70-luvulla ei läähätetty

Olen täällä ennenkin maininnut BBC:n Pointless-tietovisan, jota seuraamalla huomaa aika pian, kuinka toisella tavalla popkulttuuri läpäisee brittiläisen tajunnan suomalaiseen verrattuna. Vielä ”yhtenäiskulttuurin katoamisen” jälkeenkin taviskisaajilla on keskimäärin ihmeen laaja käsitys vaikkapa siitä, mikä oli kenenkin listaykkönen tai Top 40 -hitti. Vanhoilla ja nuorilla.

Ei ole syytä ryhtyä valittamaan suomalaisen kulttuurin kehittymättömyydestä, mutta joskus vaikkapa kuunnellessani Radio Suomen pääosin 1950-luvulla syntyneiden musiikkitoimittajien ohjelmia leikittelen ajatuksella, kuinka nuo pärjäisivät Pointless-tyyppisessä (ei siis Poppikoulu-tyyppisessä) visailussa. Etenkin Kadonneen levyn metsästäjät -ohjelman valmistelemattomampi jutustelu paljastaa kummallisia aukkoja muutaman heistä sivistyksessä.

Tämä ohjelma esimerkiksi alkoi Läähätän ja läkähdyn -kappaleen alkuperäisellä versiolla (Robert Donat: Je ne suis pas un garçon facile, 1972), jota toivoja ei ollut koskaan kuullut. Biisin loputtua juontajat muistelivat, että sen olivat levyttäneet suomeksi ainakin Reetu (Frederik) ja Tony Halme.

Tonyn ja Reetun versiot on tehty 2000-luvulla, mutta sehän oli muheva hitti jo vuonna 1973 – kaksi kuukautta listakakkosena Fiilaten ja höyläten -jättisuosikin takana. On ymmärrettävää, että esittäjä Markku Karjalaisen nimi on päässyt unohtumaan, mutta kuinka biisin koko tuolloinen olemassaolo on voinut unohtua ihmisiltä, jotka juuri elivät vaikutteille altteimpia teinivuosiaan?

Jos tuo kuusikymppisten pataljoona aikoo jäädä normaaliaikaan eläkkeelle, Radio Suomen musiikkiohjelmiin on lähivuosina luvassa laaja väenvaihto. Vaikka niissä joskus on suojatyöpaikkafiilis, toivottavasti niille suotu lähetysaika kuitenkin säilyy lajityyppisenä.