Odotukset Radio Suomen tiistaista Yhden hitin ihmeet -lähetystä kohtaan eivät olleet kummoiset, joten ei nyt ruveta kuohahtelemaan. Se toki taas ihmetytti, että muutaman kotimaisen biisin kohdalla siteerattiin Suomen listasijoituksia, mutta ulkomaisten kohdalla ainoastaan ulkomaisia. Näin jäi huomaamatta mm. se, että Men Without Hats ei koskaan menestynyt meillä ja se, että Lou Begalla oli kaksi ykköshittiä.
Ohjelman aloittanut Janos Valmusen Bussipysäkillä (1990) jaksaa kuitenkin askarruttaa. Juontaja Anna Keränen toisinsi uskollisesti Wikipedia-artikkelia, jonka mukaan musiikkipäällikkö Axa Sorjanen alkoi tehosoittaa kappaletta Radio Cityssä, singlet loppuivat Helsingin kaupoista ja Valmunen esiintyi Kaivopuiston kansanjuhlassa 25 000 ihmiselle.
Tämä on kiinnostavaa, koska kaikki Wikipedian ja muiden nettijuttujen lähteet kiertyvät Axa Sorjaseen, lähinnä hänen Ylen sivuille kirjoittamaansa artikkeliin, jossa nähdään myös raakakuvaa hänen tekemästään Valmunen-haastattelusta vuodelta 1998. Hän käyttää videolla toistuvasti jättihitti-tyylisiä termejä ja jopa toteaa Bussipysäkin olleen ”varmaan vuoden myydyin single Suomessa”. Valmunen ei sano vastaan, vaikka tuona vuonna julkaistiin muun muassa Raptorin Oi beibi.
Mitä sitten löytyy Sorjasen luoman ekosysteemin ulkopuolelta? Mitä listat kertovat? Single ilmestyi jännään saumaan, juuri kun Radio Ykkönen houkutteli Suosikin ja Rumban luovuttamaan palstatilaa virallisille, otantaansa laajentaneille listoilleen itse laadittujen sijasta. Tuo maan ainoaksi jäänyt singletilasto ei rekisteröinyt Valmuselle listakynnyksen ylittävää myyntiä. Laadintavirheen mahdollisuus on aina olemassa, mutta kerta kerran jälkeen?
”Levyt loppuivat kaupoista” on iskevä lause, mutta kuinkahan paljon stadilaiset kauppiaat alun perin edes tilasivat hyllyihinsä tuntemattoman turkulaisen singleä? ”Niitä tuotiin taksilla lisää” on myös hyvä lause, hienoa tarinankerrontaa. Kuka varmentaisi tapahtuneen, kun Ensio Musicin omistaja Rauno Lepistö kuoli vain muutama vuosi myöhemmin?
Vaikka Cityn luoman ilmiön olisi luullut hehkuneen pitkäaikaisen Lepakko-naapurin Rumbankin sivuille, sieltä ei löydy juuri mitään. Single haukuttiin tuoreeltaan, albumi puoli vuotta myöhemmin. Valmunen pääsi kerran Nisse M:n palstalle, mutta juoru ei liittynyt suosioon tai suosiottomuuteen. Laaja vuosikatsauskin sivuutti Janoksen täysin.
Vielä sellainen yhteensattuma, että Bussipysäkin aikoihin 1.6.1990 aloitti toimintansa Ylen nuorisokanava Radiomafia, joka havitteli myös Cityn kuulijakuntaa. Itse olen missannut tuon Valmunen-tehosoiton juuri siksi, että kuuntelin tarkkailumielessä kanavauutuutta. Myöhemmin kyllä muistan palanneeni Citynkin taajuudelle, ainakin kiihkeänä Nirvana-syksynä 1991.
”Hitin luomisen”, johon liittyi Kaivopuiston esiintymispaikka, voi hyvin kuvitella markkinatempaukseksi kiristyneessä tilanteessa – Cityn ja Kaivari-keikkojen takanahan vaikutti sama taho, Elmu ry. Kilpailutilanne otettiin vakavasti ainakin myöhemmin syksyllä, kun Radio Ykkönen alkoi lähettää viikoittaista iltaohjelmaa Rumbaradio, joka perustui Rumban toimitukselliseen aineistoon. Sorjanen julisti lukijakirjeessä, että kaikkia Cityn työntekijöitä on tästedes kielletty avustamasta Rumbaa.
Mitäs vielä keksisi. Jos sinkkuja myytiin paljon, niin niitä varmaan on tarjolla nettikirppareilla? Ei ole, huonosti myynyttä albumia kylläkin. Spotify-kuunteluita on 13.000, kun ohjelmassa yhtä kyseenalaisesti soineella Nicepapin Kuumatkalla-kappaleella on 335.000.
Olen sitä mieltä, että ohjelman aloituspaikan olisi Valmusen sijasta ansainnut se suurin, sinnikkäin ja tarunhohtoisin kotimainen yhden hitin ihme: Aikamiehet-kuoron Iltatuulen viesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti