Demokratia on kauppatavaraa

Kotimainen äänitebisnes on jo lähettänyt tärkeimmät joulukorttinsa – mitä nyt yksi smurffilevy vielä odottaa ylösnousemustaan. Ulkomailla asemasotaan vetäydytään selvästi myöhemmin, ja moni julkkis panttaa yhä albumiaan. Esimerkiksi Britney Spears ja Take That julkaisevat joulukuun alussa samannimiset (The Circus) äänitteet. 50 Cent hyökkää markkinoille vasta jouluviikolla.

Suomen tilastojen näkökulmasta merkittävin tulokas lienee vääjäämättä Guns N’ Roses, jonka Chinese Democracya aletaan myydä kai tänään, tai huomenna, tai jotain. Joka tapauksessa se näkyy jo seuraavalla listalla. Mutta Ylen Pop-sivuilla paljastettiin eilen sen sijoituksen kannalta olennainen, minulle uusi tieto.

Tukkukonserni GNT:n kautta kulkee noin puolet Suomessa myytävistä äänitteistä – sen asiakkaita ovat muun muassa tavaratalot ja marketit. GNT myös raportoi asiakkaittensa myynnit viralliselle listalle, mutta sen mittaama myyntiaika ei olekaan perinteinen keskiviikko–tiistai, vaan maanantai–sunnuntai. Jos siis haluat alkuviikolla edistää Democracyn listamenestystä, osta se erikoisliikkeestä. Jos ostat sen marketista, tapahtuma rekisteröityy vasta seuraavan viikon Top 40:ssä.

Pop-sivuston artikkelissa on yksi virhe. Vaikka USA:n virallisten listojen koontiaika on maanantai–sunnuntai ja väliaikatietoja tippuu pitkin viikkoa, viralliset lopulliset tulokset julkaistaan vasta keskiviikkoisin, ei maanantaisin. Billboardin sivuilla lista näkyy torstai-iltaisin Suomen aikaa.

"Kolahti heti kättelyssä"

Suomen singlelistan uusi ykkönen, Oliverin omakustanne Kuka mä oon, on myynnissä ainoastaan Levykauppa Äxin myymälöissä hintaan 1,90 €. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmettelemistä, enkä haluaisi kuulostaa skeptiseltä, mutta manipuloinnin mahdollisuus tulee mieleen Googlen ääressä.

Levyn julkaisupäivänä näet maan suurimmille keskustelusivustoille ilmestyi hyvin samansisältöisiä avauksia: kuulin radiosta tämmöisen biisin, tosi hyvä jne. Yhdessäkään viestissä harmi kyllä ei kerrota, miltä kanavalta kirjoittaja biisin kuuli – ei sitä ainakaan kenenkään soittolistoilla ole. Ilosanomaa levittivät eteenpäin muun muassa noise.fi, suomi24.fi, city.fi, plaza.fi/ellit ja mtv3.fi.

Ehkä Oliver on luonut maineensa minun huomaamattani vaikkapa iltapäivälehtien kautta. Nuo hassut painotuotteet ovat alkaneet vaikuttaa ihmeen varteenotettavilta, kun silmiin on sattunut niiden ykkösotsikoita Welhon webmailiin kirjautuessani. Tämän aamupäivän Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien tärkeimmät uutiset ovat oheisessa ruutukaappauksessa. En siis todellakaan vaihtanut niiden paikkaa...

Ruostumaton kasari

Loirin näppituntuma pitää. Kasarin viikkomyynti vaihtelee, mutta aina se onnistuu olemaan hiukan enemmän kuin lähimmällä uhkaajalla. Nyt tappion täpäryyden sai tuta Sturm und Drang, jonka Rock’n’Roll Children kuitenkin petrasi yhdellä pykälällä Learning to Rock -esikoisen kolmossijasta. Varsin lähellä, edelleen periaatteessa hyökkäysetäisyydellä lymyilevät myös Apulanta ja Anna Abreu.

Ihan ennakoidussa järjestyksessä uutuudet eivät taaskaan saapuneet numerointiin. Kenen visioissa muka Idols 2008 (10) kykenisi vain vaivoin pitämään takanaan HB:n albumin Piikki lihassa (12)? Itseäni huolestutti Fintelligensin harvinaisen sijoitusputken puolesta, mutta hyvinhän (7) siinä kävi – duon viisi, Iso H:n yksi ja Elastisen kolme pitkäsoittoa ovat kaikki yltäneet 11 parhaan joukkoon.

Top 40 -myyntikynnys kohoaa taas ja aiheuttaa kipeitäkin kompastumisia. Esimerkiksi Christina Aguileran kokoelmalle ja Jani Wickholmin joululevylle raja oli liian vaativa, ja Egotrippi tipahti tilastosta jo viiden viikon jälkeen. Lordi on sentään kiikun kaakun mukana sijalla 37.

Yksi kerrallaan

Music Control -radiolistalla Top 20 -debyytit ovat harvinaisia, mutta tällä viikolla sellaiseen ylsi Juha Tapion Suurenmoinen elämä -menestysalbumin nimikappale (18). Se on ehtinyt viettää jo kaksi viikkoa Discopressin paikallisradiolistan Top 10:ssä ja vielä pitempään Radio Suomen soitetuimpien joukossa, mutta noita tapahtumia Music Control ei juuri kykene rekisteröimään.

Tuon debyytin (kuten monen muunkin radiolistatapahtuman) taustalla on pääsy Radio Novan voimasoittoon. Novahan palautti myös The Rasmuksen Livin’ in a World Without Youn ykköseksi – noin voi sanoa, jos pisteistä 53,5 prosenttia tulee yhdeltä kanavalta. Toki muinkin keinoin on mahdollista menestyä, sillä esimerkiksi 36. sijalta 14:nneksi harpanneella Beyoncén If I Were a Boylla on Nova-sarakkeessa pyöreä nolla.

Vaikka USA:ssa tähti toisen perään on ryhtynyt lanseeraamaan levyjään kahdella yhtäikaisella radiolohkaisulla, meillä useamman hitin ylläpito on vaikeaa. Samalla kun Katy Perryn Hot n Cold eteni 14–4, neidon läpimurtohitti I Kissed a Girl nuupahti 15–25. Myös Juha Tapion Kaksi puuta teki seuraajalleen tilaa numeroin 13–22. The Rasmuksen Justify ei ole vielä tehnyt mainittavia eleitä sysätäkseen edeltäjänsä alamäkeen.

Kertarysäys vai ainainen lataus?

Mitä suurempi valikoima, sitä suurempi hajonta ja sitä pienemmät erot. Suomen virallinen singlelista tosiaan muuttui aivan toisenlaiseksi, kun siinä alettiin huomioida levymyynnin lisäksi lataukset. En tarkoita pelkästään fyysisten sinkkujen vähäistä myyntiä – niilläkin saattaa edelleen yltää kelpo listasijaan. Tarkoitan, että kun ulkona ei ole mitään megahittejä, tilastosta saattaa tulla käsittämättömän tasainen.

Tuoreimmalla albumilistalla ykkösen ja 20. sijan välinen myyntiero on noin 11:1, ja usein se kasvaa suuremmaksikin. Jack Whiten ja Alicia Keysin ykkössingleä Another Way to Die sen sijaan ostettiin vain 2,7 kertaa niin paljon kuin 20:nneksi rankattua Kanye Westin Love Lockdownia. Latauslistalla West on sijalla 13, eli kyllä fyysisten levyjenkin myynnillä on lopputuloksen kannalta merkitystä.

Kun vertaillaan vuoden ostetuimpia albumeita ja sinkkuja/latausbiisejä, albumisarjassa julkaisuviikon menekki on paljon ratkaisevampi. Metallican Death Magnetic on ollut Top 40:ssä yhdeksän viikkoa, mutta sen tähänastisesta kokonaispotista peräti 56 prosenttia on peräisin ekalta listalta. Sen sijaan lataushitti jyllää pitkäkestoisuudella. Yksi suurimmista on Chisun Mun koti ei oo täällä, jonka paras yksittäinen myyntiviikko muodosti vain 7,2 prosenttia kokonaispotista.

Terkkuja tulevaisuudesta

Joskus yhteen lauseeseen kiteytyy niin paljon niin monesta asiasta, että se kannattaa toisintaa Listablogiin kokonaan lihavoituna. Lause aloitti erään artikkelin tämän päivän Helsingin Sanomien Kuiskaaja-palstalla:

”Katoliset listahirmut eli The Priests ovat keränneet kosolti julkisuutta jo paljon ennen ensilevynsä ilmestymistä.”

Maallikkoakin luulisi kummastuttavan, miten joku voi olla listahirmu ilman ainoatakaan julkaistua levyä. Tai sitten ihmiset on hämmennetty jatkuvilla ”myi kultaa ennen ilmestymistä” -uutisilla niin, että tyhjästä listoille nousukin tuntuu mahdolliselta. Mutta miten määritellään ”listahirmu”? Onko ykkössija riittävän hirmuinen, vai vaaditaanko titteliin esimerkiksi ennätyspitkää mukanaoloa, mikä tekisi uutisesta vieläkin absurdimman?

Ja mitä muuta The Priestsin tähän asti keräämä julkisuus on kuin huonosti suodattunutta levy-yhtiön yli-innokasta spämmäämistä? Ensi viikolla ilmestyvä albumi saattaa antaa katetta hypetykselle, mutta se on sen ajan asia. Jos The Priests floppaa myötäpuhurista huolimatta, myöntävätkö Kuiskaaja ja muut markkinakoneiston etäispesäkkeet kuplaan tempautumisensa? Näkisi vain.

No, todennäköisesti The Priests menestyy jotenkuten, ja silloinhan kaikki on hyvin. Totuus kerrottiin vain hieman etuajassa, me kun oma-aloitteisesti aistitaan nämä ”heikot signaalit” ja muut katutason värähtelyt. Vähän niin kuin ennenaikainen kuolinilmoitus – mitä väliä, tapahtuuhan se kuitenkin joskus.

Äidistä, tyttärestä

Sijalla 25 debytoinut Maria Lundin Ajan sävel muistuttaa tapauksena alkuvuoden Top 10 -menestystä, Milanan albumia Laulumme. Tamara Lundin ja Laila Kinnusen tyttäret nousivat lista-artisteiksi vasta legendaaristen äitiensä kuoleman jälkeen – coverlevyillä. Milana esitti pelkkää Lailan tunnetuksi tekemää materiaalia, Marian skaala on laajempi.

Kyseessä lienevät ainoat albumilistallamme havaitut äiti-tytärparit. Mitään vastaavaa löytääkseni piti raapia aika pohjalta: sinkkulistallamme 1966 käyneen The Mamas & The Papasin Michelle Phillips synnytti Wilson Phillips -yhtyeessä 1992 pariin visiittiin yltäneen Chynna Phillipsin. Äiti-poikayhdistelmiä en keksinyt yhtään. Ehdotuksia vastaanotetaan. Tai ennustuksia, kenen laulajattaren jälkikasvu seuraavana ryhtyy hitintekijäksi? Tai toisinpäin – jos vaikkapa Kirsi Kunnas tekisi levyn...