lauantai 13. joulukuuta 2008

Eläkerahasto tämäkin

Latausmyynti nosti oleellisesti vanhojen biisien mahdollisuuksia palata listoille, ja meilläkin on nähty useiden joulu- ja kesähittien elpymisiä. Whamin Last Christmas (1984) nousi viime vuonna Suomen latauslistan kymmenenneksi ja on taas tuoreimmassa tilastossa 16:ntena. Singlelistan Top 20:een menekki ei vielä riittänyt.

Sesonkituotteet eivät kuitenkaan ole kärjessä, kun tutkitaan parhaiten latauskaupassa menestyneitä klassikkoraitoja. Billboardin Keith Caulfield keräsi hiljattain lukijan pyynnöstä tiedot myydyimmistä, alkujaan ennen vuotta 1990 julkaistuista digitaalilauluista. Jokseenkin kunnioitettavaan yli kahteen miljoonaan lataukseen USA:n markkinoilla on yltänyt Journeyn Don’t Stop Believin’ (1981), joka soi The Sopranosin kuuluisassa päätösjaksossa. Puoltatoista miljoonaa lähentelevät Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabama ja Queenin Bohemian Rhapsody – yli 30 vuotta ilmestymistensä jälkeen.

Record of the Day -keskustelupalstalla on mietitty Britannian ladatuimpia biisejä, mutta tarkkaa faktaa löytyi vain siitä, että mikään ei ole vielä saavuttanut miljoonan haamurajaa. 2000-luvulla vain yhdeksälle sinkulle on merkitty miljoonamyynti, ja ne ovat kaikki fyysisten levyjen valtakaudelta. Ja noista yhdeksästä ainoastaan kaksi on ”aitoja” hittejä (siis eivät Idols-tyyppisiä tv-hypetyksiä tai hyväntekeväisyysjulkaisuja): Shaggyn It Wasn’t Me ja Kylie Minoguen Can’t Get You Out of My Head, molemmat vuodelta 2001.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Kun isoisä levyn osti

Niin vaikea kuin sitä näinä aikoina onkin uskoa, minun listakiinnostukseni käynnistyi radiota kuuntelemalla. Ensin Radio Luxembourgia, jonka listat olivat paljolti hatusta vedettyjä, mutta countdownin ja musiikin taika oli hallussa. Sitten löysin BBC Radio 1:n keskiaaltolähetykset ja sunnuntai-iltaisen singlelistashow’n, jossa mitä mestarillisimmin kyettiin aina välittämään se maailmankuva, että poplistat ovat samaan aikaan universumin tärkein ja tyhjänpäiväisin asia.

Suomeen oli turha kuvitellakaan samanlaista menoa muun muassa siksi, että täkäläinen 1970–80-lukujen listamusiikki oli pääosin niin mautonta ja ankeaa. Eikä sellaista ole sittemminkään saatu. BBC:n ohjelmat ovat yhä kaukana suomalaisten edellä ja kuuluvat netistä stereona, mutta vanhaa magiaa niistä on hankala aistia. Siitäkin huolimatta, että latausmyynnin myötä levyt liikehtivät taas viihdyttävämmin ja uskottavammin.

Käsityksen muinaisista ja vielä muinaisemmistakin ajoista voi saada Paul Gambaccinin dokumentista Straight in at Number 1: The Life and Times of the Charts, joka on kuultavissa huomiseen lauantai-iltaan asti BBC Radio 2:n nettisoittimessa – sitten tarjolle tulee kakkososa. En itsekään ole vielä ehtinyt kuunnella ohjelmaa kokonaan, mutta mainostan ennen kuin tulee kiire. Kyllä nostalgiassa voi joskus rypeä, se lähtee suihkussa pois.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Huokeat joululaatikot: lanttu & abba

Seitsemäs listaviikko nosti lopulta Anna Abreun Now-albumin ykköseksi. Hän on Kaija Koon, Maija Vilkkumaan ja Jonna Tervomaan jälkeen vasta neljäs suomalaisnainen, joka on saanut useamman kuin yhden albumin listakärkeen. Niitä yhteen ykköslevyyn jääneitä on yllättävän paljon, reilusti toistakymmentä. Lauri Tähkä & Elonkerjuu kärkkyy joulun myydyimmän levyn titteliä aivan Abreun rinnalla. Joululista laaditaan aatonaattona (tiistai) ja julkistetaan aattona.

Viikon ainoa uutuus on Britney Spears 19:ntenä, joten tarkkailkaamme salakavalia nousijoita. Celine Dion ja Andrea Bocelli ovat hiipineet kuuden viikon aikana sijoille 11 ja 20, ja Abban yhdeksän cd:n paketti eteni viisi porrasta 14:nneksi. Olen tosin nähnyt sitä myynnissä jopa alle neljälläkympillä, kun esimerkiksi Leevi and the Leavingsin 5cd+dvd liikkuu kuudessakympissä ja Tapio Rautavaaran 14-levyinen boksi lähellä satasta.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Perryä Perryn perään

Music Controlin tuoreen radiolistan silmiinpistävimmät liikehdinnät ovat seurausta Radio Novan joulusiivouksesta. Popedan Elän itselleni romahti 5–36, 3 Doors Downin Let Me Be Myself 6–21 ja Suurlähettiläiden Tuntemattomalla tiellä peräti 7–56. Luisuun lähti myös vuoden sitkein listavieras, keväällä NRJ:n ja The Voicen, syksyllä Novan tehosoitossa roikkunut Simple Planin Your Love Is a Lie (11–55).

Mitä Nova pisti tilalle? The Rasmuksen Justify humahti suoraan sijalle kymmenen, Per Gesslen Silly Really 34–15 ja Katy Perryn I Kissed a Girl koki ihme-elvytyksen 46. sijalta yhdeksänneksi. Perryn tuoreempi biisi Hot n Cold lisäsi etumatkaansa listaykkösenä. Mahtirotaatiosta huolimatta laulajattaren albumi pysyttelee edelleen Top 40:n ulkopuolella.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Ulkoruokinta-aika

Popbisneksen muut käyrät kurvaavat näinä aikoina ylös, mutta biisilataukset ovat vähentyneet ainakin latauslistan viimeaikaisten tulosten perusteella. Perinteinen singlemyynti on palannut niinkin merkittäväksi osaksi singlelistaa, että esimerkiksi latauslistan kahdeksas, Emiliana Torrinin Jungle Drum oli uusimmassa Ylen summauksessa vasta viidestoista.

Tähän voi heittää selitykseksi sen vahvistuvan ilmiön, että joulumarkkinoilla uusi musiikki saa tehdä tilaa mitä moninaisimmille kierrätysprojekteille. Mutta voisin myös palata aiempaan oletukseeni, että latauslista ja The Voicen ohjelmapolitiikka jossain määrin ruokkisivat toisiaan. Voicen musiikkiohjelmathan sysättiin hiljattain ulos primetimesta, ja samalla kanavapaikalla näytetään nykyään Tv Viiden ankeaa viihdebulkkia. Huonommat lähetysajat = vähemmän katsojia = vähemmän latauksia?

Joka tapauksessa listakärjessä on nyt paremmin tilaa ulkoruokinnalle, Idols-kisan innoittamille virkoamisille. Koska Anna Puustjärven biisivalinnat ovat tähänkin asti iskeneet lataajiin parhaiten, voi Dave Lindholmin Pieni ja hento ote -kappaleelle (1982) veikata näyttävää paluuta. Sehän ilmaantui latauslistalle jo vuosi sitten soituaan tv-mainoksessa.

P.S. Ihanaa olla avuksi. Joku eksyi äsken tälle sivulle google-haulla anna abreu illan ehdoton kuningatar.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Musiikkia kohinan ehdoilla

Guns N’ Rosesin Chinese Democracy ei näillä näkymin onnistunut nousemaan listojen kärkeen missään pallomme suurimmista markkina-alueista – suurin minun tietooni tullut valloitus on Kanada. USA:ssa viikkomyynniksi mitattiin pronssikorokkeelle oikeuttavat 261000, vaikka yksinoikeudella albumia kaupannut Best Buy -ketju rohmusi sitä varastoihinsa 1,6 miljoonaa. Ruotsissakin se lähti laskuun nelossijalta.

Kommentointini lähtökohta ei ole menestyksen keskinkertaisuus, vaan se, kuinka välinpitämättömästi tilannetta on maailmalla seurattu – vahingoniloista floppi-ilkeilyä saa hakemalla hakea. Odotukset näyttävät alkujaankin olleen selvästi realistisempia kuin Suomen mediassa, joka on soveltanut levyyn toinen toistaan mytologisempia hypetysmetodeja. Ikään kuin toiselle vuosikymmenelle venyneessä levynjulkaisutauossa olisi yhä jotain äimistyttävää – Eppu Normaalin, Kate Bushin, Kraftwerkin, Agnetha Fältskogin ja ties kenen jälkeenkin.

Mediamekanismien sumentava vaikutus kuului hyvin Ylen Pop-Talk-podcastin tämänviikkoisessa Guns N’ Roses -keskustelussa. Pekka Laineen mielestä ”tieto siitä, miten tätä levyä on tehty” estää kuuntelemasta Chinese Democracya pelkkänä musiikkina, ja Erno Kulmala luetteli Axl Rosen mielenterveysdiagnooseja ikään kuin olisi itse allekirjoittanut herran lääkemääräykset.

Vaikka en tapaus Axliä aktiivisesti olekaan seurannut, rohkenen soveltavasti pitää todennäköisenä, että merkittävä osa tuosta kuuntelukokemusta säätelevästä ”tiedosta” on vain spekuloinnin ja toiveajattelun sävyttämää, päähenkilön vaikenemista hyödyntävää kohinaa. Kun artisti itse pysyy vaiti (tai jopa kadoksissa), niin eikö tällaisessa tapauksessa musiikkitoimittajan olisi tavallistakin tärkeämpää nollata kaikki ja keskittyä siihen, mitä tärykalvo päähän tuo? Suhteuttaa ja kyseenalaistaa kohina musiikin avulla eikä aina toisinpäin?

Laine vielä alleviivasi selitystensä absurdiutta vertaamalla kuuntelutilanteen vaikeutta Michael Jacksonin kenties joskus ilmestyvään levyyn. Jacksonin kohdallahan median funktio tiedonvälittäjänä (ja kuuntelukokemusten säätelijänä) on ajautunut lopulliselta näyttävään konkurssiin. Lienee jo teoriassakin mahdotonta, että mies pääsisi enää nykymedian kautta projisoimaan todellista itseään mitenkään relevantisti. Jäljelle jää vain suora ilmaisukeino – musiikki – mutta senkin oikeutuksen ovat pekkalaineet jo etukäteen viemässä.

Tuoreimpana esimerkkinä The Sunin ”uutinen” muslimiksi ryhtymisestä, joka kaikkien yli 10-vuotiaiden olisi pitänyt tunnistaa huuhaaksi. Se kuitenkin ylitti vaivattomasti maamme arvostetuimmatkin uutiskynnykset (Yle, HS, STT), joihin Jacksonin lakimiehen kumoava lausunto puolestaan tuttuun tapaan kompastui. Tarina siis jatkaa elämäänsä ja muotoutunee yhdeksi niistä journalistisista kulmakivistä, jollaisten varaan pekkalaineet taas rakentavat levyarvionsa – kuten ovat viimeiset 20 vuotta tehneet. Tuskin maltan odottaa.

torstai 4. joulukuuta 2008

Radiokatsaus

Hittiradiot NRJ ja The Voice tulee usein niputettua samaksi mössöksi, mutta joskus niiden tarjonnassa on muitakin kuin vivahde-eroja. Esimerkiksi tällä viikolla The Voicen 20 soitetuimman joukossa on kuusi kotimaista biisiä (muun muassa ykkönen ja kakkonen), mutta NRJ:llä ei yhtään. Luettelenpa saman tien suurimpia kuuluvuusalueita sulostuttavien asemiemme ykkösrotaatiot.

Radio Suomi – Muska: Nuku vaan
Yle X – Fintelligens: Määränpää
Radio Nova – Popeda: Elän itselleni
Radio Rock – Guns N’ Roses: Chinese Democracy
Iskelmä – Laura Voutilainen: Monta monta
NRJ – Britney Spears: Womanizer
The Voice – Apocalyptica: I Don’t Care
Radio Extrem – T.I. feat. Rihanna: Live Your Life