torstai 25. helmikuuta 2010

Vuosikymmenen rappaustarina

Fintelligensin Mun tie tai maantie ei onnistunut syrjäyttämään viime viikon kärkikaksikkoa, mutta tasaista jälkeähän vuosikymmenen mittaan on syntynyt. Jos sekaan lasketaan Elastisen ja Iso H:n sooloalbumit, tuotannon korkeimmista sijoista syntyy aikajärjestyksessä seuraava ketju: 3–6–3–7–8–10–6–11–7–3.

Kahdeksantena debytoiva Finntrollin Nifelvind on ymmärtääkseni ensimmäinen ruotsinkielinen kotimainen Top 10 -albumi. Finntroll on aiemmin päässyt parhaimmillaan 20:nneksi ja Emma Salokosken Vi sålde våra hemman viime vuonna sijalle 14. Nifelvindin pitäisi olla vielä ylempänä, koska sen toisenlainen painos on merkitty sijalle 49 ja nämä myynnit kuuluisi kyllä laskea yhteen. Samalla tavoinhan vuoden ensimmäisen albumilistan Rammstein-myynnit yhdistettiin jälkikäteen.

Neljän cd:n The Story of Finnish Rockabilly -paketti on komeasti 15:ntenä – esimerkiksi Pete Parkkosen kakkoslevy jäi kuusi sijaa alemmas. Mikään tavaton floppi Parkkonen ei ole siihen nähden, että Idols-laulajista muun muassa Christian Forssin ja Agnes Pihlavan Top 10 -albumien seuraajat jäivät kokonaan ulos listalta, eikä esimerkiksi Ilkka Jääskeläinen julkaissut sellaista lainkaan.

(Mielenkiintoista muuten, että osittain Maki Kolehmaisen tuottama ainoa Ilkka-albumi nimettiin sille versioidun Sig-klassikon Vuosisadan rakkaustarina mukaan, ja nyt Makin Aikakone-yhtye on tehnyt aivan samoin.)

6 kommenttia:

  1. Tuntuu vähän siltä että Idols-tähtien kohdalla tuota "floppi" -sanaa on usein käytetty aika kevyin perustein.

    En hirveästi musabisneksestä tiedä, mutta toki jos levy myy vaikka 3000 kpl ja jos kyseessä on ensilevy, niin heikolta näyttää.

    Mutta tuo sana "floppi" on niin leimaava ja negatiivinen sana, että vie usein nekin mahdollisuudet, joita ensimmäisen levyn jälkeen ehkä vielä olisi.


    Esim. Ilkka Jääskeläisen tapauksessa ensimmäinen levyhän ei myynyt surkeasti, ja toisen levyn ilmestymättömyys johtui enemmänkin erimielisyyksistä levy-yhtiön kanssa kuin siitä että levyä ei oltaisi haluttu julkaista huonojen myyntilukujen vuoksi.

    Eikö ole oikeastaan niin että koko Idolsin Suomen historian aikana on ollut vain kaksi Idols-finalistia, joiden debyyttilevy myi niin vähän ettei levy-yhtiö sen vuoksi halunnut tehdä toista levyä: Pete Seppälä ja Roni Tran?

    Mutta joidenkin kohdalla ollaan niin innokkaasti lyömässä "floppi"- leimaa otsaan ensimmäisen levyn perusteella, vaikka levy olisi kuitenkin myynyt niin hyvin että jatko olisi mahdollista.

    Kuitenkin koko kakkoskausi sai ikuisen epäonnistujan maineen, Agneskin jo ensimmäisen levynsä jälkeen, joka sekin muistaakseni myi kuitenkin yli 10 000 kpl.
    Kyllä tuo ennenaikainen flopiksi leimaaminen saattoi vaikuttaa uudenkin levyn myyntiin...

    VastaaPoista
  2. Jatkan vielä sen verran, että minua on harmittanut suorastaan suhteettoman paljon tuo kakkoskauden finalistien leimaaminen huonoiksi (Katri Ylanderia lukuunottamatta), vaikka oikeastaan ei ole mitään järkeä odottaa tiettyä myyntimäärää vain silä perusteella miten on sijoittunut Idolsissa.

    Parkkonen siis sai armahduksen, eikä saanut "floppi" -leimaa otsaansa. Hyvä on, ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

    Mutta yleensäkin minusta voisi yrittää välttää uraansa aloittavien artistien jaottelua "floppeihin" ja menestyjiin, niinkin lyhyellä tähtäimellä kuin Idolsin yhteydessä tavataan tehdä.

    VastaaPoista
  3. Mukava nähdä listalta että mm. omaa suosikkia Katri Helenaa ostetaan edelleenkin. Aikaisempina vuosina hänenlaisensa verkkaisempi levynmyynti jäi ilmeisesti kokonaan listaamatta, se kun ei yltänyt minkään kaupan top10 jne. Viime vuonna Tulet aina olemaan oli listoilla 5 viikkoa, vieläviime viikolla tässä uudessa listauksessa uudelleen 5 viikkoa, mutta nyt näköjään enää 4 viikkoa. Briteiltäkö tämä listasysteemi laskusääntöineen ostettiin? Ja mistä 53. sijalta se Susan Boyle kipuaa kun listas loppuu 50 jne. Muutenkin näyttää vähän huteralta koko tuo uusi systeemi.

    Kun itse ostan nykyään 50-50 cd tai lataus, mitä mieltä on kerätä tällaisia vain fyysisen levyn listoja kun ainakin tuttavapiirini suurin piirtein jo lataa kaikki ostamansa....

    VastaaPoista
  4. Idols-tähtien menestys riippunee kuitenkin eniten levyn markkinointiin uhratuista voimavaroista eikä niinkään laulajasta itsestään. Tarkoittaen markkinoinnilla muutakin kuin mainontaa, mm. oikean kohderyhmän valintaa ja tuotteen räätälöintiä valitulle kohderyhmälle niin julkisuuskuvan kuin levylle tilatun musiikinkin puolesta.

    VastaaPoista
  5. Kimmo Valtanen sanoi viime vuonna, että esim. Pete Parkkosen kaltaisten Idols-artistien levyjen break even on tyypillisesti noin vanhan kultalevyn kohdalla (15 000 kpl).

    Toisin sanoen markkinointi- ja tuotantokulut ovat noilla formaattituotteilla niin korkealla, että esimerkiksi Agnes oli levy-yhtiön kannalta tappiollinen julkaisu eli kaupallinen floppi, vaikka myi 10 000 kappaletta.

    VastaaPoista
  6. Idols-tähtien tapauksessa suurin osa uuden artistin lanseerauksen vaatimasta markkinoinnista tulee hoidetuksi televisiossa ennen kuin levyä on edes ryhdytty tekemään. Samalla artistille saadaan valmis fanikunta. Ongelmiahan alkaa yleensä tulla vasta toisen tai myöhempien levyjen myötä, jos pohjatyö on tehty huonosti.

    VastaaPoista