Suomen listahistoriaa muistellaan mediassa niin harvoin, että silloinkin harvoin toivoisi metodina olevan jokin muu kuin tarkoitushakuinen haahuilu. Viime torstaina Radio Suomessa esitetty Nuotin vieressä -insertti ei totisesti edustanut tuota toivomaani jotain muuta, vaikka lähtökohta olikin hyvä. Josper Knutas halusi havainnollistaa, miten erilaisilta menneet vuosikymmenet näyttävät suosikkitilastoissa ja musiikkihistorioitsijoiden mielikuvissa.Sitten alkoi roiskinta. 1970-luvulla suosituiksi ”luuleminamme” tekijöinä mainittiin Led Zeppelin, David Bowie ja Pink Floyd, kun taas ”oikeastikin paljon levyjä myivät” Paul Mccartney, Elton John ja Abba (joista jälkimmäistä soitettiin insertin lopuksi). Jalkamme pudotettiin maahan kertomalla, että Waldo de Los Rios jätti aikoinaan taakseen Black Sabbathin ja Santanan. Jne.
Vaikka puheenvuorossa tuntuivat eri markkina-alueet menevän sekaisin, argumentointi taisi enimmäkseen pohjautua tuolloisiin Suomen listoihin. Vertailkaamme siis yllämainittujen nimien Top 10 -albumien määrää 1970-luvulla.
Oikeasti suositut:
Abba seitsemän, Waldo de Los Rios yksi, Elton John kolme, Paul Mccartney nolla.
Suosituiksi luulemamme:
Led Zeppelin kuusi, David Bowie viisi, Pink Floyd neljä, Black Sabbath kolme, Santana viisi.
1980-luku julistettiin popmusiikin ”kaatopaikkavuosikymmeneksi” vielä heiveröisemmin esimerkein. Vuonna 1983 kun Tuijamarian Ai ai Jussi -sinkku myi enemmän kuin Dire Straitsin Twisting by the Pool! Mainitaanpa vielä tiputanssi, Nik Kershaw (?) ja muutama muu, niin tokihan arkku on naulattu turvallisesti kiinni. Enää ei tarvitse kysellä, miksi Yleisradion musiikkitarjonnassa on ammottava aukko tämän aikakauden kohdalla.
Knutasin lähteenä (ilmeisesti) käyttämässä Suomi soi 4 -kirjassa Tuijamaria ja Dire Straits olivat helmikuussa 1983 sijoilla 9 ja 10. Suomessa koottiin tuolloin kolmea eri levymyyntilistaa, ja kahdessa muussa Twistin’ by the Pool nousi sijoille 10 ja 7, kun Ai ai Jussia ei näkynyt niissä lainkaan – eikä tämän seurauksena Sisältää hitin -kirjassakaan, jossa huomioitiin kaikkien kolmen yhteisvaikutus.
Olipas uskomaton viisiminuuttinen! Sait napattua muutaman mehevän sammakon kiinni, mutta koko jutun tarkka ruotiminen olisi raskas urakka.
VastaaPoistaPophistorian kaatopaikkavuosikymmen? Tosin luulen, että 90-lukua muistellaan pian samoilla sanoilla.
VastaaPoistaSuorastaan hämmentävä insertti.
Nyt tartun pieneen osaan Timon kirjoitusta:
VastaaPoistaMinulla on hämärä muistikuva, että Twisting By The Pool olisi julkaistu vain 12-tuumaisena EP:nä. Sehän oli eräänlainen äpärälapsi Dire Straitsin tuotannossa, tuli Love Over Goldin jälkeen ja oli tyyliltään täysin erilainen, siksi se ehkä eristettiin vain EP:lle.
Muistan, kun tuota EP:tä jahdattiin kissojen ja koirien kanssa eikä sitä meinannut löytyä mistään. Voi tietysti olla, että 7-tuumainenkin oli olemassa, mutta me LP-levyihin tottuneet teinit emme osanneet sellaista kaivata, ja etsimme vain pitkäsoittoa eli tässä tapauksessa EP:tä.
Niin tai näin, huono esimerkki yhtyeen suosiosta. Dire Straitsin suosion kivijalkahan oli LP-levyt.