Isännän ääni

Albumimyyntilistan ja radiosoittolistan esittäjäkattauksissa on viime vuosina ollut paljon eroja. Äänekkäämmät ja iäkkäämmät myyntisuosikit eivät yleensä soi ainakaan hittiradioissa, joiden suosimista (etenkin ulkomaisista) artisteista moni ei saa levyjä kaupaksi sitten millään.

On hiukan ihmetyttänyt, miksi latauslistan sisältö myötäilee selvästi enemmän radiosoiton kuin albumimyynnin suuntauksia. Vai ovatko kyseessä vain yhden radio/tv-aseman suuntaukset? Latauslistahan on merkittävä osa The Voicen ohjelmistoa – se soi televisiossa neljästi ja radiossa kahdesti viikossa. Sen myynnillisesti aktivoiva vaikutus siis kohdistuu ihmisiin, jotka ovat altistuneet The Voicen musiikkipolitiikalle. Ja koska latausmyynnissä hajonta on suunnaton ja biisien väliset myyntierot pienet, tuollainen vaikutus näkyy.

Esimerkkejä. Paramoren Crushcrushcrush: kurja albumimyynti, 51 viikkosoittokertaa The Voicella, latauslistan kuutonen. Marikon Unstoppable, albumimyynti pettymys, 48 viikkosoittokertaa The Voicella, latauslistan kakkonen. Toisin päin: Lauri Tähkän Rakasta rintani ruhjeille, radiolistan kymmenes mutta ei The Voicen soitossa, ei myöskään latauslistalla vaikka aiemmat hitit menestyivät hyvin.

ÄKT on satsannut latauslistan julkisuuteen singlelistan kustannuksella muun muassa palkitsemalla sen Emmalla. (Tulee hiukan mieleen 1990-luvun alku, jolloin vanhat ääniteformaatit sysättiin syrjään cd:n tieltä ja seurauksena oli kokonaismyynnin romahdus.) Mahtavatko kaikki osapuolet hahmottaa, millaista valtaa The Voicen musiikkipäällikkö pitää tässä kuviossa?