi 16 vuoden listatauolta 18:nneksi. Pain (26) petrasi pari sijaa edellisestä julkaisustaan, mutta Arctic Monkeys (34) ja Jamppa Kääriäinen (36) ovat ilmeisessä alamäessä – etenkin kun huomioi, että Kääriäisen edellinen albumi (13) ilmestyi joulumarkkinoille.

Kun vielä uutuuksista mainitaan sijan 15 Mr. Mallorca, sijan 19 Kaikkien Aikojen Suomi-Iskelmät 2 ja vain 44:nneksi jaksanut Depeche Moden remix-kooste, voi albumilistan todeta taas paljon eläväisemmäksi kuin singleosaston, jossa ei ole yhtään ensikertalaista. Käytännössä saman listan pitemmässä versiossa eli latauslistan Top 30:ssä esittäytyy sentään Reckless Loven radiohitti Hot (24).

Top 40 osa 8: #33

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Tänä vuonna tiettävästi jatko-osan saava Rajattoman kestosuosikki Joulu (2003) debytoi aikoinaan 33:ntena ja on sittemmin palannut listalle joka vuosi (eräänä kahdestikin). Kahdeksasta re-entrystä kuusi on tehty ylemmäs kuin tuo aloitussija. Menestyskokoelmista Samuli Edelmannin Greatest Hits (#3, 1998) ja Irwin Goodmanin Rentun ruusut (#1, 2000) käynnistivät nousunsa paikalta 33.

Paloma Faithin Do You Want the Truth or Something Beautiful vietti viime vuonna Top 50:ssä 12 viikkoa, joista yhdeksän 40 parhaan joukossa, mutta parhaaksi sijaksi jäi 33. Niin on jäänyt myös näillä nimillä tenavatähdestä tangokunkkuun: Matias Sassali, Denigrate, Souvarit, Osmo’s Cosmos, Brightboy, Tesla (kahdesti), Carcass, The Script, Eero Raittinen ja Teuvo Oinas.

Sopranos-päätösjaksossa soinut Don’t Stop Believing (1981) on rikkonut retrobiisien latausennätyksiä ja nostanut Journey-kokoelmat eri maiden listoille, mutta Suomessa ei ole saatu mitatuksi tilastollisia reaktioita. Bändin ainoa täkäläinen merkintä on yhä vuoden 1986 Raised on Radio -albumin 33. sija.

Radiosoitto on rikkaus

Vaikka listalla on yhä kolme kestävämpääkin levyä, kiinnitän huomioni viime viikolla pois pudonneeseen Antti Tuiskun Kaunis kaaos -albumiin. Se keräsi 31 listaviikkoa eli enemmän kuin mikään seitsemästä edeltäjästään. Yleensä vakiintunut kuulijakunta ostaa levyt tuoreeltaan ja artistin listallaoloaika lyhenee, vaikka myynti ei putoaisikaan. Voimme siis järkeillä Tuiskun viekotelleen uutta yleisöä – mutta mistä suunnasta? Hittiveteraani Hyökyaalto palasi tänään radiolistan 20 soitetuimman joukkoon (37–15) pyörittyään Iskelmä-kanavalla 32 kertaa viikossa.

Toissavuonna kahdesti radiolistan yläpäässä seikkaillut belgialainen Milow ylitti myös kynnyksen (21–17) singlellään You and Me (in My Pocket). Pitemmältä tauolta uhkaa palata 24:nneksi Rahaa rikkaampi -kappaleella kiivennyt Tommi Läntinen – hänen tuorein Top 20 -radiomerkintänsä on vuodelta 2002. Idols-voittaja Martti Saarinen ei ole vielä päässyt esikoissinkullaan ääneen kuin sijan 34 edestä, mutta ehkä Iskelmä löytää hänet nopeammin kuin Tuiskun.

Top 40 osa 7: #34

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Vaikka Leevi and the Leavingsin kokoelma Keskiviikko (1997) vietti Top 40:ssä ennätykselliset 134 viikkoa, melko oikulliselta vaikuttaa se, että peräti 11 niistä kului 34:ntenä (eikä yhtään ykkösenä). Mainita kannattaa sekin, että Simply Redin Home (2003) roikkui listalla kuusi viikkoa käymättä sijaa 34 ylempänä. Toisin päin ihmetyttää se, että Iron Maiden -kokoelma Edward the Greatin ainoa listasija on yksi kolmenelonen, vaikka sen on ilmoitettu myyneen meillä kultaa.

Debbie Gibson ylsi kahdella pitkäsoitolla parhaalle sijalleen 34. Kitaristi Joe Satrianilla on kaksi käyntiä sekä 34:ntenä että 35:ntenä, mutta myös yksi Top 20:ssä. Yhden ison hitin ihmeet Mory Kanté ja Troll pääsivät albumeillaan sijalle 34, samoin Marko Haavisto & Poutahaukat, Circle, Daughtry, T’pau, Yello, Kim Appleby, Death, Liza Minnelli ja 1990-luvun jenkkikantrin hypertähti Garth Brooks.

Top 40 osa 6: #35

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Kuka muistaa, mikä levy romahti viime marraskuussa toisella viikollaan kakkossijalta 35:nneksi? Se tuntui dramaattiselta, mutta toisaalta 35 on monelle tutulle nimelle parasta, mitä he ovat saaneet Suomessa kokea – esimerkkeinä Bangles, Solistiyhtye Suomi, Die Krupps, Lord Est, Nas, Pertsa Koivula, Lita Ford ja paremmin video-ohjaajana menestynyt Johan Renck eli Stakka Bo. Niin, se romahtaja oli Staminan Vanhaa paskaa.

Sittemmin kultaa myyneet Lady Gagan The Fame ja Gorillazin Gorillaz putosivat hetkellisesti listalta debytoituaan 35:ntenä. Seuraavat esittäjiensä ekat menestysalbumit aloittivat niin ikään sijalta 35: Celine Dionin The Colour of My Love, Backstreet Boysin Backstreet Boys, Apocalyptican Metallica by Four Cellos, Kentin Isola, Children of Bodomin Something Wild, E-roticin Sex Affairs ja T.A.T.U.:n 200 km/h in the Wrong Lane.